Viimeiset tunnelmat ennen reissuun lähtöä
Mitä on opittu
suomalaisista ja muista kulttuureista tässä irtaimiston myyntihommelissa?
Iso osa kontaktoiduista ihmisistä on osoittanut, että elämme
jossain tinki-kulttuurissa. En
ymmärrä, mihin basaarimeininkiin tätä Tori-kauppaa rinnastetaan, mutta olipa
hinta mikä tahansa ja myytävä tavara mitä tahansa, niin aina pitää tinkiä, jopa
enempi kuin puolet. Kieliikö se siitä, että olemme pihejä, vai siitä, että
talous on tiukilla vaiko siitä, että tuote ei ole tarpeellinen, vaan "jos
halavalla lähtee". Yksi huomio on, että kommunikointi on pääsääntöisesti tosi tökeröä, ei moikata,
esittäydytä, ei puhelinnumeroa, puhumattakaan mistään minimaalisista small
talkeista viestinnässä. En tiedä, mitä huutokauppakeisareita nää tyypit
kuvittelee olevansa. Hassua on, että usean kerran on käynyt niin, että ostaja
kyselee, onko tuotteessa naarmuja tms. vikoja. Kun sanoo, että ihan on siisti
ja toimiva (tai jopa lähes käyttämätön), niin sitten sanotaan "no anna
sitten alennusta". Häh? Ymmärtäisin, jos olisi jotain perustetta asiaan.
Näppejään ovat useat tinkarit jääneet nuolemaan. Sitten yleistä on prepaid-liittymät,
eikä viestinnässä allekirjoituksena mitään nimeä ja mailiosoitteet tyyliä
skr210(at)luukku.com. Niin kuin henkilöt haluaisi pysytellä täysin salassa. Osa
kyselee vaan kaikkea, osa jopa sanoo ostavansa, mutta ei sitten enää kuulu
mitään, eikä voi peräänkään soitella. Yksikin nainen sanoi ostavansa tuotteet
ja sanoin, että voidaan toimittaa hänen toivomaansa keskustan nurkalle ja
sitten ei kuulu mitään. Monta kertaa kysyin sähköpostilla (ei ollut antanut
numeroaan, vaikka pyysin). Osa ei kertakaikkiaan sitten vastaakaan puhelimeen
tai maileihin. Onko se niin hiton vaikeaa sanoa, että en otakaan syystä tai
toisesta?!
Parhaiten ovat
käyttäytyneet monikulttuuriset ihmiset sekä maalta tulevat kotimaan elävät
(havaintojani vain, en yleistä kaikkiin kaupunkilaisiin). Ja yllättäin
ei-anonyymit viestittelijät ovat kohteliaimpia. Erona se, että kun tullaan tutkailemaan
tai noutamaan tavaroita, niin juttua riittää, ja kiinnostusta ja aikaa katsoa,
mitä muuta on myynnissä. Eikähän businessmaailmassakaan usein aina heti mennä
aiheeseen eli myyntiin, vaan jutustellaan niitä näitä. Luodaan luottamusta. Ja
usein ostaja ei lähde tinkaamaan, vaan todetaan, että ihan käypä hinta hyvästä
laadusta. Toisaalta voi kauppiaana itsekin tinkiä, jos ostaja on mukava. Senkin
kun eräät jöröt tajuaisivat. Onpa tässä tullut sen verta kaveriksi eräälle
Ukrainan miehellekin, että olemme auttaneet häntä avioeropaperien
tulkkauksessa, vaikkei aiheesta olekaan kokemusta itsellä. Kaiveltiin
oikeusaputoimiston tietoa ja opastettiin, mitä tehdä missäkin kohtaa. Vaimo oli
hakenut eroa. Sitten kävi mm. suomalais-filippiiniläispari lapsen kanssa, eikä
ollut minkään valtakunnan kiirettä. Juttua riitti. Mies oli asunut Ausseissa ja
Filippiineillä ja kovasti hehkutti. Oli itse aikanaan lähtenyt vuodeksi
working-holidaylle ja jäänyt sille reissulle kuudeksi vuodeksi, kun tapasi vaimonsa.
Neuvoi, että "Älkää tulko takaisin!". Hän tuli Suomeen takaisin
töidensä vuoksi. Ei ollut varma, miten vaimo kestää täällä kylmässä pimeässä.
Kaikki aina jää viime
tippaan!
 |
| Actionlistaa keittiön seinällä, osa 1. Pikku yksityiskohta: eka matkustuskohde...? |
 |
| Actionlistaa, osa 2. |
Sitten on ollut vielä viimeisiä säätöjä pankin ja
vakuutusfirman kanssa. Kotivakuutus piti
muuttaa (irtaimistoa siirtää kotoa varastoon ja ottaa pienempi vakuutus), ja
ottaa pidempi erillinen matkavakuutus. Sitten pikku nyanssi ilmeni
by-the-way, että tapaturmavakuutukset, jotka on kotivakuutuspaketissa, on
päällekäiset matkavakuutuksen tapaturmaosiolle. Paitsi, että niin hiton selkeet
kun noi matkavakuutusehdot on (NOT!), niin siihen matkavakuutukseen ei kuulu
mahdollisesta pysyvästä haitasta aiheutuvat korvaustarpeet, vain
hoitokorvauksia. Eli ei paranisi uuden matkavakuutuksen alaisena matkalla
vammautua pysyvästi. No, jätettiin sitten voimaan tuokin kotivakuutusosio
tapaturmille (ei nyt niin maltaita maksa). Muutenkin nuo vakuutukset on
aikamoinen "pöheikkö". Toisaalta kun leikkaa (kotivakuutus), saat
hyvitystä, mutta sitten tarvitaan lisää oksia toiseen päähän (lisämaksu),
riippuvuuksia on ristiin rastiin. Aina maksat lisää.
