Gili Air, veden ja jytämusan saari
Laskuvesi ja Rinjani vuoristo. Low tide and Rinjani mountains. |
Legend reggae bar. |
Gili Air länsirantaa, west cost of Gili Air. |
Chill Out ravintolan iltavalaistus. Chill Out restaurant night time. |
Nää saaret on hienoja taivaalta katsottuna, muuten korallit
on isolta osin pasautettu muusiksi pommikalastuksella aikanaan, Menolla on enää jotain korallipuutarhaa
ja ponttoonihylky pohjassa tarjolla snorklaukseen ja kilpikonnat on täällä se
juttu. Jaa niin, eilen tais Chill Outin edessä joku likka nähdä siellä
asustelevan myrkyllisen merikäärmeen,
kun kirkuen juoksi rantaan ja selitti hädissään jotain jostain raidallisesta
pötkylästä. Ei se pure kai ihmistä, kun on niin pieni suu, muuten on kyl
tappava, mekin tavattu noita täällä useita. No, sit Komodolla (Flores) porukka käy 3 yön seilausreissuilla
sukeltelemassa ja kattelemassa maaliman suurimpia varaaneja. Ei kuulemma
suositella naisille kuukautisten aikaan, haistavat veren... Siellä jotkut
suomalaiset olivat käyneet suklaamassa ja nähneet pari sataa (!) isoa
mantarauskua. "Jos on varaa-ni ok", mutta jääkööt meidän reissut
sinne vielä sikseen... Täällä on pari
metrisiä monitoriliskoja tuossa
Segar Villagen lätäkön nurkilla. Käytiin pari bongaamassa siellä, aika
näyttäviä (vastaavia kuin Malesiassa ollaan nähty).
Täällä vain hullu
kuvittelee, että laivat (ja muutkaan) kulkee aikataulussa. Tai lähtö
Lembonganilta oli melkein aikataulussa, mutta lupailtu 90 min venereissu
Senggigin (Lombok) kautta Airille oli lopulta n. 4 h, kun oltiin Airin
satamassa Scoot-veneellä. Scoot on aika hyvä 2-kerrosbootti ja saatiin liput hintaan
750 tonnia (n. 50 e menopaluu kahdelta) ja helpotti päästä suoraan, koska
vaihtoehto B: Lembongan-Sanur veneellä (30 min) - autolla Padang Bai (1 h) -
Gilit veneellä (tämä väli sama 90 min). Jätettiin 2 matkalaukkuu Lembonganille
oottamaan paluuta. Nähtiin muuten kymmeniä
pieniä delfiinejä matkalla, kun ne pieninä laumoina seuraili venettämme.
Matkaajat huudahtelivat, kun ne hyppelivät ilmaan.
Täällä on kaikki
majoitukset menneet Bookingiin, että morjens
vaan reppureissaajan "check-in - hyppäykset" lennosta majoihin.
