torstai 30. maaliskuuta 2017

Syklooni pohjoisessa ja myrkkyhämis meillä

Tää kuva on netistä, oma otos oli epäselvä. Mouse spider, next to our pillows (pict from net).

Voihan myrkkyhämis!

Kivaa herätä aamulla rankkasadeyön jälkeen ja todeta, että Mouse Spider-hämy möllötti seinässä 10 cm päästä tyynyistämme. Juhakin säpsähti, että perkules, iso hämy. Yritettiin eka kuvata se tunnistamiseksi ja sit mä pidin sitä silmällä, kun Juha haki kengän. Ei se edes liikahtanut, vaan läsähti kuoliaaksi muutamalla pasautuksella. Ehdottelin jalkojen poistoa kuolinpaikalta, jottei isihämy kenties tule poikaansa etsimään. Koosta päätellen kyseessä oli uroshämy, pienempi kuin naaras. Silti ällö. Tonkin purema on luokkaa ikävän myrkyllinen, tosin ei vaadi vastalääkettä (ole tappava), kuten Redback tai Funnel web. Kuitenkin pikaista hoitoa... Onneksi tuo hämy ei ole aggressiivinen, vaan hyökkää vain jos joutuu ahdistetuksi. Tulevat ulkoa sisään yleensä sateen jälkeen. Mistä lie päässyt luikahtamaan huoneeseemme, yak, en halua ajatella ensi yötä, taas meinaan tuli sadekuuro.

Tää on huntsman ikkunamme takana. Huntsman behind our window.
White tail spider (pict from net), myrkkyhämis 2.

Majoittajaisäntäämme puri jo parikymmentä vuotta sitten White tail-hämis, joka on hyvin aggressiivinen ja ikävä. Kaksi kertaa on puremakudosta leikattu kädestä ja vieläkin se toisinaan alkaa vaivata (kutiaa ja kirvelee).
Bulldog ant, parin sentti ärhäkkä, murkku (pict from net).

Sitten täällä on isoimmat muurahaiset, mitä olen nähnyt koskaan. Bulldog-murkku puri toissapäivänä isäntämme tytärtä varpaaseen, kovin oli kipee ja turpoaa välillä. Annettiin purema-ässä-puikkoa puremaan (punkkeja varten), mutta tuskin auttoi.
Blue-ringed octopus, tappava otus (pict from net).

Toinen tytär meinasi lapsena joutua Blue-ringed Octopusin eli sinirengasmustekalan myrkyttämäksi, kun uteliaisuuttaan meinasi kädellä napata sen rantavedessä. Isänsä ehti väliin, kun tiesi, miten myrkyllinen se on (voi lamauttaa hengityksen).
Copperhead snake, not fatal (pict from net). Peruskäärme, ei tapa.

Toista viikkoa sitten Robessa päästiin vilkaisemaan (todnäk) Copperhead-käärmeen häntäpuolta rantapolulla. Kyllä täällä riittää kaikkee kivaa eläimistöä, myös täällä etelässä.

Sykloni itärannikolla (Queensland)
Tänään tilanne. Todays warning (pict from news).

Puhumattakaan sitten Queenslandista, jossa varoiteltiin kahlaamasta tulvavesissä mm. Bull shark-haitten noustessa maanteille kanaaleista tai joesta, joissa ne normaalisti voivat vaania. Hait bongattiin tiellä Ayrissa. Pahin syklooni meni eilen Airlie Beach/Whitsundaysin kohdilta yli (lähes Suomen kokoinen alue) ja tänään ovat tutut valitelleet myrskyjä ja kaatosateita Sunshine Coastilla ja Gold Coastilla (koulut olleet suljettuna), jossa se syklooni nyt vaikuttaa. Sähköt oli just poikki siellä Sunshine Coastilla ja puutarhakalusteet olivat lennelleet ilmassa kuulemma. Ja vihreät sammakot konsertoivat pihalla kovaäänisesti...

Bull sharks on the road of Ayr. Hai sie, minne matka? (Pict from news)

Gold Coastin Springbrookin kansallispuiston alueella satoi tänään lähes 40 cm vettä ja tulvaa rannikollekin odotettavissa, kun se vesi valuu rantaa kohti jokia pitkin (katkoo teitä). Jopa 50 cm lupaillaan sadetta vielä, sama määrä kuin koko Brisbanen kuukauden keskiarvo Maaliskuulle.

Saas nähä, milloin noi myräkät on ohi. Täällä Melbournen alueella on parina päivänä puotellut myös vettä, erityisesti öisin, mutta tänään jo aurinko paisteli päivällä, vaikka loppuviikko on viileä, luokkaa 18-20C päivisin. Täällä kaikki ok, ja toivottavasti aamulla ei tavata kahdeksan jalkaisia vieraita.

Miettikääpä, miten turvallista Suomessa on, etenkin talvella...

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Formulakisat Melbournessa

In Albert Park, on Formula 1 GP.

Hypättiin Seafortin asemalta junaan kympin jälkeen. Southern Crossin asemaa vastapäätä cityssä lähtee minuutin välein ilmaisia formularatikoita, mm. Express suoraan portille 2, josta sitten ostettiin ilman jonoja päiväliput General Admission-pääsyllä yleisille alueille. Puolen päivän aikoihin oltiin ihmettelemässä, kun V8-autot ajelivat omia kierroksiaan. Tavattiin täkäläiset kaverimme (joiden kanssa oltiin tennisturnauksessa tammikuussa) keskusaukiolla, josta suunnattiin Albert-järven toisen puolen z-mutkan katsomoon. Treffattiin myös Suomiryhmä, joilla oli iso Suomen lippu kepin päässä. Mulla oli myös Suomen lippu hartioilla ja yhdellä kaverillamme myös. TV-kamera (liikkui kepin päässä alueella) kuvasi usein meihin päin, mutta emme tiedä, mitä telkussa näkyi.

Silta toiselle puolelle näissä Melbournen maisemissa. Bridge over the other side with Melbourne view.

Nähtiin taas RAAF-hävittäjälentonäytös, uskomaton meteli ja upeeta oli. Sitten ennen kisan alkua tuli vielä iso rahtikone näyttämään itseään näytöksen ajan. Hitaasti liikkui tuo iso kone.

Suomi-kannustus. Finnish support.

Tunnelma oli korkealla, onhan nyt peräti kaksi suomalaista hyvissä talleissa, Kimi ja Valtteri. Aika-ajoissa oli lähtöruutuina heillä 3. ja 4. ruutu, Bottas parempana Mersun tallissa. Alussa ei nähty mitään kauheeta draamaa, paitsi että kaksi autoa kolaroivat vähän keskenään. Kisa sujui suorastaan tylsää rataa, paitsi että Australian Ricciardo keskeytti. Muutenkin sen kisa meni plörinäksi jo ekalla lämppärikierroksella. Vettel kiilasi Hamiltonin eteen kärkeen varikkorundilla. Verstappenin ja Räikkösen välimatkaa tarkkailtiin, mutta Kimi hoiti hienosti oman osuutensa, eikä hollantilainen päässyt ohittamaan.
Mercedes and Ferrari rules!

Ehti katselemaan autojakin, kun ne jarruttivat z-mutkaan. Kaikki kaarailivat lähes millilleen samoilla ajoradoilla, uskomatonta tarkkuutta. Hirveä polttoaineen käry seurasi aina, kun autot tulivat mutkaan. On se hienoa seurata. 
Kuumat paikat lippu päällä auringossa. Hot on the sun with the flag.

Välillä meinasi tilannetiedot mennä ohi, kun seurusteltiin suomalaisten kanssa, tuttuja ja uusia naamoja. Omituinen sattuma oli myös, että törmättiin kavereidemme kavereihin. Huomattiin vain yhtäkkiä jutellessa, että mehän tunnetaan samat ihmiset. Sitten juteltiin erään vanhemman miehen kanssa, joka taas tunsi hyvin kaveriperheemme Sunshine Coastilta. Pienet on piirit. Eikä ollut eka kerta, kun yhteisiä tuttuja ilmaantuu...
Muutama fani pääsuoralla. Few fans on the main strait.

Järkkäreille sattui joku moka, että päästivät yleisön radalle (tai sitten ne rynnivät sinne omin nokkineen), kun autot olivat vielä ratakierroksella. Hyvää tuuria, ettei mitään sattunut. Me juostiin pääsuoralle ja päästiin ekojen joukossa sisään juoksemaan palkintopallien eteen. Hiki tuli, kun reviteltiin, mutta hyvin näkyi seremoniat. Porukkaa oli kuin pipoa ja osa lauloi italian hymniä. Ihmeteltiin, kun porukka buuasi Hamiltonille.
Go Bottas!

Shampanja maistuu. Champagne showers.

Bottas pääsi heti kolmanneksi, mahtavaa! Oli hienoa kantaa Suomen lippua. Lähdettiin kävelemään poispäin, niin porukkaa tuli enempi vielä vastavirtaan. Välillä meinattiin jumiutua. Lopulta oltiin kuuden jälkeen Albert Parkin pohjoispuolen baarissa oluella kavereitten kanssa. Jälkipuitiin ja höpöteltiin muutenkin terassilla jokunen tunti, ja haukattiin vielä pientä purtavaa ja kuunneltiin sisällä soitettavaa jazzia.
Vastavirtaan ulos pääsuoralta. Getting out from main strait took time.

Paluumatka sujui ihan ok ratikalla, junalla ja osan junareittiä korvaavalla bussilla. Pitkä päivä ja vasta puolen yön jälkeen takaisin nukkumaan.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Great Ocean Road, Apollo Bay-Aireys Inlet

Apollo bay, perussettiä... Basic view.

Elikkä loppuosa matkaa tässä. Apollo Bayn jälkeen alkaa vasta merenrantainen Great great Ocean Road, näköalatie. Tähän mennessä merta on vilkkunut lähinnä Peterboroughin nurkalla ja Port Campbellin kansallispuiston seutuvilla. Esim. Otwayn kansallispuiston alueella sukelletaan syvällä ja korkeallakin metsiköissä ja laidunkummuilla. En sano, etteikö sisämaan maisematkin hivele simiä. Merenrantatiellä on se huono puoli, että se kiemurtelee kuin käärme, ja olo on kuin huvipuiston pyörivässä laitteessa. Pää menee pyörälle. Ei kiva fiilis. Pilvinen keli ei myös tee maisemalle oikeutta.

Kärynnyttä puustoa. Burned landscape.

Sitten huomioitiin joissain kohdin, että puut olivat mustina karuina rankoina reilu vuosi sitten roihunneen metsäpalon seurauksena (yli sata kotia paloi samalla). Aika karua katseltavaa. Luonto toipuu ihmeesti paloista ja jopa kukoistaa paremmin toivuttuaan. Jotkut mustat rangat olivat saaneet viherlehtiset puvut päälleen.
Rannikkonäkymät. Coastal views.

Tie rinteiden reunoilla. Road around the hills.

Apollo Bay ei tehnyt meihin vuosia sitten mitään vaikutusta, ja nytkin se oli vain ihan jees rantakylä. Tietysti pienen plussan antaa mäen nyppylät, mutta muuten laatikkomainen turremesta. Otettiin yöstoppi siellä ennen Melbourneen menoa. Edellinen yö meni Warrnamboolissa (2 yötä). Ihme juttu, että Apollon ruokakauppa Food works menee kiinni ennen aikojaan. Raavittiin yhden muun pariskunnan kanssa kalterikkoa, että olis ollut asiaa kauppaan, mutta nainen huuteli "Closed". Tää on kuulemma normaalia täällä. Haettiin kiinalaisesta kalpeaa kanaruokaa, mutta säilyttiin onneksi terveinä. Tuntuu, että nää melbournelaisten viikonloppukohteet on hinnoitellut itsensä suolaisesti.
Apollo bay main street, pääkatu.

Lorne, main road, pääkatu.

Lornen kirkko. Lorne's church.

Puut, joihin alunperin ihastuin. Wonderful tree lane on the beach.

Uima-allas saleineen, saunoineen jne. Aquatic center with gym, steam room, etc.

Lorne tuntui taas lähes yhtä viehättävältä pikku kylältä kuin 9 vuotta sitten. Kadulla on jotenkin tyylikkäitä kahviloita rivissä ja rinteeseen rakentuneessa kylässä on jotain kivaa. Uimastadikka rannassa oli myös hyvin hienoksi kuorrutettu kuutisen vuotta sitten kuulemma (ennen pelkkä ulkoallas). Ranta ei tuntunut enää niin hienolta kuin ennen (me on nähty vähän liikaa). Kallis turrepaikka tuokin.
Mielenkiintoinen sijainti. Interesting location.

