Perhentian saarille kolmatta kertaa

Coral Bay beach.

Tänne Aasian reissuun lähtiessä ajaltetiin, että ei me varmaankaan minnekään semmoisille saarille mennä, missä ei ole autotietä, että rinkan kanssa pitäisi vaeltaa rantoja pitkin majoitusta etsimässä. Otetaan mieluummin lentolaukut kuin rinkat. Niinpä! Löydettiinpä kuitenkin itsemme manaamasta lentolaukkuja rantahiekalla kävellessä tai korkeissa portaissa majoituspaikoissa. Suomalaisille tutuillemme mainostettiin, että Perhentian saaret ovat upeat ja edulliset sukelteluun, ja näytettiin kuvia kolmen vuoden takaa huhtikuusta. Mehän olemme kaksi kertaa aiemmin olleet täällä parin viikon normilomalla huhtikuussa. Se on hyvää aikaa, kun sadekausi on kokonaan loppunut ja kesän ruuhkat eivät ole vielä alkaneet. Itse asiassa sadekausi täällä tarkoittaa sadetta ja monsuunituulia, jotka tekevät tuhoaan etupäässä Long Beachin puolella eli idän rannoilla. Sadekauden ydin on lokakuun lopulta helmikuun alkuun, jolloin lähes koko saari on kiinni turisteilta ja veneet eivät kulje Kuala Besutista tänne. No, sittenpä nämä kaverimme olivatkin innostuksissaan varanneet lennot Kota Bharuun, että tulevat tänne helmikuun lopulla jo. Mehän säpsähdettiin, että kannattaakohan tänne nyt jo tulla, kun on vielä märkä kausi menossa. Kuitenkin tiirailtiin netistä sääennusteita, että hyvältähän se alkaa näyttämään tuossa 26.2. tienoolla. Niin sinä sitten kävi, että kaverit tulivat tänne jokunen päivä ennen meitä, kun me innostuttiin sitten itsekin varaamaan lennot KL-Kota Bharu, maksoi muuten Air Asialla vain 16 euroa per nuppi menolippu, ja ruumalaukut saatiin vitosella kyytiin.

Eka auringonlasku. First sunset.

Uber-taksi toimii hyvin KL:ssä, mutta koska hinnoittelu on ”ruuhka-aikariippuvainen”, niin tulikin lähes saman hintaiseksi napata normitaksi hotellin pihalta. Täsmälleen 120 rimpulaa kellotti mittari KLIA2:n kentälle päästessä. Taksikuskimme meinasi nukahtaa rattiin pari kertaa, niin piti vähän alkaa jututtaa sitä. Ajeli vähän alinopeutta, mutta parempi niin, kuin kaahailu silmät ummessa. Kentällä todettiin, että on aikaa suklaakakulle ja Guinnessille, kun lento oli puolisen tuntia myöhässä. Olin muuten boarding-jonon pisimpiä ihmisiä, vain pari länkkäriä täydessä koneessa. Matka meni rattoisasti, kun ei ehtinyt A:ta sanoa, kun jo laskeuduttiin Kota Bharuun. Kentällä on kyllä näpsäkät systeemit, kun matkalaukkujen noutopisteessä on heti luukku, josta saa sekä taksin Kuala Besutiin (78 RM normi, tingittiin 70 RM, tunnin matka), että veneliput Perhentian saarille (menopaluu 70 RM, sama kaikilla venefirmoila). Tähän aikaan vuodesta ei vielä kulje hitaampaa ja isompaa laivaa, jolla myös pääsisi (maaliskuussa näemmä aktivoituu). Aina ilmoittavat meidät laivafirmaan, niin tietävät siellä odotella saapumistamme. Laivat kun täällä lähtee saarten suuntaan ”noin pyöreesti” aikataulun mukaan. Takaisin näyttää paremmin toimivan (klo 8, 12 ja 16), että ihmiset ehtivät lennoilleen. Meidän piti nostaa vielä lentokentän ATM:ltä rahaa, vaikka olimmekin Euroja vaihtaneet KL:ssä etukäteen (tällä kentällä kun ei ole rahanvaihtoa). Besutissakin on kyllä ATM, kuulemma. Saarella käteisen saanti on vähän ongelma (10% extraa ottavat nostosta), tosin muutamassa kalliimmassa paikassa kortilla voi maksaa. Arvasihan sen, että ne pari muuta länkkäriä samassa koneessa olivat myös menossa samaan osoitteeseen. Taksisuharimme Hafiz oli oikein mukava tyyppi ja sillä oli hieno pirssi. Antoikin meille numeronsa, että voidaan kilautella, kun tarvitaan taksikyytejä takaisin jonnekin.

