SlowDown To DownUnder

Dream beachillä rentoutumassa. Ei täältä heti tee mieli lähteä takaisin Sanuriin , vaikka välillä tekisi jo mieli vaihtaa maisemaa. Paikat alkaa tulla tutuksi tuijotellessa. Ja täällä rytömaisemaa riittää ihan missä vaan. Ihan mindset-valinta, minne suuntaan katsoo. Silti miettii, että mitä siellä kuumassa (ja viime aikoina sateisessakin) Sanurissa tekisi. Päivällä norkoilee joko allasalue-ranta välillä tai makaa hieronnassa tai syö. Vaikka Sanurin rannassa on ihan kivoja paikkoja, niin on se silti himppasen tylsä. "Mister, madam, come to see my shop!", "massage", "watersport mister", "need taxi tomorrow?", huutelijoita riittää sitä enempi mitä vähempi porukkaa on lomilla. Nyt on tosin Aussien koululomakausi, joten kyllä niitäkin täällä on. Uluwatua pohdittiin Balin yhtenä vaihtoehtopaikkana, eräs pariskunta kun sen (Pecatu) kehui pilviin. Tosin ne myös valitti, että Lembongan on surkee, täällä ei ole mitään. Majailivat vain Mushroom bayll...

Tämä roihahtelee välillä kunnolla. This produces lots of toxic gas, when burning for days. Täällä Nusa Lembonganilla (kuten muuallakaan Indonesiassa) ei oikein jätteenkäsittely ole hallussa . Vinkkinä vaan suomalaisille jätespecialistifirmoille, jotka kaipaa vientiä! Eli tyypillisesti jätteet kootaan yhteen läjään (per yrittäjä/majoitus/perhe), ja läjä tuikataan tuleen sopivalla sateettomalla kelillä. Läjät sitten kytee pitkin viikkoa tuottaen savua lähiympäristöönsä. Joskus näkee erillisiä muovipullovuoria , mutta usein myös muovit poltetaan seassa, eli myrkkykaasut pääsee vapaasti ilmaan. Jännää, ettei tajuta, että lasipullot ja tinatölkit ei ihan haihdu savuna ilmaan . Ollut tässä joinain päivinä pinna kireellä noiden kärypesien kanssa, koska majoituksemme takana on kaksi jätekasaa tuprutellut jo päiviä. Tuuli kun kääntyy meidän möksälle, niin olo on kuin savumakrillilla, ei pal naurata. Yksi yö mentiin toiseen vapaaseen mökkiin nukkumaan, kun meidän tupa muistutti savustusk...

Kiinalaiset tulee taas, ei tähän ravintolaan, kiitos (tuoli). Chinese are coming for day trip... Olemme tässä jo useammassakin maassa seuranneet, miten kiinalaisten vaurastuminen näkyy turismissa. Vaikka he eivät tyypillisesti rakasta aurinkoa, niin he haluavat kokea samat paikat kuin me, jotka olemme vapautuneet matkailuun jo aiemmin. Täällä käydään takuulla samaa henkien taistelua kuin muissakin paikoissa siitä, myydäkö sielunsa ja maansa kiinalaisille, joilla on rahaa tarjota. Tää piti olla ainoa rauhallinen allas, jonne päiväturret ei pääse... Our hotel pool (the quiet one).  Meidän hotellilla, kuten muutamilla muillakin on kiinalainen sopimusbusiness päiväturisteista tai yhden yön turreista. He liikkuvat aina suurina kymmenien ellei satojen ihmisten laumoissa, ja minne he rantautuvat, niin jotkut muut paikalla olevat saattavat ahdistua. Meidän kahdella altaalla niitä kelluu kymmeniä samassa läjässä parhaimmillaan. Toki plussana on sanottava, ettei peruskiinalaine...

Ceningan Palm hotel. Nyt kun on skootteri alla, niin elämä täällä on helppoa. Oikeastaan skootteri kannattaa olla aina, jos vähänkin haluaa liikkua, tämä Lembongan (kuin Ceningan ja Penida) kun omaa paljon poukamia, joiden välillä kävely on usein hullua ja pyörät kahdelle on samanhintaiset kuin skootteri. Ajettiin ekana päivänä sitten Nusa Ceninganille taas puista kolinasiltaa pitkin. Ne saarten väliset merileväviljelmät ei lakkaa ihastuttamasta meitä, niin upeet värit on tuolla matalassa vedessä. Näkymät Cliff View ravintolasta Nusa Penidan saarelle. View to Nusa Penida from Ceningan. Paikallinen talo temppelin kera. Typical local house with temple. Bridge to Ceningan island. Päätettiin ajaa erään Putun vinkkaamalle näköalapaikalle Ceninganin sillalta vasemmalle lähtien. Tie nousi aika jyrkkään välillä, oli kapeaa ja huonokuntoistakin kinttupolkua. Kanoja sai väistellä ja pashan haju kantautui nekkuun pari kertaa. Aika maaseutua, mikä on toki mieleenkiintoista ...

Kastejuhlat menossa. Babtism on the beach. Sanur on mukava ja rauhallinen (vs. Kuta ja länsirannikko), sekä sinne on kivasti tullut rantaan uutta ravintolatarjontaa. Suosikkimme eteläpäässä (vanhan Hyattin nurkilla) oli Lilla Pantai , hurriravintola, kuis muuten). Sisarravintola löytyy Bumi Ayulta hotskamme nurkilta. Maukas ruoka, hyvät häppärit (viinit puolihintaan). Toinen kestosuosikkimme on rantakadun Jalan Danau Tamblinganin Mona Lisa , ei petä koskaan, paras palvelu ja ruoat ja hinnatkin hyvät. Hierontaa harva se päivä alle 5€/h, ja livemusaa Casablancassa joka päivä, kauppoja joista saa evästä ja kaikkee palveluu, mitä vaan tarttee, pyykinpesu hotskan nurkilla mukaanlukien (1€/kg). Vuokrapyörillä (250 kidr/vko, 17€ molemmat) helppo suihkia lähistöllä, tosin aika kuumaa touhua auringossa päivällä... Sanuriin olisi ollut helppo jämähtää vaikka kuukaudeksi, kun uusi 24FIT-kuntosalikin löytyy läheltä, mutta saaret on saaret... Lilla Pantai restaurant, Sanur. Viime...

Sanurin rannalla. Sanur beach.. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä Suomeen ainakin käymään heinä-elokuussa. Sopivasti viisumimme viimeinen Australiaan saapumispäivä on lokakuun alussa, josta saa taas vuoden oleskeluoikeuden siellä, tällä kertaa poistumatta maasta. Noh, Suomeen meno ei sitten houkuttanut yhtään, joten plan B. Eli loikka jonnekin ulkopuolelle... Tai poistuminen 25.1.2017 maasta, kun nykyinen oleskeluperiodi 12 kk tulee täyteen. Saattaa riittää meille, mutta miksei voi lunastaa optiota kaiken varalta... Mietittiin kuumeisesti, minne lähdetään. Kateltiin Fijiä (tuttu paikka, mikä ei motivointia auttanut), Vanuatua, Tongaa... Ja Filippiineille melkein jo varattiin lennot, mutta hurrikaanikausi sai mielen muuttumaan. Oltiin aikeissa mennä Boracayn saarelle (lento naapurisaarelle, josta lyhyt venematka) ja siitä El Nidolle Palawansaarelle ... Toi eka on varsinainen turrerysä, kaikkee kaupallista pienellä saarella, mutta yhdet maailman upeimmista (vali...