Matkalaukkuelämän plussat ja miinukset

Unelmaelämää,vai onko?
Dream life or is it? Not necessarily...

Näinä vuosina, kun on paljon rampannut paikasta toiseen matkatavaroiden (ts. välttämättömien tarvikkeiden) kera, on pari kertaa tullut mieleen, onko tässä touhussa mitään järkeä?! Nyt tuntuu, että jonkin asteinen matkustus-uupuminen on iskenyt. Kun asettuminen Australiaan ei napannutkaan v2016, niin pohja putosi haaveilta ja on jäänyt vähän tyhjän päälle miettimään plan B:tä. Ei ole Suomen lisäksi vielä löytynyt paikkaa, jonne voisi pysyvästi muuttaa ja asua vuoden ympäri tai edes kakkoskotina puolikkaan vuoden.

Kun näkee hienoja maisemia maailmalta televisiossa tai muissa medioissa, ei suinkaan tule fiilis, että tuonne haluaisin just nyt tai edes kuukausien päästä. Tai kun näkee jonkun tuttavan jakavan matkakuviaan somessa hehkutuksen kera, niin tulee mieleen, että olen toki hurjan iloinen henkilön hyvistä fiilareista hänen puolestaan, mutta enpä itse haluaisi olla tuolla nyt.

Mistä tämä puutuminen ja uupuminen voi johtua? Eikö ole jokaisen unelma nähdä maailmaa, kun siihen on mahdollisuus? Monien nuortenkin unelma on kiertää maailmaa, nuohota joka kolkassa ja hypätä "arjen oravan pyörästä" purjehtimaan maailman aalloille.

Tätä aloin pohtia. Seuraavassa mieleen tulevia pointteja niin matkalaukkuelämän puolesta kuin sitä vastaan. Voipi nyt olla niin, että vaakakuppi huonompien puolien kohdalla painaa vankemmin alas kuin hyvien puolien kohdalla. Voi olla ajan kysymys, kun vaakakupit vaihtavat puolta, mutta sitä päivää odotellessa…

Minimalisoituminen vs. materian kaipuu

Varaston kaivelua, yhä purkamattomia laatikoita.
Like to live with minimum materia?

Tavaroista luopuminen ja jäljelle jäävien tavaroiden niputus varastoon oli jotenkin hyvin helpottavaa lopulta, vaikka itse 4 huoneen asunnon tyhjäämisessä oli hirveä homma 3 vuotta sitten. 11 vuotta samassa asunnossa ilman isompia konmaritus-puuskia. Meissä monissa asuu sisällä hamsteri, joka tyrkkää vähemmän tarpeelliset tavarat kaappien peränurkkaan odottamaan jotain mystistä käyttöhetkeä tai konmarittajaa. Tai jospa sitä joskus vaikka tarvitsee niitä lukuisia maratonpaitoja tai liian pinkeitä jumppahousuja. Jos vaikka laihtuisi. Osa päätyy varastoon asti odottamaan sitä maagista päivää, kun kierrätys, kirppis tai roskalava kutsuu. Reissussa on sitä helpottuneempi olo, mitä vähemmän on pakattavaa tavaraa mukava. Joskus tietysti muiden nurkissa asuessa manailee, että olisipa se oma tavara mukana, niin homma toimisi paremmin. Ja vaikkapa omaa kahvikonetta voi kaivata, kun naukkailee pikakahvia tai paikallista mutakahvia jossain kaukana Aasiassa. Joskus sitä materiaakin voi kaipailla. Toimivia, hyvälaatuisia juttuja. Ei nyt ihan yhdellä vaatekerrallakaan osaa matkustaa, ettei kokoaikaa tarvitse olla pyykkäämässä, etenkin jos pyykkipalveluja ei ole nurkan takana.