Saapuminen saarille

Eka majoitusnäkymä. First cottage views (Senja).

Toka/lopullinen mökkinäkymä. Second/final cottage views (Butterfly).

Kuala Besutin venetoimistolla tsekattiin meidän yksi passinumero matkustajalistalle ja käveltiin joku sata metriä laiturille, jossa luukulla maksettiin suolainen 30 rimpulan meripuistomaksu per nenä (vanha hinta oli 5 RM). Toivomme, että rahalla tehdään jotain hyödyllistä. Veneeseemme mahtui parikymmentä henkeä ja tuuppasimme itsemme takapenkille, koskapa etupenkeillä voi häntäluu olla kovilla aallokossa hyppiessä. Kaverimme sanoivat venematkan olleen aika rytyytystä pari päivää aiemmin, joten olimme varautuneet. Paikallinen nainen kertoi, että jonkinlaista aaltoa on luvassa, oli tullut aamulla ostosreissulle saarelta. Veneen etuosa oli katettu, joten ihan etupenkkiläiset säästyivät kuivana, mutta pomppuisesti, kun taas mulle tuli muutama roiskaus suolavettä housuille, not bad. Tasainen kyyti meille, hyvin meni. Reilun puolen tunnin päästä oltiinkin Pulau Perhentian Kecilin Coral Bayn tutulla laiturilla.

Perusmökki, hyvä hinta-laatusuhde.

Butterfly, basic cottage with great value.

Sitten me käveltiin Senjan suuntaan ja ohitse tuttuun Butterfly-majoitukseen, jota ei löydy varaussovelluksista. Olemme siellä parhaissa maisemissa puumökeissä olleet ne pari aiempaa kertaa, mutta nyt ikäväksemme oli kaikki mökit asuttuja. Emme voineet minnekään mökkiin tehdä varausta, koska ensin jonkun vieraan pitää merkitä ulkona olevaan taulukkoon check-out-päiväys, että ovat päättäneet lähteä. Noihin mökkeihin on helppo jämähtää, niin hyvä on, että saa mökin pitää niin pitkään kuin haluaa, kun sinne pääsee ensin sisälle. Mökin voi ottaa käyttöönsä heti, jos se on tyhjä ja avain ovessa. Hinta 50 RM (10 erkkiä) ja näkymät wau. Sähköt ovat generaattorilla käytössä klo 18-08. Perusvarustelu: puumökit, oma wc ja suihku (vesi sopivan viileää) ja terassi sekä tuuletin seinällä. Parisänky hyttysverkolla varustettuna. Liinavaatteet kuuluvat hintaan, turha odottaa hiustenkuivaajaa tai shampoosettejä tai töhveleitä, televisiosta sun muusta luksuksesta puhumattakaan. Paras TV-ohjelma on kuitenkin upeat maisemat ja tositv, jossa me saarelaiset juttelemme keskenämme. Itse voi siivoilla mökkiä harjalla ja vaihtaa puhtaita liinavaatteita, kun mielii, niitä on tarjolla päätalolla. Keittiökin on nykyisin käytössä ja sieltä löytyy jopa jääkaappi, jos joku jaksaa kokkailla. Jos lamppu lakkaa toimimasta, niin hakee uuden lampun päätalolta ja vaihtaa. Voi ottaa vasaran ja nauloja, ja saa hakata vaikka lisäkoukkuja omiin tarpeisiinsa. Hyvät muovilaatikostot löytyy mökissä ja runsaasti naulakkoja. 

Gekkomme tarkistamassa lookkiaan peilistä.

Our gecko checks the look in the mirror.

Ja pari isoa gekkoa kuuluu aina huonevarustukseen (pitävät hyöteiset kurissa). Mitä muuta ihminen tarttee? Näkymät vähintään 180 astetta, mitkä korallivedet kimmeltääkään joka päivä silmissä ja auringon laskut kaupan päälle. Takapuolella viidakkoinen mäki nousee saaren keskelle. Toisella puolella saarta on paikalliskylä, jonne emme aiemmilla reissuillamme ole saaneet aikaiseksi mennä, vaikka 4 viikkoa on jo näissä maisemissa aiemmin kulutettu. Ennen olemme keskittyneet snorklaukseen, syömiseen, jutteluun ja nukkumiseen.  No, venetaksilla olemme kävässeet Perhentian Besar-saarella, eli isompi (besar) saari. Tämä meidän saari on Kecil eli pieni saari.