Mentiin tuttuun Gusung Indahiin ja
innostuttiin, kun 1,5 v sitten meillä pari viikkoa käytössä ollut lumpung-mökki
oli vapaana. No, olipa ihan rapistunut mörskä "Taalasmaan"
puuttuessa. Ovi ei meinannut aueta, kylppärin pitkä kahva jäi käteen, kylppärin
ovee ei saanut kii (olennaista, kun on taivas kylppärin kattona, ja jos ei
halua murtovarkaita) ja seinät oli ihan
rapistuneet, ja sängyn alus näytti siltä, että tuona aikana ei ole siivottu
lainkaan. Varmaan sama skorpioni asuu nurkissa. Ja viereisessä mökissä oli
remppa menossa. Vaihdettiin yön jälkeen toiseen, jossa taas haiskahteli kissan
kusi ja kukot asuivat takapihalla. No, sit parin minsan päästä tingattiin paras
ja uusin mökki merinäkymin lähes samaan hintaan (1,3 e maksettiin enempi), eli
425 tonnia (n. 30 e). Johan lyyti rupes kirjottaa, kun riipparit saatiin
roikkumaan yläterassille. No, sit olikin
joka päivä jännää, että onkohan joku varannut sen mökin miljoonalla
(Bookkarihinta), että milloin lennetään ulos. Ne kun ei varanneet
bookkariin meitä lainkaan, eli mökkimme oli tarjolla koko ajan siellä. Kukapa
nyt ei haluis hintaa maksimoida. Aina, kun asiaa kysyi, onko vapaata, niin
saatiin eri vastaus: tänään lähette (omistajan poika) tai no kysyn isältä (eikä
palannut asiaan), huomenna (respa Tsatsa), eiku ylihuomenna (itte omistaja,
vanha tuttumme). Eilen sit oltiin aamiaisen jälkeen kävelyllä rannalla ja
Legend Reggaebaarissa. Näytti jo aamulla, että kaikki majoittujat ihmettelivät,
mikä oli kenenkin huonetilanne ja ihme säpinä kävi respakopissa. Kun saavuttiin
iltapäivällä, niin "Tatsa" eli javalainen respatyttö juoksi peräämme
mökille ja sanoi, että teidän pitää nyt
heti lähteä, joku oottaa sitä mökkiä. Me oltiin ihan, että mitä hittoa,
miksei kukaan edes aamulla sanonut. Joku vinosilmä nainen kävi huutamassa
jotain "fuckkia" respalle, että ovat ootelleet jo pari tuntia
huonetta. Juha sanoi tytölle, että nyt saat hommata meille kämpän, koska me on
kyselty asuntoja vasta seuraavalle päivälle, kierretty koko saari läpi. Omistajan
poikakin tuli jotain mesoamaan ja Juha koko ajan hyssytteli, että hiljaa, ja
puhui niille, mitä niiden nyt pitää tehdä...täällä kun aina meille sanotaan,
ettei Aasiassa saa hermostua ja toi itte meinas repeillä. Kyllä sekin
jälkikäteen tuli pyytämään anteeksi, kun tilanteet selveni.
Sandy beach bungalows. Uusi majoituksemme. |
Sandy beach pool, allasalue. |
Gusung Indah bungalows, our view, näkymämme. |
Mentiin rauhassa suihkuun ja pakkailtiin kamoja. Tilanne oli
hieman huvittava, allasalue täys porukkaa, kuka lie odotti ja kenen mökkiä. Tsatsa
olikin kivasti tehnyt naapurin Sandy Beachin kanssa diilin, että saatiin alennusta
normihinnoista ja huone edes yhdeksi yöksi. Uuden vuoden yö se onkin ainoa
pullon kaula tällä saarella, jonka jälkeen helpottuisi. Siis pitäisi vielä
jostain se seuraava yö saada. Kohta pulikoitiin naapurin altaalla. Ei huono!
Kiiteltiin tyttöä ja sen hermojenkin pitävyyttä. Ja ilo oli ylimmillään, kun tänään
aattoaamuna selvisi, että peruutuksen vuoksi saamme olla täällä Sandy Beachissä
vielä uuden vuoden puolelle. Vähän kyl tässäkin kylmät väreet tuli, kun iso
ranskisporukka rantautui mökeille, että onko tää respa tehnyt jonkun mokan, ja
taas ollaan vailla kämppää. Kuitenkaan Bookkarista
ei ole mieltä varata mitään, hinnat on ihan hulluiksi mennyt vs. tiskiltä
tinkihinnat (-30-40%). Eli ennen sellaiset 25 e mökit on lähes tuplanneet
hintansa. Ja turistit maksaa silmiä räpäyttämättä. Paikalliset on täällä ihan
hullun kiilto silmissä "we have full" (täyttä on), kun on käyty kysyy
majoituksia. "Ai ens viikollakin?".... "Full, full". Näähän
ei osaa ajatella tulevaa, vaan vain menossa olevaa hetkeä. Kai ne ens viikolla
sit huomaa, että obs varauskanta on tyhjä, me kun on nähty monissa paikoissa,
että ne ihan täysin tyhjenee viimeistään 2. tai 3. päivä tammikuuta.
Tää saaristo voidaan julistaa uudeksi kanariaksi,
sen verran kotimaista naamaa on tullut vastaan täällä. Aateltiin
aamullakin, onko tää hotsku joku Tjäreborgin diilipaikka, kun suomalaisia on
monta mökillistä tuossa naapurissa. Mutta ei kai... Kivaa tietysti tarinoina
suomalaistenkin kanssa, mutta kyllä tää vähän huvittaa. Ruottalaiset on jääneet
vähemmistöön.
Ollaan lojuttu joka ilta varmaan kolme tuntia Chill Outissa rannalla, kun siellä vaan
on parhaat pöperöt ja drinkit. Vähän maha makuuasennossa alkaa muistuttaa tuota
Rinjanin tulivuorta, kohoilee kummasti. Chillin omistaja Suzie kertoi, että
viime kuussa heräilivät tuhkan peittämiin maisemiin, kun tuo vuori pölläytteli
ilmoille hönkyjä. Lentokentäthän oli suljettu pariin otteeseen. Kyllä sitä ittekin välillä
tiirailee harmaita pilviä siellä, että onko toi ihan peruspilvi vai... Ja sitten viime viikolla
heillä aallot pyyhki ravintolan sisälle, kun oli niitä ukkosmyräköitä.
Yksi asia, mikä
täällä ottaa usein pannuun, on noi paikalliset nuoret kollit, enkä puhu nyt
lukuisista kulkukissoista, vaan jotka toimivat tarjoilijoina, respoina ja ties
minä "markkinamiehinä". Osa on ihan jossain taikasienipöllyissä silmät
selällään ja osa pössyttelee jotain ruohoja ja ovat meillekin kaupitelleet
jotain mömmöjä. Ja palvelu on enempi "viihdytän itseäni"-tasoa kuin
"palvelen asiakkaita"-tasoa. Sitten soitetaan jumputimusaa koko ilta,
vaikkei ole baarissa yhtään asiakasta, koska ittellä on niin kivaa olla
pöllyissä ja hillua tiskillä. Jos noissa jäpäteissä makaa tulevaisuus, niin...
Naiset/tytöt puolestaan on hyvin mukavia ja fiksuja...Joskus on tietysti kiva jutella
poikien kanssakin (mm. Chill Outin pojat, joilla koulutustakin), kun ne
innostuu aina, kun puhuu pari sanaa sasakkia, mutta usein ne vaan tuntuu
niin... urgh!
Saari on taas tuntunut mukavalta näin päiväaikaan, hienot
rannat, kiva kölliä altaassa tai meressä... tosin auringossa on turha yrittää
olla päivällä, kun grillaantuu heti hiki valuen. Illallakin on hiki päällä, kun
kosteus hipoo satasta, vaikkei ole muutamaan päivään sadellutkaan. Maisemat on hienot, vesi näyttää kivalta,
mutta jostain syystä snorkkelien veto nuppiin ei vaan ole innostanut kuin
kerran. Joo, näin kilpparin silloin, mutta korallit on olleet taas aika
surkeet ja vähän lumisadetta näkyvyyden esteenä (täysi kuu oli, vahva
vuorovesi). No, katotaan miten pal täällä paukutellaan raketteja tänään, ilotulitusta
on ollut jo toista viikkoo lähes päivittäin. Ja miten isoilla volyymeillä
ämyrit huutaa, tutiseeko puntit, kestääkö korvat, kenen silmät punottaa eniten,
jne. Ei jaksa tänään huolehtia, minne myö huomenna majoitutaan...kai sitä
jotain löytää. Jos ei muuta, niin virittää riippumatot jonnekin palmuihin ja
nukkuu siellä, heh.
Erinomaista uutta
vuotta 2016! New year, new life!
Kommentit
Lähetä kommentti