Nyt kun toistaiseksi asuu Suomessa, niin varastolla on jälleen käynyt yllättymässä, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Vanha hamsteri ei ihan kovin minimalistiseksi heittäytynyt, vaikka varmaan yli puolet tavarasta päätyi myyntiin tai kiertoon ja osa roskiin 3 v sitten. Välillä yli vuosi sitten pengottiin osa tavaroista käyttöön Suomessa ollessa. On vitsailtu, että on kivaa käydä ”shoppailemassa” omalla varastolla. Ja lisähankintoja on tehty FIDA-kirpparilla, josta löytyykin pätevää materiaa tarvitsevalle. Miten helppoa sitä olisikaan ajautua taas hamsteriksi, jos olisi enemmän kaappitilaa. Herättää aina muistoja, kun löytää paitoja, joita on maailmalta tullut ostettua. Kuka nyt muistoistaan luopuisi? Fakta on kyllä sekin, että ihminen tuskin muistaa tavaroita, mistä on luopunut, koska nytkin parissa vuodessa oli jo unohtanut, mistä luopui ja mitä säilytti.

Riippuvuus muiden päätöksistä vs. vapaus itse valita

Gold Coastilla sai viihtyä niin pitkään kuin halusi.
Gold Cost is easy place to find 
nice long term accommodation.

Reissussa on aina enemmän ja vähemmän toisten armoilla, kun asuu vuokrahuoneistoissa, -huoneessa tai hotelleissa. Pitäisi aina pystyä etukäteen arpomaan, montako viikkoa vedetään viivaa kalenteriin. Usein on menty maksimissaan kuukausi kerrallaan. Kuusi viikkoa taisi olla maksimien maksimi etukäteen sovittu pätkä Australiassa. Joskus paikka voi tulla täyteen varatuksi, ja tie kutsuu ennen kuin olisi valmis vaihtamaan paikkaa. Myös se, millainen varustelu kohteessa on, voi vaikuttaa paljonkin fiilikseen. Hetekan kunto on vain yksi mainittavista päätekijöistä, tietysti myös ympäristö. Se on tietysti aina vapaan ja liiaksi suunnittelemattoman asumisen etu, että jos joku asia alkaa nyppimään, niin on helppoa nostaa kytkintä. On se sitten naapurit, ympäristö, asunnon kunto, varustelu tai muu vaikuttava seikka. Mutta usein on sellaisessa paikassa majoittumassa, ettei voi yhtään tietää asunnon omistajan/haltijan mielenliikkeistä, että onko hän tai he halukkaita jatkamaan majoitussuhdetta. Mikä on varaustilanne, saavatko he enemmän rahaa toisilta lyhytaikaisilta asiakkailta, ja miltä seuraavat kuukaudet näyttävät kysynnän suhteen. Paras majoitusmuoto on sellainen, jossa voi asua toistaiseksi, kunnes itse haluaa vaihtaa maisemaa. Siksi viime talvena jämähdimme pariksi kuukaudeksi Malesiaan Perhentian saarelle, koska mökkimme oli meidän niin pitkään kuin halusimme, eikä meillä ollut jatkosuunnitelmaakaan tiedossa. Sellaisesta varaussysteemistä me pidämme!

Vapaus vs. sitoutuminen on hyvin hankala yhtälö. Molemmissa on oma hyvä puolensa. Ihminen ei voi samaan aikaan olla avoin ja salaperäinen, niin tässä on vähän samaa dilemmaa. Olemme kuitenkin oppineet, että pari kuukautta ja puoli vuottakin menee nopeasti, eli kovin lyhyitä majoitussuhteita ei kannattaisi ottaa.

Jatkuva päätösten ja valintojen tekeminen

Vaihtoehtolista ja shortlisting-menetelmä päätöksen tekoon.
Listing and shortlisting alternatives
for decision making while travelling.

Aiemmassa työelämässä tuntui, että joka päivä joutuu tekemään N kpl tiukkojakin päätöksiä, ja se on jossain kohtaa hankalaa, jos alkaa väsymys/stressi painaa. Tien päällä joutuu yhtenään punnitsemaan asioita ja tekemään nopeitakin päätöksiä. Usein päätöksen teko on kuitenkin jäänyt hyvin viime tippaan, joskus jopa alle 10 min sisään pakkotilanteesta. Esim. Australiassa olimme muutamaan kertaan hyvin tiukan tilanteen edessä. Pakko oli muuttaa. Lähteäkö paikkaan X vai Y vai…tai mistä löydämme nopeasti uuden budjettiin sopivan majoituksen. Parhaimmillaan oli 11 eri vaihtoehtoa, minne päin lähteä, ja niistä shortlistattiin (yliviivailtiin osa) muutama jäljelle, joista mutu valikoi pikapikaa jonkun sopivan kohteen. Usein suunnitelmat heittivät ihan häränpyllyä ja nopeat muutokset aiheuttivat yllättäviä lopputuloksia. Lopulta kuitenkin aina kaikki on järjestynyt kohdilleen, eikä vääriä valintoja olekaan. Shortlistaus on toiminut hyvin aina vaihtoehtojen karsimisessa. Miksi ja miksei, ovat hyviä kysymyksiä. Ja onko pakko? Voiko jäädä ja peruuttaa lähtemisen? Onko mitään vedetään-hatusta-vaihtoehtoja?

Kolikon heittäminen vaikean valinnan edessä on voinut auttaa niin, että tulipa mikä tahansa heiton tulokseksi, niin tietää sisimmässään, tuntuiko tulos pettymykseltä vai oikealta. Ja jos se tuntui olevan ihan se ja sama, niin sitten todellakin kolikon heitto oli aiheellista. Joskus tekisi mieli kilauttaa jollekin kaverille ja kysyä apua. Tärkeintä kuitenkin on, että itse voi päättää, ettei joku muu tee pakotettua päätöstä puolestasi. Tai että viisumin takia on pakko vaihtaa maisemaa.

Pakkaa, raahaa ja pura

Moduulipakkaus ja pakkauslista.
Module packing helps to organize. 

Jatkuva pakkaaminen ja purkaminen on yksi rasittavimpia asioita tien päällä. Sikäli teoriassa helppoa kuin heinän teko, koska kaikki omat tavarat kohteesta tulevat mukaan, ellei lennä roskikseen tai lähde kiertoon. Siitä huolimatta paikan vaihtaminen on aina hampaiden kiristymisen paikka. Pakkaamista helpottamaan keksittiin moduulipakkaukset, eli ostettiin Australian Kathmandusta vetoketjullisia vaatepusseja ja putkiloita, joihin on ollut helppoa pakata niin alusvaatteita kuin muitakin selkeästi eroteltuna. Putkilot ja pussit oli helppo numeroida/nimetä ja heitellä matkalaukkuihin, ja asunnon hyllyilläkin kaikki säilyy helposti löydettävinä nippuina. Erityisen kypsää paikan vaihtaminen on ollut lentokoneella, jossa on hyvin rajatut käsimatkatavarat. Kaikkea elintärkeää kun ei viitsisi matkalaukkuihin laitella, ja ilmailulainsäädäntö tuo omat rajoitteensa. Sikäli ruumalaukkujen painorajoitukset saa kasvatettua edullisestikin (muutamalla eurolla Aasiassa), ettei kannata väärässä paikkaa säästää. Pääasia, että itse jaksaa matkatavaransa raahata. Joskus on tullut ostettua mm. keittiötarvikkeita, kuten halpa vedenkeitin tai kattila, kahvisuodin tai veitsiä yms. Jotkut tavarat ovat jääneet sitten asunnon omistajan iloksi, kun pienimmät tarvikkeet ovat ainakin lyhyillä matkoilla kulkeneet mukana. 

Auton vuokraaminen on voinut ihanasti helpottaa muuttohommia, jos ei ole lentokonetta tarvittu kaikkeen paikan vaihtamiseen. Ei tarvitse miettiä ilmailusääntöjä, kun autoon pakkaa tavaraa. Ainoastaan, jos on Australiassa liikkunut osavaltioiden välillä (esim. WA vs. SA), niin on saanut tarkkana olla, ettei autosta löydy tuoreita elintarvikkeita (kiellettyjä rajan ylityksissä). Auto on yleensä ollut näppärä myös uuteen paikkaan tullessa, mm. Australiassa. Jos etsii majoitusta lennossa kiertämällä paikkoja, niin matkalaukkujen raahaaminen jopa tunteja perässä ei ole ihan parasta ajanvietettä. Tarvittaessa voi jopa yöpyä yhden yön autossa, jos huono tuuri sattuu asuntojen suhteen. Kannattaa jättää isoimmat laukut kaniin jonnekin satunnaiselle hotellille siksi aikaa, kun kiertää muita asuntoja.

On ihana tunne, kun löytää kivan asunnon ja saa tavarat purettua paikalleen, jos mahtuu kaappeihin. Heti tulee kotoisa olo, kun tavarat ja laukut saa pois näkyvistä. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tavarat kateissa ja puutteita

Itse ostettu frappevaahdotin.
Sometimes you need to buy some
new stuff (here a foamer),
when apartment is not well equipped.

Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin tavaroiden ja vaatteiden etsiminen kohteessa. Johtunee siitä, ettei voi olla vakiopaikkaa tavaroille, jos asuu paikassa vain lyhyen aikaa. Eri kohteissa on aina ihan eri kaappitilat. Vakioidut pakkausmoduulit ovat asiaan tuoneet hieman helpotusta. Toisekseen useissa majapaikoissa ei ole kummoisemmin kaappitilaa, joten pahimmassa tapauksessa saa jatkuvasti myllätä matkalaukkua ylösalaisin löytääkseen jonkun tarvikkeen tai vaatteen. Toisaalta, jos on vain vähän paikkoja, jonne ripotella tavaroitaan, ne myös löytää helpommin. Jokusen kerran on käynyt niin, että on ostanut säilykepurkin, että kohteessa olekaan purkin avaajaa. Sekös sitten risoo, kun puukotat purkkia väkivalloin auki. Monia asioita joutuu tarkastamaan, löytyykö niitä, jos vaikka aikoo tehdä ruokaa keittiössä. Mausteet voivat puuttua suolasta alkaen. Veitset ovat tylsiä, kattilan pohja pilalla. Kaikki tällainen pieni säätö ja puute vaikuttavat sitten mielialaan pidemmän päälle. Välillä tuntuu, että valitan turhasta, mutta moni pieni asia voi reissussa kumuloitua.

Kulttuurin, kielen ja valuutan vaihtuminen

Paikallisten kanssa on kiva jutella kieliä.
Learning new languages with locals.

Ympäristön vaihtuminen ei juurikaan haittaa, paitsi jos maa on ihan uusi, josta ei ole kokemusta. Silloin menee hetki, että osaa jotain sanoa paikalliskielellä, ja että tietää kulttuurista jotain. Joskus juuri kun alat päästä maan kielestä kiinni, niin maisema vaihtuukin, ja joudut vaihtamaan kieltä. Vähemmän puhutut kielet unohtuvat, mutta ne palautuvat hiljalleen mieleen tarvittaessa. Eri valuuttoihin tottuminen on luonnostaan käynyt helposti, mutta joskus Aasiassa on joutunut kieli keskellä suuta miettimään, montakos nollaa siinä normihinnassa olikaan. Hintojen euroiksi muuttamisen tarve on vähentynyt, koska ei siinä ole mitään mieltä, että vertaa eurohintoihin. Auttaa tottumisessa paikalliseen hintatasoon, kun ei mieti eurohintoja. Toki blogissa on lukijoita varten eurohintoja ja toisaalta jännää verrata myöhemmin, mikä se kurssi/hintataso olikaan silloin, kun itse oli juuri ko. maassa reissulla. Vaikuttaa yllättävän paljon nuo kurssit, millaisia summia voi säästää, jos matkustaa ”hyvien kurssien” aikaan. Ja toki sesonkikaudet huomioiden. Kulttuurin vaihtuminen maiden mukaan ei sikäli ole meininkiä haitannut, koska uusiin kulttuureihin tottuu yleisesti nopeasti, mutta joskus saa olla tarkkana, missä jalkapohjiaan vilauttelee tai peukkua näyttelee. Kulttuurieroja voi olla maankin sisällä alueellisesti, kuten esim. Malesiassa. Osa alueista voi olla konservatiivisempia kuin turistisimmat seudut. Sekin on hyvä tiedostaa. Pääasiassa en koe näitä aiheita reissussa ongelmaksi.