No, nyt on
vakuutukset kuitenkin sovittu 8/2016 loppuun asti.
Sitten vielä lähdettiin pankin kanssa säätämään 2.
luottokortin (varalle) saamiseksi ja oli siinäkin kaikenlaista selvittelyä. Saa
nähdä, tuleeko edes ajoissa kotiin. Voihan
Postilakko!!!
Ja Juha tilasi silmälasit ja aukkarit vahvuuksilla, mutta
onneksi ne tuli nopeasti. On kyllä niissä sangoissa säätöä, kun monta kertaa
pitänyt väännellä liikkeessä. Ootellaan
vielä piilolinssitilausta, että on kk-linssejä (päivälinssejä on jo) reissuun
riittävästi, ettei tartte reissussa alkaa säätää.
Mikähän siinä on, että aikaa on ollut kuukausia, mutta
kaikki jää viime tippaan?!
Hyvästi vanha elämä!
Eilen hirveessä tuulessa ja tihkusateessa mentiin talon grillikodalle ja sytyteltiin grilli tuhottavien papereiden polttamiseksi. Pientä taistelua, että sai syttymään. Grillihiiliä sekaan ja reilusti sytytysnestettä, niin johan roihahti. Naapurit kiittelivät varmaan tuosta parituntisesta sessiosta. Hyvin puhdistava rituaali hävittää jopa yli 20 vuoden takaisia papereita, joita vaan oli muhinut kaapeissa. Tuli fiilis, että nyt ollaan valmiit aloittamaan uusi elämä. Skoolattiin viskitujut sille. Tuohon kun yhdistää asunnosta ja isosta osaa tavaroista luopumisen, niin sapatin jälkeen voi aloittaa aika puhtaalta pöydältä.
 |
| Paperit liekeissä ;) |
 |
| Sisäistä lämmikettä |
Finaali häämöttää
Isompaa irtaimistoa
ei enää ole jäljellä kuin muutama kaluste sekä 1,5 v vanhat säätösängyt, jotka pitänee jättää Tampereelle
jemmaan. Näemmä ihan liian kalliita/hyviä Torilaisten tarpeisiin. Nyt kun
sisustus on muuttunut joka viikko tavaroiden "katoamisen" myötä, niin
onkin tullut fiilareita, että minimaalinen
sisustus on parempi. No, ensi kerralla tiedetään, kun kotia pystytetään. Tällä
hetkellä mm. olohuoneessa sohvien ja nojatuolien virkaa toimittaa
Intex-ilmapatja. Inventaario pitäisi tehdä jatkossa kerran vuoteen. Onneksi on
talon pesukone ja imuri naapuritalossa, kun omat myytiin jo. Astianpesukoneen ja
kahvikoneen ostajatkin odottelevat jo saataviaan. Tänään noudettiin keittiökalusteet. Syömismukavuus laskee, mutta avaruus tuntuu ihanalta. Täällähän voisi pitää vaikka diskohippalot :) (etenkin retrostereoiden kera)
 |
| Uusi avara keittiö-olohuone. Taustalla rahina toimii muuttolaatikko ja sohvana Intex-ilmapatja. |
Uudet tulevat asukit on käyneet jo kaksi kertaa
kattelemassa, mittailemassa ja kuvailemassa asuntoa. Ei taida niille jäädä
mitään tavaraa tänne, kun eivät ole valmiita maksamaan mistään mitään. Kaunis
ajatus oli, että helpommalla pääsisi, jos jotain tarpeellista olisi (esim.
lamppuja, varastokaappeja), että voisi jättää sitten heille halvalla. Mutta
asenteella "jättäkää vaan, ei tartte poistaa" (eli ei makseta mitään)
ei heru kyllä mitään.
Kivaa, kun tuli luntakin
(valoa), tosin jo sulikin, vaikka mulla meinasi ulos eksyessäni paleltua nekku
ja silmämunat. Kolmet housut ja neljä kerrosta yläkropassa. Reisiä palelti.
Ei vaan ollut yhtään tottunut kylmään, kun olen hautautunut tänne pölyisten
kamojen sekaan sisälle. Viime keskiviikkona olin kuumeessa yhden päivän
(katujyrä oli mennyt yli ilmeisesti kivuista päätellen), to-pe terve, ja
tietysti perjantaina lähdin kavereiden kanssa kaupungille ja kadotin sinne
baariin ääneni. Monta päivää ilman ääntä. Karmeeta, kun Juha joutui hoitamaan
kaikki mun puhelut, kun kähisin ja murahtelin sivussa. Verta roiski nenästä
joka päivä useammankin kerran, etenkin aamuisin. Useat tutut on kokeneet samaa
äänen lähtöä. Minnekähän kaikki ne äänet kokoontuvat?
Nyt näyttää siltä,
että lähtö koittaa itsenäisyyspäivän jälkeen. Siitä tarkemmin myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti