Caloundra ja eläinhyökkäyksiä


Pyörällä Caloundraan ja takaisin. To Caloundra and back by bikes.
Mahtavat rantatiet pyöräillä. Nice coastal pathway for bikes.
Mahtavat näkymät matkalla. Great ocean bike road.


Caloundra

Yksi päivä ajeltiin pyörällä sellaiset 35 km eli edestakaisin Parrearran (Mooloolaba) asunnolta Caloundraan ja takaisin. Vähän liian hidasta ja peffaan käyvää hommaa, kun mulla ei ole edes vaihteita pyörässä. Rantaväylät pitkittää matkaa, kun ne mutkittelee luonnollisesti merenrantamilla, ja tottakai niitä mieluummin ajelee, kuin isoja teitä, turvallisuussyistäkin. Rantaväylät on tehty usein lankuista ja aidattuja max muutaman metrin levyisiä väyliä. Todella ihania, puiden tai pensaiden reunustamia/kattamia. Mä en voi lakata vilkuilemasta puskia pythoneiden ja muiden lierojen varalta.

Currimundi beach.
Iso hiekkatöyräs meren ja Currimundi-järven välissä.
Great sand bank between Currimundi lake and the ocean.

 Matkalla oleva Currimundi on aika kiva paikka. Siellä on järvi (näyttää leveältä joen pätkältä), joka yhtyy mereen, ja jossa välissä on valtavat, korkeat hiekkatöyräät (sand bank). Tämä Sunshine Coast on muutenkin yhtä pitkää hiekkarantaa, jonne voi puikahtaa lähes mistä kohtaa tahansa pyörätietä. Nariseva hiekka on todella siistiä, ikäviä ja haiskahtavia leväkasoja ei ole nähty missään täällä, tai muutakaan roskaa (yleistä Aasiassa). Surffareita juoksentelee iltapäivisin paikalle lautoineen, kun alkaa tuulla mereltä päin. Itsekin aina tekisi mieli aalloille, kun näkee noita lautaajia. Rannalla ei ole pahemmin tullut makoiltua täällä. On niin paljon kaikkea muuta aktiviteettia.
Caloundran pääkatu. Main road of Caloundra.
Caloundran esplanadi, vastarannalla Bribie-saari.
The esplanade of Caloundra, view to Bribe island.
Tässä se vastarannan Bribie-saarinäkymä Hog's Breathistä.
Vaarallinen virtaus Caloundran ja Bribie-saaren välissä.
Dangerous currents between Caloundra and Bribie isl.

Caloundra on aika mäkinen (raskas pyöräillä), mutta viihtyisä kaupunki, ja sen suosituimpia rantoja tuntuu olevan Kings Beach ja Bulcock Beach (pehmeetä jauhoa), joka on Bribie-saaren pohjoisella vastarannalla. Siellä on myös esplanadi, jossa on kivoja terassiravintoloita. Käytiinkin Hogs Breathissä lounaalla. Tuossa saaren välissä kulkeva joen uoma on aika vaarallinen, koska siinä on valtavan voimakas virtaus. Moni voisi kuvitella uivansa tuonne lähisaarelle, mutta jo veneelläkin siitä välistä meneminen muistuttaa koskenlaskua. Usein ruoho näyttää aidan takana vihreämmältä ja hiekka valkoisemmalta, kuten tuolla saarellakin. Siellä on asutusta vain etelälännessä, tekokanaaleja löytyy sielläkin. Se onkin erittäin kehittynyt asutuskeskus, vaikka suurin osa saarta on luonnonpuistoa. Hienoa hiekkarantaa on paljon etenkin itäpuolella, lännessä mantereen välissä on se "välivesi" (passage), jossa asuu satoja eri lintulajeja... Mutta tosiaan tuolla Caloundrassa on myös aika upeat hiekkarannat. Sitten löytyy Kings Beachillä myös ilmainen suolavesiuima-allas, joka on siis ihan rannassa. Ei kyllä mikään iso laguuni, kuten Brisbanessa tai Cairnsissa. Cityn keskustana toimii lähinnä yksi pääkatu (Bulcock street), jonka varrella on kaikkia palveluita.
Kings beachin suolavesiallas. Salt water pool on Kings beach.

Yksi asia, mikä saa kaipaamaan Eurooppaan, etenkin näillä historialtaan tuoreimmilla alueilla, on se historian puute. Kutsumme näitä kyliä laatikkokyliksi, koska rakennukset ovat tympeän laatikkomaisia. Omakotitalot ovat tietysti hienoja ja pirun isoja, mutta tosiaan historiallisia ja hienoja (esim. julkisia) rakennuksia täältä ei löydy. Esimerkiksi Melbournessa sentään oli edes jonkin verran historiaa, eli viktoriaanista havinaa... Mutta koska aboriginaalit olivat alkuperäisasukkaita, eikä ne ole rakentaneet oikein mitään merkittävää, niin... täällä luonto toki korvaa kaikenlaista muuta nähtävää.