Rutiinien puute

Koirat toivat päivärutiineja lenkkien muodossa.
Dogs bring routines to your life.
You need routines.

Rutiineita kaipaa reissussa yllättävän paljon. Siksikin haluaisin sanoa arkea eläville ihmisille, että arkirutiinit ovat usein hyvästä, ja helpottavat elämää. Toisaalta rutiineista silloin tällöin poikkeaminen virkistää kivasti. Reissussa kehittelee usein rutiineja, jos vaan on mahdollista asettua viikoiksi tai kuukausiksi jonnekin. Yksi positiivinen rutiini on liikkuminen, esim. salilla käynti tai lenkkeily. Ruokailusta ja kahvittelusta on myös hyvä tehdä rutiineja terveyssyistäkin. Lisäksi voi olla mukava rutiini istahtaa päivittäin kahville samaan aikaan ja ehkä paikkaankin. Olen jopa kahvihälytystä pitänyt puhelimessa, että tulee pidettyä säännölliset kofeiinin naukkailut päivittäin. Ihminen tarvitsee rutiineita. Rutiinit lisäävät asettumisen tunnetta.

Terveelliset elämäntavat kateissa?

Kreikassa ulkona syöminenkin on kivaa.
Eating healthy on vacation is a challenge,
in Greece it is easy.

Kun ruokailurutiinit murtuvat tai maan elintarviketarjonta on rajallinen, voi terveellinen elämä saada kolauksia. Joskus ulkona syöminen voi olla epätervettä pikaruokaa, jos on kiireitä, eikä ehdi itse laittamaan ruokaa. Myös hyvien ruokapaikkojen etsiminen uusissa kohteissa voi olla työlästä. Usein syöntipaikan löytämiseen on vaadittu tuntien kävelyä ja etsimistä kaupungeissa. Vaikka nykyisin netti on iso apu, niin ei se silti helppoa ole. Sivistysvaltioissa, joissa on oma keittiö käytössä ja hyvät raaka-ainevalikoimat, on helpompaa pitää kiinni terveestä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Mieluummin teemme omat ruokamme. Kuumassa tropiikissa urheileminenkin ja pelkästään liikkuminen, kuten kävely, voi olla raskasta. Vaikka kuinka hyvällä tahdolla haluaisi lähteä lenkille auringon nousun tai laskun aikaan, niin harvoin juuri silloin olet lenkkivalmis. Joskus on isoja vesipulloja käytetty kuntosalivälineinä majapaikassa, kun ei ole muuta tarjolla. Omaa laiskuuttakin on varmasti pelissä, kun rutiinit puuttuvat. Juominen ei ole ulkomailla ongelma, vaikka joskus huvittaakin, että olut on halvempaa kuin alkoholittomat juomat. Se, että edullista juomaa on tarjolla monissa kaukokohteissa, ei tarkoita sitä, että sitä pitää holtittomasti litkiä. Kuinka moni onkaan lomalta palattuaan todennut olevansa kuntokuurin tarpeessa? Mutta miettikää, jos sellaista lomailua jatkaisi kuukausia ja vuosia… Minusta ulkomailla tulee pyrkiä elämään kuin pysyvä asukas, eikä turisti. Pieniä turreaktiviteetteja voi toki harjoittaa, ettei ulkomaan arjesta tule tylsää.

Turvasatamia tarvitaan

Sanurin turvasatamassa Balilla.
Home away from home is needed on long trips.