Aireys Inlet lighthouse, majakka.

Punaista kalliota pieni pätkä. Just a glimpse of red cliffs.

Sen jälkeen paras kohde oli Aireys Inlet, jossa on hieno punakattoinen majakka ja punertavat kalliot, jotka tosin eivät just nyt antameet parastaan pikapyrähdyksellä (nimim. kiireiset turret).
Apua, city! Help!
Tunneli ali keskustan. Tunnel below the Mel CBD.

Loppumatka meni auton hyrinässä navigaattoria kuunnellen. Melbournea lähestyttäessä ahdistus kasvoi, kun liikenne lisääntyi. Jotenkin kun ajettiin M1-tietä läpi pilvenpiirtäjien, niin tää city tuntui ihan älyttömän isolta. Tässä huomaa Adelaideen ison eron. Jotenkin on nyt niin maalaismoodissa, että tuntui kivalta ohittaa city ja ajaa Frankstonin nurkille suomalaisen tuttavamme omakotitalolle. Formuloita telkusta ja pizzaa, ja viikonloppuna lisää formuloita. Hitsi, kun tietäis, mitä ens viikolla tehdään...

Great Ocean Road, Port Campbell-Apollo Bay

Tässä se seuraava osa mahtavaa meritietä, kuuluisin pätkä.

12 Apostles eli 8 apostolia

Eli kertaan vielä edellistä postausta, jotta 12:sta kalkkikivimuodostelmasta 8 on enää jäljellä, loput ovat murtuneet mereen tms. Ja murtumajälkiä näkyy ja meri syö kivipaasia joka aallon lyömällä. Kuten myös aiemmassa postauksessa totesin, niin turvallisuusriskejä on toisinaan ilmassa, voisinpa arvata etenkin myrsky-tai sadepäivinä. Tuntui, että parvekkeet ja kävelysillat olivat lisääntyneet sitten vuoden 2008 sekä eritoten kiinalaisturistit... Emme moista ruuhkaa muistaneet, vaikka silloin olimme jo helmikuun alussa liikkeellä. He yleensä (jokunen yksittäinen omatoimimatkaaja on poikkeus) käyvät pikaisesti kohteet läpi, räpsivät kuvat ja lähtevät. 

Yleiskuva alueesta. General area.

Infopisteeltä lähtee polku Gipson Stepseille, mutta ei kannata mennä sinne, jos ei ole kävelylenkin ja jännityksen tarpeessa. Polku kulkee autotien viertä (puskaa vain näkyy ja autot) ja polulla on käärmevaara. Pertteli, että olis heti pitänyt kartasta tsekata missä ne stepsit eli portaat on, kun sinne nääs pääsee suoraan autolla kävelemättä tuota hullua polkua 2,2 km!!! Portaista myöhemmässä kuvat.

Käppäiltiin tunnelin alta infolta apostolirantaan. Iltapäivällä kolmen huikkeella ainakin porukkaa oli kuin pipoo parvekkeilla hillumassa ja ottamassa kuvia ihan mistä asennosta tahansa. Hienot maisemat toki, legendaariset, paremmat kuin muistimmekaan. Kivaa oli bongata myös haukka asumasta kulkureitin vierestä.

Ilta-auringossa ovat kalliot parhaimmillaan. Onneksi afakin paistoi, vaikka alkupäivä oli pilvinen. Tässä näitä kuvia.

Itäpuoli. East side.

Länsipuoli. West side.

Hienohelma. Fancy tourist.

Loch Ard Gorge, waukki!

Tässä vasta paikka on! Erityisesti rannalla pitäisi viettää tunteja ja rentoutua. Portaita pitkin pääsee alas. Aika mahtava paikka olla tuolla alhaalla ja joo, myös ylhäällä. Naurettiin, kun muutama turre kasteli ittensä ja vaatteensa kuvatessaan selkäpuoli merelle itseään, kun isoja aaltoja yllätti. Tässä saldoo.
Yleiskuva alueesta. General picture.

Pieni päivitys tilanteeseen, ettei Blowhole-huminaluolaan ollut enää näköalaparveketta murtumavaaran vuoksi. Muistelimme, että viimeksi 9v sitten tämä oli hienoa kuulla ja nähdä aaltojen pasahtavan luolassa.

Razorback.

Ranta kaukaa. Beach from lookout.

Mutton Bird Island, toinen näkymäsuunta. Other view from lookout.

Loch Ard Gorge beach, ranta.

Luola rannalla. Cave on the beach.

Gipson Steps

Kuten yllä mainitsin, kandee ajaa autolla portaille, eikä kävellä polkua 2,2 km. Portaat oli aika oikei, jos ei yritä juosta ylös, kuten tietysti piti kokeilla, vähän happi meinas loppua.
Älä mee tätä polkua! Do not use path to Gipson Steps from Information house!

Portaikon yläpää. On topof stairs.

Alapäässä. Below of stairs.

Näkymä alhaalla. View down there.

Illan valossa olisi varmaan upee paikka, kun kalliot värjäytyy... Ehkä sit yheksän vuoden päästä taas...

Great Ocean Road, Warrnambool-Port Campbell

Pakko raapustella kahdessa pätkässä tätä mahtavan merenrantatien tarinaa, kun kuvia ja paikkoja suorastaan vilisee silmissä. Tietä EI VOI (meidän mielipide) ajaa päivässä, vaikka monet päiväretkenä sen tekee. Jää kyllä paljon näkemättä ja etenkin kokematta. Hulluksi on tämä nettimaailma mennyt, kun ihmiset juoksee nähtävyydet läpi, räppää kuvat ja kuittaa: done that, been there!

Bay of islands and Marty's beach

Lähestulkoon upein paikka koko tiellä. 12 apostolia on toki myös huippu, mutta tämä upea kivikokoelma ilman kiinalaistunkua... Naminami! Kuvat puhukoon puolestaan. Ja muuten noita piikkisiilin sukulaisia, söpöjä nokkaeläimiä näkee pusikoissa, kun ehtii katsomaan.

Yleiskuva Bay of Islands. General picture.

Länteen. West side.
Itään. East side.
Takaparvekkeelta. Back side balcony view.

"Martin rantsu" vasemmalla, lounas ja torkkupaikkamme oikean rannan vasemmassa päädyssä. Marty's beach on the left, Peterborough beach on the right (had lunch and nap on the beach).

Martin rantsut. Marty's beaches.

Tässä nokkasiili lyllertää. Short-beaked echidna. Typical on bushes.

Lounas ja torkkumaisema. Lunch and nap view.

London Bridge

Tästäkös se "London Bridge is falling down" tulee? On meinaan tuo siltakivi eronnut emokallioista ja kuulemma hetkellä, kun kaksi turistia jäi kiven päälle ihmettelemään, kun se erosi äkillisesti emostaan. Näissä kalkkikiviseinissä ja irtokivissä on just se jännä, että niiden paikat on muotoutunut aikojen saatossa ja ne edelleen murtuilee ja jopa kiviä katoaa kokonaan, kuten 12 apostolista vain 8 on jäljellä. Meistä tuntui, että eritoten tuolla pahimmissa turistirysissä oli turvallisuusvaara. Useamman kallion seinää oli murtunut alas siellä, jossa ihmiset vapaasti liikkuvat. Lottovoitto-todennäköisyys, mutta joku sen voiton saattaa saada. Ja sit ne kuvat.

Yleiskuva. General pict.

London bridge, irronnut emokalliosta. London bridge is fallen down.

Kiinalaiset ja yksi suomalainen. Chinese and a finn.

Takarantsu. Back beach.

The Arch

Tämä oli kiva mesta myös. Ei paljoa turreja. Täsä kuvat.
The Arch.

Jiihaa!!!

Grotto, silta ja luolat

Viimeisenä ja vähäisimpänä. Tämä sijaitsee London Bridgen ja Bay of Islandsin välissä. Kuvat tässä. Vaikea hahmottaa, piti kulkea portaita nähdäkseen luolat. Nousuveden aikaan varmaan hienompi ja keskipäivän valossa.

Näkymä ylhäältä. View from the top.

Luolia. Caves.

Takaluola. Back cave.

Paras anti oli siili. Best thing there.