Krokotiilivaara ja muita eläinhyökkäyksiä
Tämä kroko on netistä (Cairnsissä ilm. kuvattu). This is from internet.

Täällä Queenslandin korkeudella vielä uskaltaa uidakin (jos katsoo, että virtauskohtaa eli rip curlia ei ole rannassa), mutta Cairnsin tasolle mentäessä tulee krokotiilivaara niin suureksi, ettei kannata veteen pulahdella. Uutisista on voinut lukea tapauksesta, jossa nainen kaverinsa kanssa lähti lomailemaan Cairnsiin, päättivät mennä yöuinnille ja kuinkas kävi: tuon kaverin nappasi krokotiili yön pimeyteen, eikä toinen pystynyt mitenkään auttamaan ystäväänsä. Karmea kohtalo! Kroko myös kaatoi eräiden kalastajien veneen Pohjois-Australiassa, ukot olivat liikkeellä liian matalareunaisella veneellä. Kuulemma täällä monimetriset pedot pystyvät hyppäämään korkeallekin veneeseen, että millään pienemmillä purkeilla ei kannata lähteä urheilemaan vesille. Tuossa reilu 70-vuotias mies kuoli ja kaverinsa pystyi pusikossa piilottelemaan vaanivaa krokolaumaa ja pitämään ne loitolla mm. heittelemällä sytytystulppia, kunnes pääsi laskuvedessä pakenemaan.
Hengenvaara vaanii vedessä. Deadly irukandjis possible on the water.

Toinen asia jo Cairnsiä etelämmässä koralliriuttojen tasolla (mm. Airlie Beach, mutta ei täällä Sunshine Coastilla) rannassa on tappavat meduusat (irukandji), jotka on sormenpään kokoisia, mutta petollisia pitkine polttavine lonkeroineen. Niiden vuoksi pitäisi käyttää stingersuitia, eli kokouimapukua, joka suojaa polttavilta lonkeroilta (vain kasvot näkyy). Itsekin 8v sitten tuli heiluttua teletappina keltaisessa Laalaa-puvussa rannalla tuolla Whitsundayn saaristossa. Nyt kun vedet ovat lämmenneet ilmaston muutoksen vuoksi, meduusoilla riittää rantakautta pidempään kuin ennen. Jollain ranta-aluilla on verkkoja meduusojen estämiseksi, mutta noita pahimpia pieniä on hankala estää. Jossain kuulemma tarkistellaan verkkoja päivittäin, että jos meduusoja löytyy yleensäkään, niin uida ei saa. Samat lämmenneet vedet ovat vaikuttaneet ilmeisesti myös siihen, että mm. vaarallinen tiikerihai (ainakin Catalina-niminen seurannalla varustettu) on matkannut virtausten mukana eteläiseen Australiaan asti eli Adelaideen. Ja puhumattakaan korallien kuolemisesta tuolla valliriutalla lämpimien vesien johdosta, ja ehkä vähän muistakin syistä. Koko ajan näkyy juttua riutan ongelmia uutisissa.
Kuva netistä, mutta isoja haita lännessä ja etelässä.
From internet, but big whites on west and south coast.

Sitten täällä oli menneellä viikolla Perthin lähellä haihyökkäys, eli kolmekymppinen surffari menetti toisen jalkansa hain hampaisiin ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Usein noissa hyökkäyksissä kuolee jo verenhukkaan, kun puremajäljet on sitä luokkaa. Hai toteaa vasta maistettuaan, että ei se ollutkaan hylje ja poistuu... Seuraan itse huvikseni Etelä-Australian Shark Alerts FB-sivustoa, jossa saa lukea aina isojen haiden lähestymisestä rantoja. Paljon on haita liikkeellä myös Adelaiden lähistöllä. Usein ne on valkohaita, jotka voivat kasvaa todella pelottavan isoiksi (mm. 1/2016 varoitettiin 7 metrin haista, joka havaittiin helikopterista). Myös pari päivää sitten vanhempi nainen kuoli hain hyökättyä sukellusreissulla, jälleen Perthin lähistöllä. Myöhemmin lisää haista ja haikarkottimista, koskapa tutustuttiin naapuriin, joka on meribiologi ja haitutkija, sekä innokas sukeltelija (haiden kanssa ympäri maailmaa).
Kenguru, joka potkii vaarallisesti (netistä).
Kangaroo, which can kick hard (from internet).

Sitten myös kenguru oli hyökännyt yhden naisen kimppuun (potkivat), jonka silikonirinnat olivat toimineen kuin turvatyynyt, olisi kuulemma muuten naiselle käynyt kalpaten. Nyt selvisi rinnan räjähdyksellä. Aikoi kuulemma laittaa vieläkin isommat puskurit tilalle, ihan vaan turvallisuussyistä. Huumori ei siis naiselta loppunut tuohonkaan kengurun potkuun. Ja hassua on, että kaikki nämä henkilöt tai heidän kaverit ovat uutisissa tai aamutelkussa kommentoimassa tapahtumia tuoreeltaan. Välillä ihan säälittää, kun kysellään, jostain traumaattisista tapahtumista...tai noloista...

Siitäkin tuli dokumentaarinen kuvaus, kun aussimies menetti vastikää vaimonsa Maria Strydomin Mount Everestillä heidän yrittäessään kiivetä huipulle asti. Heillä oli pakkomielteenä valloittaa kaikki maailman korkeimmat huiput... Tuntui pahalta katsoa miestä, jonka sydän oli särkynyt, eikä välillä pystynyt puhumaan silmät vedessä. Ei tuollaista journalistietiikkaa oikein opi sulattamaan.


Tuontieläimet ja ongelmat
Myrkyllinen maanvaiva (netistä). Poisonous harm on Australia (from internet).

Eläinjutuista vielä sen verran, että Australiaan on tuotu monia eläinlajeja, joista on tullut riesa tai niiden määrää on vaikeaa säädellä, kun niillä ei oikein löydy tarpeeksi luonnollisia vihollisia. Esim. Cane toad-sammakkolajike, rumilukset, jotka kasvavat lähes pari kiloisiksi. Ne on myrkyllisiä (paitsi ei voi tappaa ihmistä), ja vain jotkut fiksut linnut osaavat niitä syödä kääntämällä ne selälleen. Jos käärme imasee sammakon, niin se on morjens, kun myrkky leviää käärmeeseen. Sammakoita tuotiin aikanaan, koska luultiin, että ne syövät sokeriruo'olle haitallisia kuoriaisia, mutta ei ne ollutkaan ko. sammakoiden herkkulistalla. Sitten on koitettu ihmispartioilla yöaikaan hävittää sammakoita keräämällä niitä lamppujen avulla pusseihin ja tappamalla. Sitten kameleita täällä oli ainakin v2013 jotain 600 000 kpl (joskus epäiltiin jopa miljoonaa), kun niitä aikanaan tuotiin keskimaan rautateiden rakentamista varten tänne, ja sitten ne vaan lisääntyivät runsaasti. Välillä populaatiota on onnistuttu karsimaan jopa 300 000:een, mutta näyttävät tuplaantuvan jossain 8-10 vuodessa. Riesaa myös autoille keskimailla, kun voivat jäädä alle. Joskus vilkaistiin netistä house sitting (kotivahti)-hommia, ja siellä lueteltiin hoitoa kaipaavia eläimiä, kuten koirat, kissat, vuohet, lehmät,..., kamelit... pisti naurattamaan, että kamelivahteja...
Keskimaan kamelit (netistä. Camels in outback (from internet).


Sitten on tänne tuotu kaniineita, jotka tunnetusti lisääntyvät vauhdilla. Ne puree kasveja ja siten ovat hävittäneet lajeja sukupuuttoon. Ja eroosiota aiheuttavat tuhoamalla kasvillisuutta. Ainoastaan jonkun kehitellyn kaniviruksen avulla jossain kohtaa pystyttiin vähentämään populaatiota. Ja pitihän tänne enkkujen tuoda kettujakin, että on jotain metsästettävää (hevosmiehille). No, nyt sitten on yli 6 miljoonaa kettua, mutta missä metsästäjät?! Ketut ovat tuhonneet aavikkorottakengurut täältä ja muitakin pieniä nisäkäslajeja ovat ajaneet ahtaalle sinne, missä kettuja ei ole. Ja jokunen kasvikin on tuontikamaa ja sotkee ekosysteemejä. Siksi Australian tullikin on karmean tarkka kaikissa elävissä tuontitarvikkeissa (ei saa tuoda), tai likaisissa vaellusbootseissa, ettei tänne pääse tulemaan uusia lajikkeita sotkemaan systeemejä. "kuolleita" elintarvikkeita saa toki tänne tuoda, kuten suomalaiset roudaa ruisleipiä.

Loppuun vielä söpö wallabi, ettei tule painajaisia uniin...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta