Great Ocean Road, Apollo Bay-Aireys Inlet

Apollo bay, perussettiä... Basic view.

Elikkä loppuosa matkaa tässä. Apollo Bayn jälkeen alkaa vasta merenrantainen Great great Ocean Road, näköalatie. Tähän mennessä merta on vilkkunut lähinnä Peterboroughin nurkalla ja Port Campbellin kansallispuiston seutuvilla. Esim. Otwayn kansallispuiston alueella sukelletaan syvällä ja korkeallakin metsiköissä ja laidunkummuilla. En sano, etteikö sisämaan maisematkin hivele simiä. Merenrantatiellä on se huono puoli, että se kiemurtelee kuin käärme, ja olo on kuin huvipuiston pyörivässä laitteessa. Pää menee pyörälle. Ei kiva fiilis. Pilvinen keli ei myös tee maisemalle oikeutta.

Kärynnyttä puustoa. Burned landscape.

Sitten huomioitiin joissain kohdin, että puut olivat mustina karuina rankoina reilu vuosi sitten roihunneen metsäpalon seurauksena (yli sata kotia paloi samalla). Aika karua katseltavaa. Luonto toipuu ihmeesti paloista ja jopa kukoistaa paremmin toivuttuaan. Jotkut mustat rangat olivat saaneet viherlehtiset puvut päälleen.

Rannikkonäkymät. Coastal views.

Tie rinteiden reunoilla. Road around the hills.

Apollo Bay ei tehnyt meihin vuosia sitten mitään vaikutusta, ja nytkin se oli vain ihan jees rantakylä. Tietysti pienen plussan antaa mäen nyppylät, mutta muuten laatikkomainen turremesta. Otettiin yöstoppi siellä ennen Melbourneen menoa. Edellinen yö meni Warrnamboolissa (2 yötä). Ihme juttu, että Apollon ruokakauppa Food works menee kiinni ennen aikojaan. Raavittiin yhden muun pariskunnan kanssa kalterikkoa, että olis ollut asiaa kauppaan, mutta nainen huuteli "Closed". Tää on kuulemma normaalia täällä. Haettiin kiinalaisesta kalpeaa kanaruokaa, mutta säilyttiin onneksi terveinä. Tuntuu, että nää melbournelaisten viikonloppukohteet on hinnoitellut itsensä suolaisesti.

Apollo bay main street, pääkatu.

Lorne, main road, pääkatu.

Lornen kirkko. Lorne's church.

Puut, joihin alunperin ihastuin. Wonderful tree lane on the beach.

Uima-allas saleineen, saunoineen jne. Aquatic center with gym, steam room, etc.

Lorne tuntui taas lähes yhtä viehättävältä pikku kylältä kuin 9 vuotta sitten. Kadulla on jotenkin tyylikkäitä kahviloita rivissä ja rinteeseen rakentuneessa kylässä on jotain kivaa. Uimastadikka rannassa oli myös hyvin hienoksi kuorrutettu kuutisen vuotta sitten kuulemma (ennen pelkkä ulkoallas). Ranta ei tuntunut enää niin hienolta kuin ennen (me on nähty vähän liikaa). Kallis turrepaikka tuokin.

Mielenkiintoinen sijainti. Interesting location.

Aireys Inlet lighthouse, majakka.

Punaista kalliota pieni pätkä. Just a glimpse of red cliffs.

Sen jälkeen paras kohde oli Aireys Inlet, jossa on hieno punakattoinen majakka ja punertavat kalliot, jotka tosin eivät just nyt antameet parastaan pikapyrähdyksellä (nimim. kiireiset turret).

Apua, city! Help!

Tunneli ali keskustan. Tunnel below the Mel CBD.

Loppumatka meni auton hyrinässä navigaattoria kuunnellen. Melbournea lähestyttäessä ahdistus kasvoi, kun liikenne lisääntyi. Jotenkin kun ajettiin M1-tietä läpi pilvenpiirtäjien, niin tää city tuntui ihan älyttömän isolta. Tässä huomaa Adelaideen ison eron. Jotenkin on nyt niin maalaismoodissa, että tuntui kivalta ohittaa city ja ajaa Frankstonin nurkille suomalaisen tuttavamme omakotitalolle. Formuloita telkusta ja pizzaa, ja viikonloppuna lisää formuloita. Hitsi, kun tietäis, mitä ens viikolla tehdään...

« Previous Post

Next Post »