Elämää Surfers Paradisessa

Aamukävely ja frisbee-heittoa.
Morning walk and throwing frisbee.

Asunto, jossa viihdymme. Our apartment.

Kummasti tämä aika täällä rantacityssä kulkee eteenpäin. Asunnon makkarin ikkunasta tarkistetaan aamulla, miltä meri näyttää, tuuleeko ja onko aaltoja. Aamusnackin jälkeen käydään ehkä rannalla kävelemässä ja katsomassa merta, surffareita ja mahdollisia delfiinejä tai ryhävalaita pyöräyttämässä itseään pinnalla. Täällä rantoja suojaa haiverkko, joka on tuolla parin sadan metrin päässä (poijut näkyy). Joskus kuulemma voi delfiinejä jäädä haaviin, ja jokunen hai saattaa hypätä verkon yli. Mutta ihan kiva kuulla kuitenkin, jos nyt sattuisi joku päivä itsekin laudan kanssa likoomaan tuonne aaltojen taakse.

Respan leidin kanssa jutellaan joka päivä niitä näitä, todella ihana ja pirteä nainen. Hänen miehensä, joka työskentelee resortissa, on myös mukava, entinen muusikko. Myös ollaan tutustuttu yhteen Melbournen naiseen, joka lomailee 6 viikkoa täällä. Istuttu iltaa hänen kanssaan kuunnellen kaikenlaisia elämäntarinoita. Yleensä jos nähdään sattumalta, niin aina jämähdetään kuuntelemaan hänen viimeisiä kuulumisiaan. Me tehdään ruokaa usein kotona, joskus käydään edullisilla lounailla tai viikonpäiväspeciaaleilla. Sitten käydään lenkillä, salilla, muissa harrasteissa ja tavataan tuttuja.

Olympialaisia on tullut tuijoteltua, hmmm olikos tämä naisten vai miesten sarja?
All days watching Olympics, hmm are these women or men?

Tapasimme jokunen viikko sitten brasilialaisen pariskunnan, jotka asuvat täällä kuukauden ja opiskelevat englantia. Törmättiin heihin aina siellä täällä (outoja sattumia) ja sitten vaihdettiin numeroita ja parina iltana on käytykin tuntitolkulla juttelemassa Suomesta ja Brasiliasta. He ovat matkustelleet paljon ja asuvat pääkaupungissa Brasiliassa. Kun kerroimme heille, että tässä lähellä on hieno kansallispuisto, niin he ensimmäisenä kysyivät, onko siellä turvallista. Mutta sen ymmärtää hyvin, kun he eivät voi vapaasti kävellä kotomaassaan etenkään ilta-aikaan kaupungeilla. Usein ajetaan autolla parkkihallista toiseen ja käydään asioilla. Aseelliset ryöstöt ovat arkipäivää. Kuulemma eräs turistiperhe oli ryöstetty pankkiautomaatilla, ja kun he vastustivat rahojen antamista, oli koko perhe ammuttu siihen. Henki siellä ei kuulemma maksa mitään. Myös eräät Aasiassa aiemmin tapaamamme brassit kertoivat, että heillä on luodinkestävät ikkunat autossaan, asuvat Sao Paolon lähellä. Nämä olivat silmät ymyrkäisinä, kun kerroimme, miten Suomessa voi (lähes) huoletta yksin naisenakin kävellä keskellä yötä useammankin kilometrin kotiin, jos vaan jaksaa. Brasiliassa on myös vahva sukupuolijako, ja naiset useimmin ovat kotona, myös tämä, vaikkei olekaan äiti. Ruokana heillä kuulemma syödään joka päivä riisiä, papuja, ja jotain lihaa. Ja lounaalla syödään Suomen tyyliin isot ateriat ja muuten vain pientä välipalaa. Välillä on hauskaa, kun emme löydä yhteisiä sanoja, ja selittelemme, mitä jokin enkun sana tarkoittaa. Sitten he saattavat keskenään arvailla portugaliksi, ja minä saatan kuulla tuttuja sanoja, jotka muistuttaa espanjaa, ja sitten päästään jyvälle. "Spoiling" on yksi jännä sana, kun se tarkoittaa "pilata" ja toisaalta "hemmotella", vähän kuin positiivista henkilön pilaamista. Sitä yksi ilta yritettiin selittää niille. Miekkonen kävi surffikurssilla ja oli varsin innostunut aiheesta, kun pysyi laudan päällä pystyssä. Vedet kun lämpenee tuosta 20C ylös, niin mikä ettei mene kokeilemaan itsekin.