Rantamme auringon laskiessa (mökkimme oikealla kuvan ulkona). Coral Bay on sunset (Butterfly cottages on righthand side, out of the pict).

Ja takaisin asiaan! Eli Butterfly oli valitettavasti täynnä, joten päädyimme kolmeksi yöksi viereiseen Senjaan, jossa sai maksaa tuuletinmökistä (parimökki, muttei naapuria) lähes 4-kertaisen hinnan. Onneksi saatiin tietää (kyselemällä mökkiasukeilta), että Butterflyn uusimmasta mökistä on tsekit lähdössä parin päivän päästä pois, joten pistetiin se heti varaukseen. Omistajamies oli iloinen kuultuaan, että olemme taas tulossa vieraaksi. Vaikka Senjan ylämökistäkin oli kivat näkymät merelle ja rempattu kylppäri, niin kyllä se Butterflyn mökki on rauhaisampi ja paremmin näkymin. Ihana merituuli vilvoittaa mökkioloa. Amelian rantaravintolassa oli tuttuja kasvoja ja oli mukavaa vaihtaa paikallisten kanssa kuulumisia. Alkoi hiipiä saarelle jämähtäminen jo mieleen, kun pääsi tuonne tuttuun rinteeseen.

Kartta saarista. Islands map.

Tämä saari on todella pieni, mutta kyllä täällä riittäisi aktiviteettia (teenkin seuraavan postauksen siitä), jos tuolla päivän kuumuudessa jaksaisi poukkoilla. Saaren läpi menee muutamia polkuja, ja rantaakin pitkin pääsee kylään kävelemään, se kun on isolta osin hyvässä varjossa. Isoja pari metrisiäkin monitoriliskoja saattaa säikytellä pusikoissa, tosin ne lähtevät livohkaan ihmisen havaittuaan. Mutta meinaa siinä aina sydän pompahtaa kurkkuun, kun iso lisko ilmestyy jostain eteen tai rapistelee polun vieressä. Apinoitakin täällä on, mutta me emme ole niihin törmäilleet. Ilmeisesti niitä ei paljoa ole, tai pysyttelevät metsissä. Venetaksit kuljettelevat tarvittaessa rannoilta toiselle tai saarelta toiselle, hinnat 6-30 RM per nekku per suunta. Tällä Kecil-saarella on kaksi päärantaa, tämä Coral Bay ja isompi Long Beach, joiden välillä kulkee polku/betonitie n. 500 m, ensin ylämäkeen ja sitten alamäkeen. 

Meidän ihana Chillout Cafe oli myrskyn runtelema.

Wonderful Chillout Cafe is destroyed by the monsoon.

Helmikuussa sotkua. Dirty look on Feb.

Siivottu maaliskuun alussa. 

Clean on the beginning of March.

Kävimme yksi päivä Long Beachillä helmikuun puolella, ja olimme kyllä järkyttyneitä siitä, missä kunnossa ranta oli. Tai itse ranta ei ollut kovinkaan roskainen, kun vertaa esim. Balin länsirannikkoon, mutta baarit ja rakennukset olivat kärsineet monsuunista ja meidän tuttu Chillout-kahvilakin oli täysin tuhoutunut. Kiinalaisomisteinen kerrostalo nousee laiturin viereen vanhan Moonlight Chaletin tilalle (mökkejä). Yksi kerrostalo oli jo noussut toiseen päähän rantaa D’Rock-mökkien viereen. Niin se maailma muuttuu, toivottavasti tätä saarta ei pilata jollain massaturismilla (kiinalaiset). Täällä jotenkin vallitsee vielä mukava rentous ja rauha, on sopivasti kaikkea, muttei liikaa. Helmikuussa, kun Long Beachilla on vielä ollut kaikki paikat lähestulkoon kiinni, niin porukka on pakkautunut tänne Coral Baylle, jossa myös tuttumme Gem’s Cafe on saanut hyviä tuloja oluen lipittäjistä, jotka varmaan muuten viettäisivät aikaa Lonkulla, joka tunnetaan bilerantana.

Lonkku, bileranta. 

Long beach, party beach, but nice swim.

