Uusi vuosi 2017 alkoi Melbournessa
Viimeisiä fiilistelyjä kattoterassilla joulun jälkeen. Last moments to enjoy our rooftop before moving to Melbourne.
Olimme allasalueella varjossa pari tuntia kentälle lähtöä ootellessa. Few hours on the pool area after check out.
Olikin jo aika lähteä Gold Coastilta, kun allasalueemmekin Marrakesh resortissa alkoi olla täynnä perheitä. Täällä oli hieman liioteltua resorteissa hössöttää, että joku peak season alkaisi 10.12. koululaislomista, kun eihän vanhemmilla ole lomia kuin normaali (kuten Suomessa) määrä vuodessa. Joulukin oli vielä medium sesonkia, kun nyt uudeksi vuodeksi tänne tuli vasta väkeä lähes ruuhkaksi.
Joulualeisiin syöksyi boxing daynä hirveesti porukkaa, mutta meille ei mahdu uutta tavaraa... Me sen sijaan syöksyttiin ratikka-bussiyhdistelmällä suoraan GCn lentokentälle, josta Virgin lennätti meidät ja kolme matkalaukkua (23+22+13 kg) plus käsimatkakamat Melbourneen. Virginillä kuuluu hintaan normisti 23 kg laukut ja ylimääräinen (max 23 kg) kustansi 35 aud. Hamsterit eivät luopuneetkaan snorkkeleista sun muista puoliturhista kamoista, kun joka tapauksessa meni kilot yli. Lähestulkoon olisikin tarvittu snorkkeleita uutisten mukaan Melissä, kun siellä oli ollut kunnon sateet ja tulvat kaduilla. Onneksi kerkisi kuivua... Virginin lennoilla on muuten happy hour klo 17-19 lähtevillä/aikataulutetuilla lennoilla eli ilmainen alkoholitarjoilu, mutta meillä oli lähtö klo 16:55 (tai lähes 30 min myöhässä). Tällä kertaa kahvi/tee, joulukakku ja mehu kuuluivat hintaan. Lento kesti 2 h ja 20 min. Kiva oli katsella punertavia, kuivan ruskeita ja välillä vihreitä (pellot, jokivarret) outback-maisemia, kun pilvet sallivat. Aika harvaa asutusta.
Melin kentällä näppärästi vaihdettiin kuulumiset kavereiden kanssa. Tulivat autolla kamoineen omalle lomalennolle (pariksi viikoksi lomille), ja me otettiin auto haltuun kamoinemme ja ajettiin se heille kotiin, jossa vietellään nää kaksi viikkoa. Jotenkin mukava fiilis ajaa Docklandin kautta kaupungin läpi ja nähdä valaistu maailman pyörä ja kaupungin valot. Onhan tämä iso city, kun GCn vertaa.
Uuden vuoden aattona sitten eräs suomalaisaussipariskunta kutsui käymään kaupunkiasunnollaan, ja niin me teimme. Ihanasti asuvat cityn ytimessä. Mukavaa nähdä heitä taas ja myös pari muuta vierasta. Päästiin höpöttämään kunnolla. Sen verran harvemmin tuli kavereita nähtyä GCllä... Sitten vasta ysin jälkeen rantauduttiin Yarra-joen rantaan ilotulituksia odottamaan. Melissä ei tarvitse koko päivää varata paikkojen saalistukseen, kuten Sydneyssä, jossa on hirveet ruuhkat pitkin päivää. Oli täälläkin joissain kohdin esim. Southbankin ylätasanteilla ruuhkaa, mutta vasta myöhäisiltana. Taivaalle lensi pilvenpiirtäjien katolta 13,5 tonnia tulitteita. Hieno tunnelma. Noteerasimme, että kaupungin ihmismassa oli hyvin aasialaisvoittoista. Varmasti turistimassaakin oli reilusti. Kaikki olivat innoissaan pitkästä ilotulituksesta. Aina, kun hurrattiin ja luultiin, että nyt se huipentui, niin se vaan jatkui...
Vuoden vaihduttua hilpastiin jonnekin jokiterassille ja suoraan tiskille takit päällä. Ihmeteltiin, kun keltään ei otettu maksua juomista. Ei meiltäkään. Toivottivat vaan hyvää uutta vuotta. Selvisi, että ollaan maksullisella juhla-alueella, kaikilla oli rannekkeet, paitsi meillä. Eivät takkien vuoksi nähneet onko meillä vai ei. No, ajoivat meidät vasta sitten ulos muiden kanssa, kun tapahtuma loppui. Kuokittiin siis ihan vahingossa. Täällä onkin tapana maksaa jonnekin ruoka-juomakutsuille, josta voi sitten nähdä ilotulituksia. Alkuillan tuttavamme menivät Sealifeen tuollaiseen tilaisuuteen. No, päädyttiin sitten Flindersin aseman junaan kahden maissa. Hyvin mahtui kyytiin ja toimi ja oli ilmaista näin uuden vuoden yönä.
Happy New Year 2017!
Uber toimi mainiosti mennen tullen juna-asemalle. Heh, uber-kuski ajoi kerran umpikujaan... Tuosta tuli mieleen, kun täällä osin tutuilla seuduilla liikutaan... Oltiin kauppareissulla autolla, kun otettiin varmuuden vuoksi navikka käyttöön ja se vei meitä siksakkia ihan himmeisiin paikkoihin, umpikujaankin, josta pääsi vain pyörällä eteenpäin. Ajattelin, että onko mun muisti ja suuntavaisto näin huono, kun se ehdotti kääntymään jonnekin outoon suuntaan siitä kohtaa, kun pistettiin se päälle yhdellä päätiellä, mielestämme menossa oikeaan suuntaan. No, pitkällisen sompailun ja manailun jälkeen tarkistettiin, että asetus oli jäänyt pyörä-ajoneuvolle, joten täytyypä jatkossa aina ekana tarkistaa, mikä kulkupeli on alla. Ja se nuoli kartan sijaintikohdassa ei osoita ajosuuntaan, vaan pohjoiseen... Hmp! Oli muuten kumman friikki fiilis ajaa Glen Waverleyn katuja, kun lähes vuosi sitten rantauduttiin ko. paikkakunnalle 3,5 kuukaudeksi. Tutuksi tuli...
Nyt sitten vaan lepoa ja hyvää ruokaa, että jaksaa alkuviikosta aktivoitua kaupunkifiilistelyyn... Täällä on muuten kohtuu vilpoiset ja pilviset kelit (17-18C) näin 2017 alkuun, ennenkuin pitäisi nousta taas kolmeen kymppiin päivälämmöt.
Loppuun vielä kaikille hyvää uutta vuotta tämän kookaburran omituisen tervehdyksen kera. Näitä kun metelöi nippu yöllä meidän pihapuissa, niin unet keskeytyivät (kova ääni).
Kookaburra naapurin partsilla. Kookaburra on neighbour's balcony (the laugh of it on utube).
Kommentit
Lähetä kommentti