Minigolfaamassa Parkwood International kentällä. Minigolfing.

Sitten olemme nähneet suomalaista tuttuamme ja hänen suomalaislätkäkaveriaan, sekä heidän aussikavereitaan. Ja oli porukassa yksi BBQ-ilta myös eräs kanukkikaverikin tyttöystävineen. Luonnollisesti nuorempaa sakkia kuin me, mutta on ollut hauskaa heidän kanssaan. Eräs viikonloppu lähdettiin hieman suppeammalla porukalla (6 henkeä) golfailemaan Parkwood International Golfin kentälle vähän matkan päähän. Meille oli varattu ensin minigolfkierros viihtyisällä puutarhamaisella 18-reikäisellä minigolf-radalla ja sitten päälle 9-reikäinen normigolf. Minigolfista ei oikein voinut parin reiän jälkeen nauttia, kun pieniä pojan kloppeja zombie-äiteineen rantautui ryhmä meidän perään, ja ne huligaanit huutelivat, hyppelivät meidän kentällä, ja kaiken kukkuraksi potkivat mun laukkua. Sanoin yhdelle, että mitä hittoa sä oikein potkit mun laukkua. Äidit vaan juorusivat keskenään, eivätkä olisi nähneet tai kuulleet, vaikka räjähdys olisi sattunut vieressä. Lopulta tehtiin sellainen ratkaisu, että ohitettiin pari väylää, ja päästiin niistä eroon. Muuten oli kyllä todella kiva pelailla.

Normigolfia samaisella kentällä. Golfing on Parkwood.

Sitten hypättiin golf-kärryihin, ja tytöt keskenään ajelivat, varmaan ekaa kertaa ko. autolla. Pamauttivat meidän auton perään ennen ekaa väylää. Me neljä odoteltiin parissa autossa vuoroamme, kun nää tytöt (jotka eivät pelanneet) lähtivät kaahaamaan autolla pitkin kenttää. Välillä näytti, että ne kaataa sen auton vinomäessä. Poikakaverinsa sanoikin, että toivoo, että se auto kaatuu, niin oppivat. Näillä aussinuorilla ei toisinaan ihan maalaisjärki ja käytöstavat ole hallussa. No, me neljä pelattiin sitten golfia kolmen jälkeen. Vähän pitkät oli väylät, kun auringon jo laskettua jouduttiin jättämään viimeinen väylä pelaamatta. Ei nähnyt enää yhtään, minne pallo meni. Sain pari kertaa ns. "birdiet" eli osuin lähes muutamaan lintuun. Tosi paljon oli kakadujakin kentällä, karmea rääkyminen auringon laskiessa. Kylmäkin alkoi tulla, siis piti laittaa tuulitakki päälle. Tytöt hytisivät päivävaatteissaan, eivätkä suostuneet ottamaan päälle meidän lainapaitoja. Käskin toista tyttöä hyppimään haaraperushyppyjä, ettei jäädy pystyyn. Autolla kun vaan ajelivat. Me sentään käveltiin jokunen kilsa, vaikka autolla välit liikuttiinkin. Tuo mua aina ihmetyttää, miten tuossa keskutassakin nuoret naiset kulkee ihan puolialasti pikku hepeneissään, vaikka illalla lämpötila menee 15C:een, ja ne hytisee yökerhojonoissa. Kuulemma pitää vaan tottua.

Frisbee-golfia Brisbanen suunnalla.
Disc golf near Brisbane.

Uusi Nerangin frisbee-golfin kenttäsuunnitelma.
New Gold Coast disc golf layout, Nerang.

