Saarielämää

Nippu banaanipuita kävelyreitin varrella.

Banana trees along the walking track to Long Beach from Coral Bay.

Perhentian island soup, soppaa kumikalmarein (squid) ja kingfish-kalalla.

Tässä on nyt yli kolme viikkoa lojuttu Pulau Perhentian Kecilillä eli sillä pienemmällä näistä kahdesta saaresta (Besar on isompi). Ja tarkemmin ottaen Coral Bayn rannalla. Mietimme välillä, olemmeko täysin tylsiä ihmisiä, kun toiset (pitkän reissunkin tekijät) ramppaa kaikilla snorklaus- ja sukellusreissuilla ja patikoi jokaisen polun tällä saarella ja ajelee vesitaksilla sinne ja tänne. Ja kun ne on muutaman päivän olleet täällä, niin ne suunnittelee reissua Taman Negaran kansallispuistoon, Cameron Highlandseille ja ties minne.  Itse miettii, ettei oikein innosta kököttää veneessä tai kellua vedessä kuumassa paahteessa 4-7,5 h, etenkin kun näkee noiden reissulaisten palovammoja. Kyllä sitä välillä tulee käveltyä, mutta enimmäkseen aika kuluu loikoillessa, maisemista nauttiessa, lukemisessa ja mietiskelyssä. Tämä hiilaripitoinen ruokavalio alkaa tulla korvista. Riisiä ja nuudelia ja samat hannekset. Yllättäin kunnon kalakin on täällä kortilla eikä kalmarin renkaitakaan oikein osata valmistaa, kumia vaan. Kalakin on ylikypsää, jos mitä kalaa on tarjolla. Yleisin kala on kingfish, sellainen 6-8 kg jötikkä, joka keitossa muistuttaa pakasteseitä. Harmi vielä, että BBQ tarkoittaa kamalaa käryä, jossa vaan ei voi olla. Ja osa ruoista palaa ja osa jää raa'aksi. Sitten tietysti välillä jotkut raaka-aineet on loppu, kun mantereelta odotellaan uutta lastia. Dieselkin loppui aamupalapaikan generaattorista, joten sähköä ei ollut tarjolla ja siten smootheja ei saanut pariin päivään tuolla. Tämä johtui aallokosta, joka viivästytti dieselin saantia saarelle. Hyvin riippuvaista siis mantereen laivoista.

Olisiko aika siirtyä vaihtelun virkistykseksi kaupunkiin? Haaveillaan jopa Kuala Lumpurin ruoka-annista, vaikka sekin on rajallista verrattuna Eurooppaan ja oman keittiön käyttöön. Päivät valuu kuin murmelina samoja ratoja... mutta nyt kun otettiin ohjelmaan aamukävelyt Long Beachille, niin saatiin taas lisää virtaa. Pienet poikkeamat rutineissa auttavat...

Laiva tuo muonaa ja tarvikkeita.

Logistic boat with food and other supplies.

Pikku vene vie omansa maihin.

Picking up own supplies.

OPM=oma pakastin mukaan reissuun.

Someone took the freezer with him.

Aamulla jätesäkit viedään jätekeruulaivaan.

Garbage bags delivery to the collection boat.

3G nettikään (meillä on Maxis hotlink liittymä, KL:ssä 4G) ei toimi oikein missään, paitsi Long Beachin laiturilla ja kylässä toimii mainiosti. Hyvä syy lähteä aamukävelylle, että saa asiat hoidettua verkossa. Wifit eli langattomat verkot on aika lähellä nollaa paikassa kuin paikassa, hermot kireellä yhdellä sun toisella, jos/kun nettiä tarvitsee matkajärjestelyihin tai muuhun. Taitaa tuulla tai on liian tyyntä, pilvistä tai aurinkoa liikaa, same same but same. Saatiin onneksi vaihdettua Ameliassa eurojakin myrreiksi, kun muuten rahat olisi jo loppuneet käsistä saarielämän venyttyä. Täällä kun ei otella seinästä rahaa kortilla tai useimmassa paikassa maksetakaan kortilla, edes majoitusta, paitsi jos maksaa enempi kuin kolminkertaisen hinnan meihin verrattuna.

Oma mökki paras mökki.

Own cottage is sooo good.

Vierusnaapurin vastaava möksä.

Neughbours cottage (same same). 

Sitten tulee taas hetkiä, jolloin kelaa, että hyvät hyttyset sentään, mitä hittoo tässä valittaa, kun saa olla lämpöisessä aurinkokelissä kirkkaan meren ja valkoisten palmurantojen ääressä tropiikin vihreydessä, ja voi nähdä kaikkea jännää harva se päivä, mikä tuottaa mielihyvää. Ja se yleisesti kaksin kaivattu muu sosiaalinen elämä on täällä tarjolla turrejen ja paikallistenkin muodossa. Mutta se nyt on normaalia, että tien päällä tunteet vaihtelee ja välillä oman kodin kaipuu valtaa mielen (olispa oma sänky, tyyny, keittiö,...), ja sitten miettii taas, että on hienoa olla vapaa... ja välillä kaipaa kaupunkiin ja välillä kelaa, että täällä saaren rauhassa ilman liikennettä (veneitä toki suihkii) sun muuta häiriötä elämä on auvoista. Viidakon äänet on ainoat, joihin geckojen lisäksi voi herätä.

Ruuhkaa sukelluspaikalla Lonkulla.

Rush hour on Long beach diving spot.

Luonnonpuistoihin (isoon viidakkoon) ei nyt oikein tee mieli, vaikka tietää, että luonnossa olo tuo aina mielihyvää. Sikäli teeplantaasit Highlandseilla vois olla ihan jees, joten pitää vielä niitä harkita. Penangista ollaan nyt innostuttu seuraavana kohteena, kun nyt hitaasti kypsyttelee itseään lähtövalmiiksi. Avoimen suunnitelman matkailussa on se hyvä puoli, että voi rauhassa odotella ja kuulostella tuntemuksiaan, ei tartte juosta. 

Jännä karvamato. Nice hairy worm.

Iso sauvasirkka tuli moikkaan mökille.

Big stick cricket says hello to us.

Sitten on kelattu sitä, että olisiko näin monen vuoden jälkeen aika tutustua johonkin uuteen maahan, kun aina vaan pyörii samoissa maissa. Sri Lanka on alkanut tupsahtelemaan esille yhtä sun toista kautta. Tänä aamuna otettiin puhelu kaverille Sri Lankaan (lomailee Ellassa) ja siinä tuli vahvemmaksi tunne, että se voisi olla tuleva uusi kohteemme. Upeita vihreitä riisiterassimaisia kukkuloita, hienoja junareittejä, ihania ihmisiä, hiekkarantoja ja paljon muuta. Pidetään mielessä.

Olisko helpompi mennä varjoon?

Shadow is better than sun + scarf.

Eilen meihin otti myös yhteyttä puhelimitse Perusta ruotsalaisnainen, jonka tapasimme täällä Perhentialla kolme vuotta sitten, ja olemme siitä asti pidelleet yhteyttä. Hän on viime kuukaudet ollut Perussa mm. shamaanien viisauksia kuulemassa, ja kertoi juuri käyneensä vastaavan itsensä etsimis-rituaalin läpi kuin Madventures-pojat jonkun nautittavan aineen (ayahuasca) kera, josta saa sopivat hallusinaatiot. Hän oli löytänyt oman sisäisen äänensä ja varjonsa, ja tulevaisuuden minänsä. Kertoi myös kokemuksen olleen fyysisesti hyvin rankka, kuten Madventures-sarjastakin pystyi toteamaan. Suositteli hyvin varovaisesti meillekin. Voin kyllä suosiolla jättää väliin, mutta hienoa että oli nyt valaistunut itse. Kaikenlaista mielenkiintoista saa ihmisiltä, joita tapailee matkan varrella... se on elämää parhaimmillaan.

Josko tässä ensi viikon alussa olisi valmis vaihtamaan paikkaa, ajamaan bussilla Malesian halki länsirannikon Penangiin. Loppuun pari kuvaa vielä Long beachiltä, joka on jo auennut täyteen loistoon näin maaliskuun aikana.

Chillout on vihdoin aukeamassa.

Chillout finally opening on March.

Nippu ravintoloita auki.

Restaurants open on Long beach.

Bubu resortkin on avattu.

Bubu resort also opened.

Veneet valmiina kuljetukseen.

Boats ready for transfer on Long beach.

« Previous Post

Next Post »