Olemme usein maininneet käsitteestä Turvasatama, joka tarkoittaa paikkaa (useita paikkoja) maailmalla, jossa on helppoa olla. Tuttu paikka, jossa on turvallinen ja miellyttävä ympäristö, ja jossa voi rutiinimaisesti elellä. Vähän kuin Home away from home, eli koti muualla tai lomaa lomasta. Kun saavut sinne lentokentältä, niin on helppoa heti asettua ja olla kuin kotonaan. Sellaiset paikat rauhoittavat mieltä ja toimivat lepopaikkoina maailmalla könytessä. Tällaisia turvasatamia on esim. Naxoksella Kreikassa, Kuala-Lumpurissa Malesiassa ja Sanurissa Balilla. Ja tietysti Suomessa on matkapurtemme kotisatama. Joskus ihminen saa virtaa siitä, että löytää uusia paikkoja ja näkee uutta ja mielenkiintoista ja ylittää omia rajojaan kokemalla uusia asioita. Ihmiskunta on kiitollinen, että on ollut niitä tutkimusmatkailijoita, jotka ovat maailman meille kartoittaneet. Uteliaisuus on ihanaa. Ja koskaan ei voi tietää, mistä löytyy se uusi lempipaikka ja turvasatama, jos ei kokeile uusia kohteita. Monille ihmisille yksi turvasatama on kesämökki. Meillekin se on nykyisin paikka, jonne voi vetäytyä tarvittaessa rauhoittumaan ja mietiskelemään, sekä nauttimaan luonnosta. Joskus maailmallakin on hyvä olla paikassa, missä ei ole mitään tekemistä tai nähtävää, jotta ehtii ajatella ja kuunnella itseään. Ei tarvitse suorittaa mitään.

Tutustuu uusiin samanhenkisiin ihmisiin

Aussikaverimme vei meidät golf-tunnille.
Golf or other things can connect people.

Maailmalla ollessa tapaa usein ihmisiä, jotka ajattelevat maailman menosta samalla tavalla kuin itse. Muualla asuvat suomalaiset jakavat varmasti yhteisiä näkemyksiä monista asioista. Myös eri maalaiset ja erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset voivat ajatella elämästä samalla tavalla. On aivan mahtavan rikastuttavaa myös tavata eri tavalla ajattelevia ihmisiä, koska niistä voi itse oppia monella tapaa uusia näkökulmia. Ja kukapa haluaisi jatkuvasti puhua peilikuvansa kanssa.

Ulkomailla kynnys tutustua uusiin ihmisiin on matala, ja juttusille ryhtyy helposti ja syvällistenkin asioiden puinti onnistuu, kun ihmiset eivät ole sinulle liian läheisiä. Toisaalta tällaista sosiaalista aktiivisuutta on voinut kasvattaa Suomessakin. Täällä aina sanotaan, että suomalaiset eivät puhu. No, eivät puhu, jos et itsekään aloita juttua. Olemme yllättyneitä, miten me suomalaiset tykkäämme keskustella ventovieraiden kanssa. Kannattaa siis avata suunsa. Yleensä siinä ei ainakaan tule vahinkoa. Joskus vähän häiritsee ulkomailla, että suomalaiset haukkuvat kotimaataan. Joskus itsekin on siihen syyllistynyt. Kuitenkin pitää osata nähdä ne hyväkin kotimaan puolet, koska niitä on paljon, ja niitä osaa arvostaa enemmän, kun on maailmaa kiertänyt. Ja fakta on, että olemme todellakin lottovoittajia, että olemme Suomeen syntyneet. Senkin puolesta, että ostovoimamme on erinomainen suurimassa osassa maailman maita. Hankalampaa on lähteä maailmalle köyhistä maista.

Ystävät, nuo elämän timantit

Yksi paras ystäväkään ei aina riitä.
We need and miss our friends while travelling.

Vaikka ulkomailla on helppoa saada pinnallisesti kavereita, niin maiseman vaihtuessa uudet kaverit aina jäävät taakse. Joidenkin kanssa pidellään etänä yhteyksiä, mutta kyllä usein kaipaa kunnon ystäviä, joiden kanssa jutella naamatusten. Ystäviä, jotka olet tuntenut jopa vuosikymmeniä. Jotka todella tuntevat sinut, ja joiden kanssa on helppoa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Ystäviä, joiden kanssa juttu ei lopu kesken. He, jotka jakavat arvomaailmasi ja sulostuttavat päivääsi. Tai joiden arvot ovat ihan erilaiset, mutta silti tulette hyvin juttuun ja ymmärrätte toistenne valintoja. Sitten on tuttavat, joita ulkomailla on tavannut, ja joita (paikallisia) voi nähdä kohteessa ollessaan. Sekin on ihanaa, että voi moikata vuosienkin jälkeen tuttuja ulkomailla eläviä, myös suomalaisia. Joskus ulkomailla huomaa, että kotimaan ystävien arvostus kasvaa. Joskus taas etäältä huomaa, että on ollut ystävä ihmisten kanssa, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Timantit alkavat hohtaa tai himmentyä, kun tarkemmin asiaa alkaa tarkastella etäältä. Ystävien ja läheisten kaipuu on usein syylistan kärkipäässä, miksi suomalaiset palaavat takaisin asumaan Suomeen. Kriittisin aika on kuulemma pari vuotta, jonka jälkeen ”maitojunalla” palaamisen todennäköisyys alkaa pienentyä, jos on ulkomaille muuttanut asumaan.

Turistinaama Aasiassa

Elanto on Aasiassa tiukassa.
This woman could use your help, money is tight here.

Monissa maissa (pätee myös hyvinvointivaltioihin) on hankalaa kunnolla ystävystyä paikallisten kanssa. Voit hyvinkin paljon jutella ja oppia kaikkea vieraasta kulttuurista, ja uteliaisuus on molemmin puolista. Kuitenkin viime kädessä tuntuu, että asettuminen maahan, jossa on myös erilainen elintaso kuin meillä Suomessa, on haasteellista. Usein törmää siihen, että sinun oletetaan tukevan paikallisia rahallisesti ja maksavan turistihintoja kaikesta. Toki joskus tukeminen onkin järkevää, jos asut pysyvästi halvassa maassa, koska paikalliset saavat paljon sinulle pienellä rahalla. Erotut kuitenkin köyhissä maissa valkonaamana, jonka usein oletetaan olevan lyhyellä turistilomalla löyhällä budjetilla. Joskus se rassaa. Kuitenkin meitä hyvinvoinnin edustajia asuu pilvin pimein esim. Aasiassa, ja tämän kanssa eletään. Eläminen alhaisen elintason maassa vaatii vähän tasapainottelua raha-asioissa. Ongelma voi korostua, jos joudut itse elämään huonoilla paikallisilla tuloilla. Expatin on ehkä helpompi sulautua suurten kaupunkien massaan kuin pienemmille paikkakunnille.

Vapaus ja kiireettömyys

Kiireetöntä elämää, hitaita aamuja.
Slow life, slow mornings are the best.

Vapauden tunne on iskenyt joskus päälle, kun on uskaltanut tarkastella asiaa ulkoapäin. Se, että olet ollut vapaa liikkumaan lähes minne tahansa viisumien puitteissa ja tekemään haluamiasi asioita, on upeaa! Joskus ei ole osannut eikä jaksanut ottaa ilosta kaikkea irti, ja pahimmillaan vailla omaa tuttua asuntoa oleminen on ollut raskasta. Se, ettei tarvitse maksaa asumisesta päällekäin kahdessa maassa, on taloudellisesti järkevää. (Toki jotkut voi vuokraamalla omistamansa asunnon rahoittaa lomiaan). Se, ettei ole kiire minnekään, ei tarvitse lennellä edestakaisin kotimaahan, kuten normaaleilta lyhyiltä lomilta. Voi jämähtää, minne jämähtää ja mietiskellä hetken pysyvämpää asumista: Miltä tuntuisi asua tuossa seuraavat vuodet?

Vapaus on myös liikkumisen vapautta, jota esim. auto, skootteri tai polkupyörä tuovat. Hieman on jälkikäteen miettinyt, että ehkä olisi pitänyt ostaa vuorotteluvapaalla halpa auto Australiassa liikumista helpottamaan. Auto on aina reissussa antanut vapautta ja huolettomuutta. Aurinkorannikolla oli mukavaa ajella joka paikkaan polkupyörällä. Vaikka on koko elämänsä tottunut kulkemaan pyörällä ja julkisilla, niin auto, jonne matkatavarat mahtuu, helpottaa.

Pakko kuitenkin todeta, että vuosikymmeniä eli vain lomasta lomaan ja hyvin Päivä murmelina; jokainen päivä muistutti toistaan. Sekin tuntui usein hienolta, vaikka työtä on tehty vain rahan takia ja stressiäkin on ollut rutkasti. Arki voi olla ihanaa ja pelkästään lättypäivän järjestäminen maanantaiksi voi olla hyvä startti viikolle. Ja kun puurtaa viikot, niin viikonloput ja lomat tuntuvat oikeasti lomalta. Kuitenkin on myös mahtavaa, kun on voinut viettää viime vuosina kiireettömiä aamuja ja päiviä, eikä ole tarvinnut juosta tukka putkella pitkin päivää. Vielä kun ihmiset tajuaisivat olla lomillaan suorittamatta liikoja nähtävyyksiä tai jotain muuta. Ihmisen pitää joskus päästä palautumaan, ja jos töiden vastapainona on ultimaatit urheiluharrastukset, kuten nykyisin maratonit ja crossfitit, tai sitten maailmalla ramppaaminen, niin kroppa käy jatkuvasti ylikierroksilla. Viimeisen reilun kymmenen vuoden lomilla on edes onneksi tajunnut ottaa rennosti loikoillen. Mitä nyt kevyttä lenkkeilyä ohessa.

Summarum

In English: Travelling life like nomads is not that glamorous than all Instagram pictures implies. You miss and need many things and friends, and sometimes you can get tired changing places and living abroad without any future views or plans, with changing apartments and environments, cultures and so... Sometimes you need to stop for a while, you need a home to settle down.

Olen ymmärtänyt, että ns. nomadit, jotka oikeasti kiertävät vuosia maailmalla (kuten Santeri ja Päivi Kannisto) ja asuvat vaihtuvissa kohteissa, kaipaavat juurikin tuttuja turvasatamia ja ystäviä, ja ovat aloillaan hyvin paljon samoissa paikoissa. Ymmärrettävästi. Heidän elämänsä tuskin on yhtä lomalaisen glamouria, löhöilyä altaalla mojito huulilla ja hienoissa hotelleissa. Usein he myöskin tekevät maailmalla työtä viisumien sallimissa puitteissa, jotta voivat rahoittaa elämisen tien päällä. On myös keinoja matkustaa edullisesti ja asua jopa ilmaiseksi, mutta koska tämä ei ole mikään budjettimatkaajan vinkkiblogi, niin en tarkemmin lähde availemaan näitä asioita. Moni matkailija sekoittaa reissuelämänsä nomadielämään. Reppureissaajat eivät ole nomadeja, jos heillä on joku asuinpaikka odottamassa Suomessa. Mekään emme ole olleet nomadeja, koska päämäärä on ollut löytää pysyvä asuinpaikka, eikä elellä kiertoradalla. Kuitenkin olemme maistaneet nomadimaista liikkuvaa elämäntapaa, eikä se maistu juuri nyt yhtään. Silti tulevaisuuden ratkaisun löytäminen odottaa vielä itseään. Onko se ”talvet ulkomailla” vai mikä, sen näkee myöhemmin. Haluan vielä muistuttaa ihmisiä, jotka arjessa elävät, että kannattaa arvostaa niitä asioita, jotka itsellä on kunnossa, ja joita edellä luettelin. Ne asiat, mitkä monelle ovat itsestään selviä arjessa (kuten että tavarat ovat niille kuuluvissa paikoissa, elämän tärkeät asiat ja ihmiset lähellä), ovat useille nomadeille ja pitkien reissujen tekijöille luksusta. Moni vapaasta elämästä haaveilija ei tiedä, mistä haaveilee. Usein haaveillaan, että hypätään oravan pyörästä. Mutta pitäisi miettiä, mitä sitten tapahtuu, kun hypyn pois tekee. Ja miten pitkään jaksaa hyppiä. Monet kuukausia reissussa olleet väsyvät matkustamiseen. Tätä voi kukin miettiä!

« Previous Post

Next Post »