No, jottei sitten ihan golfista pääse eroon, niin käytiin sitten alkuviikosta Brisbanen suunnalla frisbee-golf-radalla (disc golf) tuon suomalaiskaverin kanssa. Hän oli selvittänyt, mistä täältä saa kiekkoja, kun tämä ei ole Ausseissa mikään suosittu laji. Joitain kenttiä täällä on, mutta Suomeen verrattuna todella vähän. Kiekkomyyjä tuli sovitulle parkkipaikalle, ja peräkontistaan kaivoi jokusen pahvilaatikollisen jenkeistä tilattuja kiekkoja. Siitä sitten valkattiin 4 kpl (2 driveria, mid range sekä putteri) meille kiekkoja, jotta kahdestaan pärjätään. Meillähän on kotimaassa kiekkosetti, jolla on pelailtu muutaman kerran, muttei tullut mieleen lähteä roudaamaan mukaan tänne, koska tiedettiin, että kenttiä ei täällä paljoa ole. Nyt kuitenkin tuo myyjä kertoi, että Nerangiin (lähelle Surferia) on rakenteilla uusi 18-reikäinen kenttä, jossa on jo jokunen väylä tehtynä, ja jonne voi mennä pelailemaan vapaasti. Hienoa kuulla, koska se on lähempänä, kuin tuo toinen kenttä, jossa oltiin. Ei tuolla ollut ketään muita, ja saatiin heitellä rauhassa. Piti olla tarkkana, kun pusikoissa etsi kiekkoja, ettei vaan käärmeet syöksy kimppuun. Ja pari hämyverkkoa/hämyä piti kiertää varmuuden vuoksi. Mahtavaa oli noin hieno päivä käyttää kaksi kertaa kentän kiertoon, vaikka toi kenttä ei mikään upea luomus ollutkaan (vähän rytöä). Joskus onkin treenailtu kiekkojen heittoa rannalla aamukävelyn merkeissä, jos vaan tuulelta on voinut. Välillä tuulee paljon, lämpötilat sikäli on hämmästyttävän samoja päivästä toiseen. Ja aurinko mollottaa lähes aina.

Skydive-keskus, jossa voi simuloida vapaata pudotusta lentokoneesta.
Skydive-center for skydiving simulation.

Täällä on kaikenlaista adrenaliinivirikettä ja harrasteita, jos mitä kukakin kaipaa. Käytiin tutkaamassa yksi ilta Skydive-keskuksella Surfers Paradise Boulevardilla, kun joukko eri-ikäisiä meni sisällä olevaan tuuliputkeen "kellumaan" eli se on vapaan pudotuksen simulaattori. Ukko pisti alapuolen koneesta lisää tehoa/puhallusta, kun painavampia henkilöitä hyppäsi putkeen. Ohjaaja yritti pitää kelluvia tyyppejä aisoissa, ettei ne lennelleet putken seiniä vasten. Sitten se otti tyypistä kiinni ja lähtivät pyörien kahdestaan nousemaan putken yläosaan ja laskemaan alas ja ylös ja alas. Tosi mielenkiintoisen näköistä, mutta ehkä kannattaisi mennä hyppäämään kunnon dandem-hyppy koneesta alas tuolla simulointihinnalla, jos ylipäätään haluaa kellua tuulessa. Kannattaa ja kannattaa...?

Näkymät Q1-tornista (n. 270 m korkeudelta) pohjoiseen. Asumme toiseksi korkeimman Soul (Peppers hotel) tornin ja matalamman Hilton-tornin välissä.
View from Q1 tower (270 m high, from the cafe).

Kuva netistä: tämä kiipeily olisi haaste (270 m yläpuolella).
Pict from internet: Q1 climb challenge...

Sitten olisi se Q1-rakennuksen (kokonaiskorkeus 322,5 m) seinäportailla tehtävä kiipeily vaijerien kera. Näinä tuulisina päivinä ei varmaankaan ole ollut edes mahdollista, mutta muuten voisi olla aika kammojen kohtaamishoitoa käppäillä pari sataa porrasta tuolla yli 270 m korkeudessa. Bytheway, hissi tonne ylös on aika nopsakka max 9 m/s vauhdilla. Käytiin siis kattelemassa tuota seinäportaikkoa tässä eräs ilta Q1:llä, samalla kuin tsekattiin maisemia illan pimeydessä. Ylöspäinmeno voisi olla helpompaa kuin alaspäintulo reikäisiä metalliportaita. Reitti kiertää tornin, että näkyy 360 astetta, ensin ylöspäin ja sitten "neulalta" alaspäin. Lopuksi ne kuulemma irrottaa toisen vaijerin, että pääset nojaamaan seinää vasten poikittain ja katsomaan alas, kun ottavat kuvia sinusta korkeuksissa. Maksais jotain 75 aud (50e). Sitten tuossa meidän vastapäätä Hiltonin rakennuksessa on golf-simulaattori, eli voit mennä sisälle kavereiden kanssa omaan loosiin oikeiden mailojen ja pallojen kanssa lyömään golfia screeniä vasten, joka näyttää sinulle aidon golf-maiseman. Aika mukavaa ajanvietettä, päiväaikaan 20 aud (13e) per nekku tunnilta (vaikka ottaisit kokonaan oman loosin). Ammuntaa voisi harrastaa tuossa Cavill Avenuella sekä keilaustakin löytyy. Meille tuttua keilausta kutsutaan Ten pin bowlingiksi, ettei sekoiteta näiden eläkeläisten nurmikko-bowling-harrasteisiin.