No, kyllä yksi täydenkuun yö jotkut bilehileet kirkuivat täällä rannassa klo 2:30, heräsin terassille ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu, haiko siellä puree kuutamouimareita? Ne vaan olivat niin humppelissa ja vissiin joukolla kahlailivat rannalla, mutta sitä kirkumista en kyllä ymmärrä. Onneksi lopettivat siinä kolmen aikaan, että sai jatkaa unia. Täällä saarella voi myös vuokrata kanootin, jos pystyy porotukselta melomaan. Aiemmin olemmekin käyneet kanootilla snorklaamassa läpi länsirannat Kecililtä, ja ne ovat kyllä upeita ne rannat sekä korallit rantojen välillä. Täytyykin laatia juttua tarkemmin näistä snorklauspaikoista ja rannoista.

Sosiaalista kanssakäymistä

Ystävien tai turrejen kanssa laatuaikaa.

Nice time with friends or travellers.

Saaren parasta antia ovat ihmiset, koska täällä väistämättä naamat tulevat tutuiksi, ja ihmisten kanssa on helppoa alkaa juttusille missä vain. Tietysti ensimmäiset päivät menivät kavereidemme kanssa tiiviisti, kun kerran taas yhteen osuttiin (jo neljäs kerta tällä matkalla). Sitten he lähtivät kohti Tioman-saarta ja me jäimme tänne vielä lojumaan. Tapasimmekin hetiseltään kaksi tyttöä Pohjois-Suomesta, ja monta päivää hengailtiin yhdessä tai törmäiltiin siellä täällä. Vinkkejä on täällä helppo jaella, kun on samat paikat jo tulleet tutuiksi, ja majoituksetkin suunnilleen tietää kaikki. Ihanaa on huomata, että Suomen nuoret ottavat lyhyitä irtiottoja arjesta ja lähtevät seikkailemaan maailmalle.

Sitten on törmätty ruotsalaisiin, joilla on vahva näkemys suomalaisista: perkelettä hokevia, puukon kanssa heiluvia, väkevän viinan kittaajia. Kenties sellaisia on 70-luvulla mennyt autotehtaille ja oluttehtaille Ruotsiin, koitimme kovasti korjailla käsitystä. Piti vähän yrittää ruotsinkieltäkin vääntää ihan malliksi, että pakko meidän opetella Suomessa sitäkin. Sitten ohjattiin pari ranskalaista ja yksi kanadalainen tyttö meidän majapaikkaan, kun etsivät majoituksia. Saivatkin veden päältä kivan mökin lisäpatjan kera. Muuttivat juuri tosin itärannan Panorama Diversin dormiin, koska menevät sukelluskurssille ja dormimajoitus on ympätty hintaan. Meidän mökeissä majailee myös saksalainen vanhempi mies, jonka kanssa yksi aamu juteltiin pitkät pätkät. Tuntui olevan ammattimatkaaja, ja tykkäsi hiljaisuudesta ja vaeltamisesta, oikeastaan hyvin tyypillinen saksalainen matkaaja. Myös saksalainen nuoripari asuu mökkikylässämme ja heihin törmäämme tämän tästä. Laittelevat ruokaa itse usein Butterflyn keittiössä. Hyvin hintatietoista porukkaa.

Naapuriimme Butterflyn mökille muutti vanhempi kanadalaispariskunta, joiden kanssa aina jutellaan, kun törmäillään tai huudellaan terasseiltamme. Sitten Long Beachillä tavattiin ranskalaistytöt, jotka hiki päässä etsivät rinkat selässä majoitusta. Olivat juuri katsomassa ihan kälyistä ylihintaista rantamökkiä, kun puututtiin peliin. Kerrottiin, että Coral Bay on nyt vireämpi ja tuulien puolesta parempi ranta, ja että siellä löytyy edullistakin majoitusta. Vinkattiin, että Coral Bayn puolella Ewans place on hyvä ja edullinen (70 RM), jossa suomalaiskaverimme asuvat. Kiittelivät kovasti vinkistä, mutta päättivät tutkia vielä Lonkun majoituksia. Reilun tunnin päästä ne hikisinä taapersivat Ewansiin, kun olimme siellä syömässä ja manailivat, ettei ne muut majat olleet oikein heidän heiniä. Saivat sitten mökin suomalaistuttujemme vierestä. Olivat pelkää hymyä ja kiittelivät. Meillekin tuli hyvä olo tuosta. Onneksi oli vielä vapaata tilaa, koska näin viikonloppuna on saari aika täynnä, kun paikalliset tulevat viikonlopun viettoon. Nähtiinkin noiden ranskistyttöjen kanssa monet kerrat ja vieteltiin iltaakin porukalla suomalaistyttöjenkin kera Lonkulla eräs ilta. Lähtivät sitten kaikki 4 samaan aikaan mantereelle jatkamaan matkaansa eri suuntiin.

