Seminyak, hyvin sekava, mutta viihtyisä

Kartta lähialueesta. Sininen piste on hotellimme. 

Map of neighborhood, our hotel is the blue spot.

Päätettiin mennä katsastamaan Seminyak ja Changgu lännessä. Aiemminhan ollaan joskus v2013 oltu Kutan ja Legianin suunnalla etelämmässä saman puolen rannoilla. Silläkin perusteella ja tietysti ihmisten kertomusten perusteella on jonkinlaiset pohjakäsitykset alueelta. Otettiin Sanurin takakujalta taksi ja alkuperäisen pyynnin 250 kidr saimme tingattua 150 kidr:ksi (vajaa 10€), paitsi että lupasimme kuskille extrat 30 kidr, mikäli ruuhkien takia matka-aikaa menisi yli tunnin. Ehdolla oli Sarinande Beach Inn- ja Anshel-hotellit lähempänä Seminyakin keskustaa, ja vaihtoehto B oli Doublesix beach alue Jalan Arjunan nurkilla. Ajo sujui hyvää vauhtia aina Jalan Bypassin ajan, mutta kun lähdettiin Seminyakin suuntaan, niin jo ennen Sunset Roadia jumahti liikenne. Kuski puhalteli ja selaili puhelintaan. Mietittiin, että olisi nyt onnellinen kyydityksen saatuaan. Heti fiilikset matkalla olivat, että eri tavalla on tiuhaan rakennettu alue tuo länsiranta verrattuna Sanuriin. Hyvin kaikenkarvaista maastoa, rytöä ja hienoja muotiliikkeitä, paljon resortteja ja majataloja vierivieressä.

Seminyak beach.

Heti kun pirssi kaarasi Sarinande-hotskan pihaan, olimme valmiit hylkäämään sen. Matka kesti juuri ja juuri tunnin, ja annettiin 30 kidr kuskille extraa, mutta se palautti kympin. Juha kiroili etenkin, kun näimme Booking-tarjouksen huoneen (onneksi ei varattu vielä), alakerran tienviereisen muurinäköalahuoneen. Itse huone oli vähän pimeä, mutta ok, huoneen sijainti ei (hinta 450 kidr, jonka tiputtivat 400 kidr:ksi, 25€). Hotelli näytti tyhjältä ja alue rytöltä, allasvesi vihreää. Jotain se hymyilevä respa mumisi maintenancesta, jota allas on saamassa. Tämä on syy, miksi vältämme etukäteen varausta näkemättä livenä, onneksi. Kuvat voi valehdella, etenkin jos on vanhoja. Yläkerran parempi huone (siisti toki, mutta toisen tien vieressä) olisi irronnut 500 kidr:llä. Jätettiin kamat respaan ja lähdettiin etsimään toista paikkaa. Toki todettiin, että mahdollisesti tullaan takaisin, jos ei löydetä mitään. Käytiin rannalla, mikä ei yhtään vähentänyt huonoksi käynyttä fiilistä. En kyllä mitään ruskeaa rantaa ihmeempää odottanutkaan, ja silti näkymä alitti kaikki rimat. Epäsiisti pitkä ja matalavetinen ruskea ranta, jossa aurinkotuoleissa makaili venäläisen näköistä porukkaa, silikonitissitkin porautui verkkokalvolle. Yöks! Rannalta käveltiin takaisin, nähtiin kivannäköinen hotelli, joka osoittautui miljoonahintaiseksi. Saatiin kuitenkin respalta kartta ja havaittiin, että annamme alueelle mahdollisuuden, koska lähellä vaikutti olevan hyvät palvelut. Myös kalliiden villojen, kuten Oberoi, läsnäolo kieli tasokkaasta alueesta. Käveltiin Anshel-hotelliin, joka olikin siisti ylläri. Hotelli vaikutti aika tuoreelta. Hollantilaismanager (kuulemma omistajan kaveri) antoi parhaan huoneen eli millin perushinta (70€)  vaihtui 400 kidr:ään (Bookkarihinta huonommasta huoneesta oli sama eli 25€), joten otettiin heti useammaksi yöksi.

Anshel-hotel room, hotellihuoneemme.

Näkymä huoneesta. View from the room.

Nyt onkin sitten kivasti tässä viihdytty. Sänky on mukava, ei jousia selässä. Näkymät huoneesta vitosesta merelle oli mukavan vehreät. Ekana päivänä käytiin vuokraamassa skootteri Verra Guest Houselta. Siellä kuulemma majoittuu suomalainen tyttö, joka kolme kuukautta asuu ja opiskelee täällä. Kiva tuo omistaja Ari (nainen), joka oli itse hyvin pahoillaan kuultuaan, että on saanut suomalaisen miehen nimen... Antoi meille 125 cc kevarin samaan 50 kidr päivähintaan. Vaikkei tuossa meidän Jl Dewi Sarin kujilla tarvita paljoa potkua, kun hidastetöyssyt hyppyyttävät meitä kuin esteradan poni parin kymmenen metrin välein. ettei pohja raavi kumpuja. Näemmä joku laukkuvaraskin on liikkunut kujalla, varoitus sanoi. Kujamme päästä alkaa Jl Kaya Ayu, hieno pitkä ravintolakatu, tasokkain mitä me on Balilla toistaiseksi nähty. Seminyak Sqare on kadun alapäässä ja markkinatkin löytyy. Sitten kujamme päässä lähellä aukiota on Kudeta-club ja muutama muu iso klubi (mm. Potato Head Beach Club) rannassa. Siellä porukka sitten killittää kalliita drinksuja, jammailee ja kelluu altaalla. Nämä täällä varmaan on ne houkuttelevat paikat, jonne porukka tulee chillaamaan. Pistän kohta klubipostausta erikseen... Tää Semmari ei ole mikään meditaation mekka! Sykettä on kuin pienessä cityssä...