Hard Rock Cafe Surfers Paradise.

Elokuvissa käytiin Australian Fair-ostarilla Southportissa kattomassa Jason Bourne. Liput oli 8 aud (5e), halvempaa kuin Pacific Fair-ostarilla Broadbeachillä. Sitten olisi mukava mennä katsomaan myös Absolutely Fabulous-elokuva. Suomesta on kaivattu Siipiweikkojen siipiä, mutta onneksi nyt löytyi Australian parhaat siivet (mitä on maisteltu) Hard Rock Cafesta, oikein maukkaat. Viikolla on häppärihinnat, että pitää käydä siellä ennen kuutta.

Tässä meidän korttelissa on myös muutamia ravintoloita, joissa on live-musaa, mm. The Avenuella on mainio keikkapaikka (vähän kuin musaklubi, joka ilta esiintyjiä), jossa oltiinkin muutamana iltana kuuntelemassa bändejä. Yllättäin tuolla on keski-ikä parempi verrattuna noihin yökerhoihin, joissa varhaisnuoret lähinnä bilettää (me emme ole käyneet).

Olympialaisia on tullut aamuisin erityisesti katsottua, kun silloin näkyy sopivasti livenä iltakisat eli finaalit sun muut. Aussi-TV-kanava 7 näyttää neljältä kanavaltaan eri lajeja, mutta tottakai painotus on ausseja kiinnostavissa lajeissa, kuten poolo, kriketti,... mutta sitten meillekin tutut lajit. Me on sitten netti-tv:stä seurattu sellaisia lajeja, jotka meitä kiinnostaa mm. naisnyrkkeilijämme edesottamukset. Hämmästyttävän paljon on muuten aussit saaneet mitaleita (etenkin uinneissa). Kivaa seurata...haastattelut on hyvin iloisia ja positiivisia sävyltään, vaikka olisi tullut epäonnistumisiakin. Yhden kerran kyllä yksi uimari itki, eikä voinut antaa haastattelua.

Broadbeach Jazz weekend (Jazz-viikonloppu), Hanlon Brothers.

Restaurant Loose Moose eli ravintola "irtohirvessä" jazzien jälkeen.

Täällä olemme siis viihtyneet aika hyvin. Viikolla on rauhallisempaa, ja viikonloppuisin tulee porukkaa Brisbanesta ja läheltä viihtymään tänne, ja kaukomailtakin. Vaihdettiin asuntoakin uuteen remontoituun, samassa St Tropez-resortissa kuitenkin jatketaan. Viikonloppuna käytiin Broadbeachillä Jazz-tapahtumassa lauantaina ja sunnuntaina kuuntelemassa bändejä parilla stagella. Kivasti on ilmaista, kunhan muistaa tukea paikallisia yrityksiä, kuten ravintoloita, kehoitettiin järjestäjien toimesta. Kohokohtia olivat soul-funkkaajat Hanlon Brothers (joka muuten esiintyy tuolla Avenuella viikoittain) sekä Afro Cuban Salsa bändi Chukale. Porukka pisti jalalla koreaksi, kun musiikki innosti katutanssimaan. Broadbeachillä on mukavasti muutamia ravintolakatuja, joissa on kivoja terassiravintoloita sekä päivän että illan viettoon. Sinne pääsee 15 minsassa ratikalla käymään. Kohta ollaan siirtymässä Aussirajojen ulkopuolelle, että katsotaan nyt missä ollaan parin viikon päästä.

« Previous Post

Next Post »