Näkymä päärakennukseltamme. Butterfly view. 

On ollut ihanaa huomata, että muutamat paikalliset työntekijät täällä ovat tunnistaneet meidät, vaikka viime käynnistä on jo 3 vuotta. Juhaa ei Ewansissa meinanneet tunnistaa parran kera, mutta mun vaaleat kutrit painuvat sitten ilmeisesti paremmin mieleen. Uusia tuttuja olemme saaneet mm. Ombakista, jossa on useampi filippiiniläinen tarjoilija. Mielenkiintoista on ollut haastatella heitä. Harmittaa vain, kun heitä pidetään täällä ihan orjina. Saavat suorastaan juosta ravintolassa hikipäässä, ja kun kysyttiin, miksi kiire, niin kertoivat että kenkää tulee, jos hiljentää. Olemme nähneet firman vessan edessä kyltin, että 5 min maksimissaan tupakkatauko, maksimi kerta tunnissa ja vain 15 min tehokas ruokatauko sallitaan päivässä. Ja valvontakamera valvoo taukotilaa, joka on neliön alue vessan edessä. Kerran sinne vessaan mennessä yllätinkin yhden ravintolatyöntekijän tupakalta, salaa polttavat vessassa. Nämäkin filippiinot ovat olleet jo 5 vuotta täällä hommissa. Elämä ei ole kaikille yhtä reilu.

Paikallisten lomasaari

Roskan keräyslaiva saapuu aamuisin Coral Baylle.

Garbage collection boat arrives morning time to Coral Bay.

Kiinalaisomisteinen hirvitys Lonkulla.

Chinese owner building on Long beach, hope this island will not be their new holiday destination (still Malaysians mostly).

Se onkin hienoa tässä paikassa, että malesialaiset itse lomailevat täällä. Hintataso pysyy kohtuullisena ja muutenkaan et ole se pelkkä lompakko näille vaaleana länkkärinä. Edelleen hämmästyn joka kerta, kun nämä saarelaiset tinkaavat itse hintaa alas, jos käymme jotain ostamassa. Pahasti vaan Lonkulla rakennetaan kiinalaisomisteista kerrostaloa, että näinkö ne valtaa tänkin saaren, kuten Tiomanin ja Redangin täällä itäpuolella Malesiaa. Ei hyvä! 

Viikonloppuruuhkaa laiturilla.

Weekend rush hours on the jetty.

Täällä on kohtuu siistiä, kun roskat noudetaan ison laivan toimesta joka aamu, päinvastoin kuin Balin saarilla, jossa kaikki yritetään polttaa, myös muovit. Näitä paikallisia viikonloppulomailijoita on hauskaa seurata. Ottelevat selfieitä, ryhmissä lähtevät snorklaamaan, uivat vaatteet päällä, iltaisin syövät joko omia ruokia tai barbegue-paikoissa, lauleskelevat rannalla tai muuten viettävät porukalla aikaa. Muutaman kerran on nähty oikein viimeisen päälle puettuja hoikkia naisia ilman huntuja, tekoripset ja pissismeininki. Ja siitä suoraan snorklausreissuun! Hyvin mielenkiintoisia tapauksia. Täällä muslimimaassa isoissa kaupungeissa, kuten Kuala Lumpur ei noudateta muslimiviikkoa, eli arki on ma-pe, kuten meillä länkkäreillä, mutta näissä pienemmissä kaupungeissa ja etenkin täällä itäpuolella noudatetaan muslimiviikkoa, eli arki on su-to. Siksi torstaina jo tänne rantautuu viikonloppulomalaisia, kun taas perjantaina tulee ns. parempi väki tänne viikonlopuksi. Hyvä myös tietää paikallisten loma-ajat (mm. maaliskuun puolivälissä koululomat), ja juhla-ajankohdat. Suomalaistuttumme olivat Pulau Pangkorin saarella huonoksi onnekseen juuri hindufestivaalien aikaan, jolloin lähes kaikki majapaikat olivat täynnä. Malesiassa kun on myös hinduja paljon. Täällä saarilla on muuten vain yksi moskeija, mutta se on paikallisten kylässä toisella puolen saarta, eikä onneksemme kuulu tänne asti. Tulipa sielläkin käytyä vihdoin, mutta enemmän asiaa seuraavassa postauksessa.

Maaliskuussa Lonkkukin herää eloon.

Long beach is nicer on March.

« Previous Post

Next Post »