Taksit tukkii ravintolakadun iltaisin.

Too many taxis on restaurant street.

Bloggaritapaaminen Nirvanassa.
Meeting another blogger on Nirvana.

Me tehtiin ekana iltana treffit pitkäaikaisen blogituttavani Thaimaanrannan maalarit- Heidin ja Tompan kanssa. Sovimme treffit ravintolakadulle Nirvanaan, jossa jo päivällä käytiin katsomassa tennistä (baarin ja ravintolankin puolella on runsaasti telkkuja ja screenejä). Mukava oli viimein tavata heidät livenä, ja tultiinkin kivasti juttuun. Baarin puolen live-musa pisti omat äänijänteet välillä koville, kun yritti saada viestiä yli musiikin. Sitten kun syötiin, alkoi Juhan lautaselle tippua vettä katosta. Kaatosade tihkui muovipeitteen läpi kastikkeen sekaan. Osa kattoa sekä baarin että ravintolan puolella on aukaistavaa kattoa, eli kevyttä muovipeitettä. Siksi se vuoti. Vaihdoimme pöytää. Välillä keskustelu keskeytyi, kun kirkkaat salamat välähteli ja sitten jyrähteli. Rankkasade kesti koko illan, mutta eipä siinä höpötellessä sisätiloissa sitä paljoa huomannutkaan. Oltiin viimeiset asiakkaat, jotka lakaistiin pihalle joskus yhden jälkeen. Aika menee niin nopsaa hyvässä seurassa.

DoubleSix beach, Kresto restaurant.

Same same but same.

Seuraavana päivänä sitten lähdettiin pärrällä DoubleSix Beachille yhden maissa. Ajeltiin vähän kiertoreittiä ravintolakadun kautta Jalan Raya Seminyakia pitkin. Tuo pääkatu ei onneksi ole ihan mikään valtatie bypass, vaikka ihan riittävästi joutui tuossakin hengittelemään pakokaasuja, kun liikenne tökki. Välillä suihkittiin vasemmalta puolen autoja ohi ja välillä oikealta puolelta, välillä pysyttiin autojen välissä. Vasemman puoleinen liikenne sujuu ihan lonkalta, kun Ausseissa niin pitkään ja täälläkin on treenannut. Päästyämme kuuskutosen rantsuun, niin siellä mopoparkissa joku ukko tuli penäämään paria tonnia jotain turistin parkkimaksua. Käännettiin selät ja käveltiin pois vaan. Päädyttiin rannan Kresto-ravintolaan, jossa olikin maukas ruoka ja hyvä palvelu. Tarjoilija ehti juuri käydä kaatamassa olutpullosta loput oluet (puolet) lasiin, kun pöydällä ollut mainoslätkä mäjähti tuulen voimasta kohti Juhan olutlasia, ja tsäm, olut kaatui pitkin pöytää. Tarjoilija tuli siivoamaan ja pahoittelemaan. Sanoin, että eihän se teidän vika ole, ei tarvitse huolestua. Juha joutui ostamaan uuden oluen, kun ruokaa oli vielä jäljellä. Aurinko alkoi paistella kunnolla ja siirryttiin ruoan jälkeen ulkona oleville säkkituoleille. Heidi ja Tomppakin ehtivät vielä paikalle kanssamme löhväilemään ennen lähtöään takaisin Koh Samuille.

Bändi lauteilla. Live music.

Ranta on relausta varten. Beach is for relaxing.

Illan mittaa rannalle tupsahti lisää säkkituoleja ja livesoittajia lauteille. Tää kai se on näillä rannoilla se juttu, ja surffaus, ehkä. Mitään esteettisiä rantsut eivät edelleenkään ole näillä kulmilla. Jl Arjuna-katu, joka kulkee DoubleSix rannalta Jl Raya Seminyakille, on ihan kiva täynnä palveluita. Jl Werkudalla, joka lähtee poikittain Arjunalta etelään, on paljon huviloita ja edullisia ja hyviä majoituksia. Meinattiin eksyä matkalla takaisin hotskalle, kun täällä on niin paljon pieniä teitä sinne tänne ja osa niistä on umpikujia lopulta. Ei jaksettu lähteä enää illalla syömään, vaan ostettiin KCirclestä nuudelikupit. Huh, miten ihanan sosiaalisia päiviä!!! Ikävää oli kuulla, että Sanurissa on pahasti kujilla tulvinut ja mm. eräs tuttavamme on joutunut evakuoitumaan kotoaan. Jotkut kujat todellakin voivat muuttua joeksi, jos siellä ei ole mitään kaivoja, jotka ehtivät vetämään vettä samaa tahtia, kun sitä taivaalta ropisee.

« Previous Post

Next Post »