Puolitoista vuotta jo putkeen Suomessa, what next?

Pysäyttävä kesähetki kavereiden mökillä.
Rememorable summer night moment.

Aika lentää uskomattoman nopeasti. Tämäkin postaus on lojunut puolivalmiina jo kuukausitolkulla... Viimeksi kirjoittelin helmikuussa Hygge-hommista, joilla talven yli selviää Suomessa. Olihan se kiva kokea tuo Suomen oikea talvi (lunta, ei loskaa) pitkästä aikaa ja myös kevät. Talvitauon jälkeen osaa erilailla kiinnittää kaikkeen muutokseen huomiota, eli kuin lapsi hyppelee ojanpientareille kurkkimaan harmaudesta nousevia leskenlehtiä ja muita väriläiskiä. Puiden puhkeaminen vihreyteen oli myös todella ihanaa sen ankean lehdettömyyden jälkeen. Kuitenkin jokin jälkipohdinta kuiskii korvaan, että tänä talvena saattaa kylmimmät kuukaudet mennä jossain palmujen katveessa. Ei siksi, että aurinkoa olisi niin ikävä, mutta siksi, että ulkoilmassa elää mieluummin kuin (lämmitetyssä) sisäilmassa ja tiiviissä taloissa. Myös liikkuminen ulkona ilman liukkaita kelejä kiinnostaa. Mökillä oleminen on vahvistanut tuota fiilistä. Sen on kyllä huomannut, että pienenpientä erakoitumista on tapahtunut vuoden aikana. On alkanut viihtyilemään myös omissa oloissaan, eikä kavereita ja höpöttelyä ole niin paljoa kaivannut kuin aiempina vuosina. Tää Suomen luonto taitaa toimia niin, että siitä saa niin paljon energiaa ja huomioitavaa itselleen, että sen seura usein riittää. Kaupungissa oleminen vaatiikin sitten jo sosiaalisuutta enemmän. Kun mökillä on lojunut omassa rauhassa viikon, niin autoteiden äänet ja betonimaisemat korostuvat kaupunkiin tullessa. Näin käy aina, kun erakoituu jonnekin, esim. Perhentian saarille vuosi sitten. Ihminen sopeutuu kaikenlaiseen ja alkaa viihtyä siellä, minne menee. Ehkä täällä Suomessa tulee maalaiseksi ja erakommaksi. Aiemmin ihan tuntui, että Suomessa ei muuta olekaan kuin tuppukyliä, kun oli paljon viettänyt aikaa ruuhkaisessa Aasiassa tai miljoonakaupunkien läheisyydessä. Ja nyt taas tuntuu, että pienemmätkin kaupungit ovat suuria betonin täyteisiä, kun maalta tulee pois. Välillä miettii, että pitäisikö suorastaan muuttaa maalle asumaan tai ainakin syrjemmälle. Talvi tietysti onkin sitten ihan eri pimeällä maaseudulla, mutta kaikkeen voi tottua. Tai ehkä  lämpöisinä kesäpäivinä niin kuvittelin. Nyt kun jo lunta on maassa ja pakastaa, niin...hmmm...

Voiko näihin mökin auringonlaskuihin kyllästyä?
Can you ever be bored with these sunsets on the cottage?

Kavereiden mökillä kesäpäivänautintoa.
Enjoy summer days on friends' cottage.

Palju kuuluu monen mökkivarustukseen.
This soaking pool can be found from many cottages.

Metsuri puunkaadossa toisten tontilla.
Falling trees for others.

Kevät ja kesä mökillä tuntui mahtavalta, kun ilta illan jälkeen ihaili pitkiä päiviä ja upeita auringonlaskuja. Tai välillä tuntui, ettei se laske olleenkaan, kun juuri auringon puiden taa katoamisen jälkeen alkoi jo melkein päivä valkenemaan. Ne yöttömät yöt, ihania! Valoja ei tarvinnut kuin ulkoilmaa pimeämmässä tummasisusteisessa mökissä, jossa kynttilät ja otsalamput (lähinnä ruoan tekoon) toivat lisävaloa. Aiemmin on mökille menty vasta heinä-elokuun vaihteessa, jolloin illat ovat jo ihan eri tavalla pimeneviä, nyt jo huhtikuussa. Ja tuskin maltan odottaa ensi kevättä, kun pääsee taas puuhaamaan sinne. Kastautumaan mentiin jo huhtikuun lopulla, kun oli 9C pintavesi joessa. Vuosia sitten meitä ei saanut uimaan koko kesänä, hyvä jos edes Jaakon kylmän kiven jälkeenkään. Piti olla lähes 30C vesi, että tarkenee pulikoida, ja tietysti kirkas vesi. Kaikkeen tottuu, kai. Vai vanhuusko tulee...

Tästä se mökkipihan laajennus lähti.
Getting larger yard for the cottage.

Tähän se päättyi.
The result at the end of the summer.

Ihania carolais-nautoja vapaana laitumella, maaseutu rauhoittaa.
Free carolais cattle enjoying the summer, calming views.

Hirveä hyttyshaloo oli medioissa käynnissä koko alkukesän, että kohta ne pirulaiset hyökkää isoina parvina kimppuuun, ”vuosisadan hyttysinvaasio”. Kesäkuun alkupuolella niitä tuli jonkinlaisina parvina kimppuun, mutta aika höttösiä ne olivat, ei imeneet kovinkaan paljoa, eikä mitään jäänyt iholle. Meidän sähköiset tappajamailat olivat tarpeen makkarissa, jossa yöllä saattoi herätä ininään. Joskus laitettiin vaan tulpat korviin ja tiikerisalvaa otsalle ja nukuttiin hyvin. Hyttysvarustelu lisääntyi, ja kaikenlaista oviverkkoa, spiraalia ja repellenttiä piti hommata mökille. Yhden kerran ihmettelin, kun hirveä kiroilu kuului ulkoa. Juha oli yrittänyt asetella kaasupulloa auton takakonttiin, mutta hyttyparvi oli niin kimpussa, että piti keskeyttää homma, ja mennä pukemaan sadevaatteet päälle, että pystyy toimimaan. Nuo kuteet olikin pelastus kaikenlaisessa hommassa, jota piti tehdä lähellä metsänlaitaa. Sitten mentiin Motonettiin ostamaan kaasulla toimiva hyttyskarkotin, kun monet sitä kehuivat. Tultiin mökille takaisin, että nyt on sitten järeät aseet taskussa. Nousimme autosta, eikä perinteisiä hyttysparvia yllättäin näkynyt missään. Ja niin ne vaan katosivat suurelta osin siinä hetkessä. Omituista. Ei ole riesaa sittemmin ollut, eli jo ennen juhannusta hyttyset harvenivat. Voihan olla osuutta silläkin, että niitettiin puskia ja kaadettiin mökin takaa puustoa, jos ne siellä kuusikoissa munivat. Hirvikärpäsinvaasiota ei mylöskään tullut viime kesän tyyliin, jokunen näkyi syyskuussa. Positiivista on, ettei täällä ole dengue-kuumeita tai muita vakavia hyttystauteja. Toisia kesäriesoja paarmoja ei ollut kuin yksittäisiä. Rantakäärmeet asuu laiturin päässä lahoissa ratapölkyissä ja kyython tuli nähtyä pariin otteeseen. Australian käärmekantaan nähden ollaan ”no worries”. Välillä miettii, mitkä mökkiruusulasit päässä sitä elelee, mutta kai tämäkin on vaan sitä sopeutumista ja askeettista nautiskelua. Jotenkin kaikki eläimet vaan kuuluu luontoon ja on osa meidän elämää. Vuosia sitten olin sitä mieltä, että Suomen kesäkin on ihan tympeä (talvesta puhumattakaan), että on kaikenlaista ötökkää iholla ja aina on liian kylmää ja sateista, eikä varsinkaan mökillä viihdy kuin maalaistollot, urbaania elämää se olla pitää. Pikkasen ollaan tultu toiseen laitaan noista ajoista. Onko vanhuus iskenyt vai joku muu höperyys? Toteanko jokusen vuoden päästä, että mitä ihmettä tässä oli meneillään, tilapäinen mielenhäiriökö?

Loviisassa tuli käytyä kerrankin, kun se on 45 min ajomatkan päässä mökiltä. Jännästi se Porvoo on aina maineikkaampi paikka, vaikkei varsinaisesti edes sijaitse meren rannalla. Jotenkin ihastuttiin Loviisaan. Se ei ole niin turistinen kuin Porvoo ja tuntui, että siellä oli paremman näköinen keskusta (hyvin säilynyt) kuin Porvoossa. Ja kun Porvoossa on maan paras (mihin me olemme törmänneet) thaikkuravintola, niin Loviisassa löytyi kiva nepalilainen ravintola, jossa oli mukavaa päättää kesäpäivä.

Nämä kuvat ovat Loviisasta, ihanasta merenrantakaupungista.
Next pictures from Loviisa, beautiful marine city.

Vierailupäivä vanhoihin taloihin.
Visiting day on old houses.

Degerby Gille, vanhin ravintola.
The oldest restaurant Degerby Gille.

Gillen sisätilaa, Gille's interior.

Porvoossa Australian tuttuja tapaamassa.
Surprisingly met old friends from Australia.

Ihme tuuria oli, että SOMEn kautta bongasin USA:ssa asuvat tuttumme, että ovat juuri saapuneet Porvooseen ja Eurooppaan pidemmälle lomalle. Tapasimme heidät (suomal. mies ja eteläafrikkalainen nainen) Australiassa jokunen vuosi sitten matkalla MacLaren Valen viinitiloille, kun sattumoisin pysähdyimme molemmat ihmettelemään tienvarteen kameleita. Ja vietimme sitten yhdessä aikaa viinitiloilla ja on pidetty sittemminkin yhteyttä. Ja nyt sitten juuri oltiin kohtalon oikusta ajamassa mökille kerrankin Porvoon kautta eikä Lahden. Mikä tuuri, että sitten vaan sovittiin kahvittelutreffit Porvooseen. Mukavaa vaihtaa ajatuksia elämästä. Olisi voinut höpötellä vaikka koko päivän, mutta jatkoimme mökille.

Australiasta tänne kesäksi tullut ystävä sanoi, että Suomesta voi jäädä ihan vääristynyt kuva mieleen, kun (hän) vain kesäisin täällä käy. No, onhan se niin, että me suomalaiset ollaan sosiaalisempia kesällä (jos ei erakoiduta mökille) ja talvella taas arki (ja kelit) hallitsee koko elämää ja perheet elävät omissa oloissaan.  Ja tietysti, jos joku harvinaisempi kausivierailija ulkomailta käy Suomessa, niin kaikki kaverit yleensä haluavat nähdä, ja tulee tunne, että sosiaalinen elämä on todella vilkasta täällä. Riippuu varmaan ihmisistä, kaveripiireistä ja kunkin aloitekyvystä. Ja kesä on kesä, eikä muutamankin vuoden poissa ollut voi muistaa, miltä se talvi oikeasti täällä tuntuu. Ja riippuuhan se talvesta, onko pilvistä ja sateista, ja onko loskaa vai valkoinen maa, onko kovia pakkasia.  Todellakin voisi jokusen talvikuukauden viettää jossain suotuisammassa säässä, kaikesta huolimatta. Edelleen on käsittämätöntä, ettei ole minnekään tehnyt mieli lähteä puoleentoista vuoteen, edes hetkeksi. Veikkaan, että syynä ovat mukavuustekijät, ettei halua joutua ”muiden armoille” ja pois omalta mukavuuspiiriltään sisältäen tärkeimpinä oman keittiön/tarvikkeet ja urheilupiirit/välineet. Tropiikkeihin ei ole kaivannut juuri ollenkaan. Jos sopivan lämpöisen ympäristön löytää Euroopasta, niin mikä ettei vähäksi aikaa hyppäisi jonnekin yhteen paikkaan, kun tästä matkustuskrapulasta selviää. Nyt tosin pitää mennä jo vähintäänkin Kanarialle, jotta tarkenee.

Seuraavassa kesän mökkisiivouksia...

Vanhat roinat ulos päämökistä.
Get old stuff out from main cabin.

Conmari-sisustus vanhoin varustein.
Conmari redecoration with old stuff.

Vanhat kaapistot purkuun ja roinat ulos saunamökistä.
Sauna cabin having same conmari operation.

Uusi sisustus kirpputorilta ja lahjoitussängyllä.
New interior from flee market and gift bed.

Samat temput varastokamoille.
Same operation for the storage cabin.

Nyt mahtuu tekemäänkin jotain.
Room for a little hand work.

Sikäli kotimaan lämpötiloihin kesällä olen tällaisenaan ihan tyytyväinen. Sellainen parikymmentä astetta on ihan sopiva lämpötila, että voi harrastaa kaikenlaista ulkourheilua ja -hommia. Ja tottakai on kivempi, jos aurinko paistaa, mutta välillä sadepäivätkin tekevät hyvää, kun saa aikaiseksi puuhailla sisähommissa. Olen alkanut jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen kutoa sukkia, villasukkaneuroosi is back. Neljät sukat tuli jo kudottua. Mökillä pitäisi vähän tuunailla lisää ja kartoittaa saunamökin katon ja lattioiden kuntoa, mutta onneksi ei ole mikään kiire. Tulikin jo alkukesästä irrotettua kaikenlaiset vanhat lastulevykaapistot seinistä, vietyä vanhaa rojua pois ja sisustettua makkari uudelleen kirppis- ja Tori-löydöillä. Vanha pikkumökki kaipaisi vaalennusta seiniin ja lattioihin, ja jotain muuta pientä säätöä. Sieltäkin saatiin ulos mm. vanha ummehtunut, kamalan ”retro ” ja minuakin varmaan vanhempi vuodesohva/laveri. Tilalle meni saunamökin entinen ja hieman paremmassa kunnossa oleva laveri, vierassängyksi ja sohvaksi. Varastokin tuli siivottua viimeisimmällä mökkireissulla. Aurinkopaneelitkin siintelee silmissä, kun on sähkötön mökki, mutta step-by-step, hitaasti hyvä tulee. Yhdellä ladattavalla akulla ja invertterillä on pärjännyt hätäseltään. Telkkakin on nurkissa, mutta hyvin vähällä katselulla (cromecastin kautta netistä max muutama tunti viikossa). Puhelimet latautuu powerbankeillä, joita riittää. Eipä tuota kännyruutua tule mökillä pahemmin tuijoteltua. Puunkaatohommat ei heti lopu, mökin takametsän raivausta tarvitaan paljon. Uusi keväällä hommattu pienikuutioinen Tokmannin moottorisaha on toiminut yllättävän hyvin myös muutamiin isompiin puihin. Tein mökkipuutelistan ja siihen kyllä turskahti monta kymmentä riviä asioita, joita jossain vaiheessa pitäisi uusia tai hankkia. Vähän tuli mieleeni Kummelin Autonostotarkistus. Huhhuh! Tällaisiin tuunauksiin saa jotenkin virtaa, kun on lueskellut tuttavamme Thaimaanrannan maalarin blogista heidän tuoreen hankinnan eli Kemiön talon kunnostusoperaatioita. Meillä vaan näperretään, kun heillä nuijitaan isolla kädellä. Mielenkiintoista seurailla, miten hommat siellä edistyy, ja ottaa oppia. Meillä ei ole niin kiirettä mökin kanssa…

Seuraavassa pari kuvaa kesältä.

Näitä kesätapahtumia muistellen kohti talvea.
Recalling nice summer events, energy for the winter.

Puuvenemessuilla ihailemassa kaverin tekemää purkkaria.
Kotka's boat fair, this boat is handmade by our friend.

Ihana juhannus Helsingin saaristossa.
Wonderful midsummer on Helsinki archipelago.

Käynnit Kotkassa mökiltä.
Visits to Kotka from the summer cottage.

Talvella on ihan eri kuviot kuin kesällä. Liikunnan ja virkistävien tapahtumien merkitys korostuu, kun mökki on telakalla ja oleminen painottuu sisätiloihin. Ajateltiin vähän aikaa sitten, että nyt kyllä nokkaa vaan rohkeesti totuttelemaan pakkasiin, mutta jääpä nähtäväksi tuleeko musta talvi-ihmistä varsinaisesti. Nyt tuolla aurinko paistaa ja pakkanen kutittelee avoimesta ikkunasta nokkaa... Pakko tunnustaa, että kevät ja kesä se on aina mielessä. Vähän itteekin jännittää, mitä tämän ja ensi vuoden puolella tapahtuu, kun tässä vieläkin vellotaan murrosvaiheessa menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Ainiin, se on se nykyisyys! Tässä hetkessä ja pieni hetki kerrallaan etiäpäin, niin kuin mummo lumessa ja kana ruohikossa. Elämän tarkoitus on etsiä elämän tarkoitusta ja nauttia jokaisesta hetkestä parhaansa mukaan. Turha valitus ja haikailu jonnekin (jos ei edes tiedä, minne haikailisi) estää näkemästä niitä arjen hyviä juttuja. Pääasia on, että oma sielu ja ruumis on hyvissä voimissa. Niitä asioita pitää tehdä, mistä eniten tykkää. Sitä kuunnellen jatketaan kohti talvea.

« Previous Post

Next Post »