Lenkkeilyt mukavaan Miamiin
Miamin rannan kukkulalla. Top of Miami beach hill.
Kivoja rantalukaaleja. Luxury homes on the beach of Mermaid and Nobby.
Sitten törmäsimme Nobby Beachin mukavaan surffiklubiin. Upealla paikalla. Siitä jatkettiin sekä rannan että tien kautta Miamiin asti, kun sen mäennyppylät huutelivat meitä jatkamaan lenkkiä. Lopulta saavuttiin Miamin ja Burleighin rajalle, jossa oli mahtava kukkula näköalatasanteineen. Pohkeet jo vähän kitisivät ylämäestä ja portaista, mutta näkymät saivat tunnelmat korkealle. Ihailtiin lohkareisia rantapätkiä molemmilla puolilla ja upeita merinäkymiä korkealta vihreältä kukkulalta. Eipä ollut edes rahaa mukana, jotta olisi voinut poiketa jonnekin kahvilaan. Siinä paahteessa piti etsiä kortilla ollut varjopaikka, että pääsi hetkeksi tuumailemaan. Nämä hetket saavat aina pintaan fiiliksiä, että tää on just tätä unelmaa, kun voi elää näissä maisemissa ja tätä elämää.
Miamin rantapääty (kukkula oikealla). Miami beach end and the hill.
Kukkulan kuningatar. Queen of the hill.
Burleighin ranta alkaa. Burleigh's beach.
Takaisinpäin tultiinkin sitten haipakkaa juosten. Aina ajatellaan, kun nähdään rullalautaajia, että olis toi hienoo rullailla. Mutta sitten kai sitä vaan näkee visiot ruvella olevasta naamasta ja polvista, ettei uskalla ostaa lautaa. Maybe later...
Kuitenkin tuolla lenkkireissulla oli niin kameran kaipuu, vaikka verkkokalvot ajoi samaa asiaa, upeeta maisemaa. Täällä todellisuudessa on ollut jo kohta puoli vuotta, eikä hetkeäkään ole ollut fiilis, että tarttis vaihtaa maisemaa. Siis kaikille voi suositella lomapaikaksi tätä rannikkoa.
Toinen aamu sitten tehtiin sama lenkki kameran kanssa, josta nämä kuvat. Bonuksena käytiin Northburleigh's surf clubilla, joka oli todella viihtyisä. Kanasliderit (miniburgerit) ja ranskikset hulahti kepeesti hikisten lenkkeilijöiden kitusiin. Klubilta on kivat rantanäkymät. Extrabonuksena tehtiin läheiseen Aldiin kauppareissu (ne kun on aina jossain kaukana) ja ostettiin parin taalan kylmälaukku, että eväät pysyi kotiin asti viileinä (n. 7 km). Olisi bussillakin päässyt kotiin, mutta valitsimme jalat.
Surffiklubilla tauolla. Running pause at surf club.
Broadbeachin alueestakin on tykätty entistä enemmän, kun ranta- ja tietyöt on saatu isolta osin päätökseen. Paljon mukavia ajanviettopaikkoja Oasis-keskuksen kulmilla ja laajaa hiekkarantaa ja omaa tilaa, jos rannalla joskus käy. Ollaan aika lailla totuttu, että lenkkeily ja hyötykävely riittää aurinkokiintiön täyttämiseen. Kun täällä lähes koko ajan porottaa jopa UV-indeksillä 15.
Broadbeach.
Saksalaisolutta. Bavarian beer cafe.
Koi, yksi monista ruokapaikoista Broadbeachillä. Koi, one of many restaurants on Broadbeach.
Sitten meikäläiselle ukkosfanille on tää viime viikko ollut nannaa, kun 5-6 päivänä tai yönä on ollut ukkosmyräkkää. Toissapäivänä koettiin pisin eli koko illan kestävä usean rintaman ukkonen. Partsilta katseltiin salamointia ja rakeitakin alkoi tulemaan. Yhen kerran meinasi lirahtaa housuun säikähdyksestä, kun salama pamautti ihan viereen just, kun oltiin parvekkeella. Illan huipennus oli, että saatiin upea kuvapätkä salamoista, jotka iskivät Peppers- ja Q1-torneihin samaan aikaan. Osattiin tuota jo odottaa, kun salama iski tuohon eteläisen pallonpuoliskon korkeimpaan Q1-torniin 5 muutakin kertaa. Lisäksi Surferin Mantra-torni sai osansa. Iskujen jälkeen kaikki kolme tornia näytti savuavan, ilmeisesti koska ne olivat niin kuumia (metallia) ja ilma viileämpää (höyryä siis). Vain mun teoria, en voi tietää. Olispa ollut hienoa olla Q1-tornissa just eilen. Yksi toinen kerta oltiin siellä kattomassa kauempaa ukkosta. Loppuun siis kuvat salamoista, joita saalistin monta tuntia. Eipä siis sadekausikaan haittaa, kun lämmintä riittää näin kesällä. Nyt onkin ollut aika trooppisen kosteita päiviä ja öitä.
Kuvilla on eroa vain jotain sekunnin murto-osia (sama iskukerta). Viimeisessä kuvassa näkee, miten pimeää oli. Catched lightning hitting into Q1 and Peppers towers. Night was dark, but lightened by thunder.
Kommentit
Lähetä kommentti