Lamingtonin kansallispuisto
Kuva Caves Circuitin pääluolan suulta. Caves Circuit and the main cave on the background.
Mehän aiemmin käytiin jo Springbrookin kansallispuistossa, joka oli todella upea paikka. Vetäsen vielä jossain kohtaa yhteen nämä puistot, kun nyt kaikissa kolmessa pääpuistossa on tullut käytyä (Tamborine kans).
Sademetsänäkymää Border Track-reitiltä. Rainforest views on Border Track.
Lamingtoniin mennään Beermonthin kylien läpi, osin samaan suuntaan kuin Springbrook, koska nää puistot sijaitsee rinnakkain lintuperspektiivistä katsoen. Tämä ikivanha laaja kraaterialue sisältää myös Mount Warning kukkulaiston tuolla etelämpänä, jota myös suositellaan käyntikohteeksi, kuinkas muuten.
Automatka näihin puistoihin on jo nähtävyys mutkittelevine teineen, rotkoineen ja korkeine vanhoine puineen. Usein matkalla voi nähdä korkealta Gold Coastin rannikon. Kuskille ei parane sanoa, että katso noita upeita maisemia, koska kapee tie voi kääntyä eri suuntaan kuin ratti sillä hetkellä.
Lamingtoninkin vaelluskartasto löytyy netistä, mutta välillä kaipaisi tietoa, mitä kuvia netissä sijoittuu minnekin reitille, jos haluu mennä jotain tiettyä asiaa katsomaan. Me myöhäiset linnut emme voineet haaveillakaan pidempien reittien vaelluksesta, kun ne saattaa kestää koko päivän jos toisenkin. Coomera Circuit/Falls-vesiputousreitti olisi varmaankin hieno, mutta olisi vienyt tosiaan useita tunteja.
Ihanat wallabit reitillä. Wonderful wallabies on the track.
Käytii katsomassa kivat Lodge-hotelli ja teetupa, joista jälkimmäisessä oli kiva tunnelma. Jotkut olivat opastetulla retkellä. Lähdettiin tuvalta pääpolulle (suht kapea) Border Trackille, joka kulki tiheässä sademetsäisessä maastossa, josta ei ollut mitään näköaloja kallioreunamille tai muualle avaraan tilaan. Olisi ollut tappavan tylsä reissu, ellei olisi nähty jatkuvasti pieniä kengurumaisia wallabeja polulla ja tuntumassa. Ja myös pistävälehtiset ja -runkoiset kasvit olivat mielenkiintoisia, kun ei niihin koskenut.
Coomeran reitti haarautui jossain kohtaa ja me jatkettiin Rainforest-reitiltä Loop Trackille eli takaisin päin tuvalle. Metsässä muutaman kilsan matkaankin menee helposti tunti. Toki tuolla on hienoja puita, saniaisia yms. ja lintubongareille kaikkee, joista me vain kuultiin mielenkiintoisia ääniä, kuten vihellys ja "räks", kuin puu olisi katkaistu aina lopussa, mitä lintu lie.
Mahtavat näkymät laaksoon luolareitillä. Great views over the valley on Caves Circuit.
Sitten ajateltiin kävästä Caves Circuitista osa vastapäivään, eli pääluolalle asti ja paluu samaa reittiä. Olihan aivan erilainen maisemareitti jo kulkea kuin edellinen. Hienot näkymät jyrkänteiltä, joissa varoiteltiin selfie-hölmöjä liukastumasta rotkoon (oli kuulemma joitain kuolemia ollut tuolla). Reitin varrella oli parikin pienempää luolaseinämää, jotka olivat jo näkemisen arvoisia, ja sitten se the luola.
Näkymät pääluolalta. Views from main cave.
Pääluola. Main cave.
Eli ensin tultiin tunneliin, josta mahtuu seisoen läpi kulkemaan. Ihan tunnelma nousi, kun näki, mitä tunnelista avautui. Valtava luolaseinämä, jonka alaosaan oli uurrettu porrasreitti niin, että kulkijasta näkyi lähinnä vain pää kallioiden välissä. Märkään aikaan tuollakin reitillä olisi putoavaa vettä, nyt vain vähän ripautteli yhden luolan päältä vettä.
Mieli lepää maisemissa, kun ei vaan horjahda jyrkänteeltä. Zen feeling, but must be careful not to drop oneself from the cliff.
Aina missä on eucalyptyksia runsaasti, on koalavaroitusmerkkejä. Ei sikäli, että ne olisi vaarallisia, mutteivät eksy tielle ja auton alle. Ei näkynyt.
Surfers Paradise ja riksat. Bike taxis.
Takaisin Surferin hulinaan...Päivän jälkeen taas uni maittoi eri tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti