Mt Macedon ja Daylesford
Mt Macedon ja Hanging Rock-puisto
Hanging rock.
Startattiin aamusella auto ja napattiin täällä asuva kaveripariskunta kyytiin päiväretkelle. Suunnistettiin Hanging Rock-nimiseen (oikeasti Mount Diogenes, 718 m) paikkaan Mount Macedonin nurkille. Itse kilometrin korkuisen alueen (Mount Macedon) lähestyminen näytti kivalta, ja syksyisiä värikujia pysäytti meitä kuvaamaan. Täällä alueella kuin Daylesfordissakin on Eurooppalaisia lehtipuita, joten syksyn väriloisto on oikein mukavaa katsottavaa. Melbournesta on 62 km "roikkuvalle kivelle". Olin vilkaissut netistä, että joku mollasi paikan olevan aika perussettiä eurooppalaisille. Arvelin sitten, että jos siellä joku yksi kivenlohkare on tehty turistipyydykseksi, mutta enpä enempää olisi voinut arvailla vikaan.
Auto ajettiin parkkiin, jonne pääsi portista sisään, kun oli tehty selväksi, että ulos pääsee vain 10 aud maksulla per auto. Lähdettiin talsimaan urbaanien vaeltajien asfalttireittiä ylämäkeen. Kallioreunat näyttivät jo alhaalta hienoilta. Kun päästiin portaikkoon, niin lohkareet näyttivät oikein kutsuvilta, mutta ylhäältä vasta avautuikin hienoja näkymiä Mount Macedonin suuntaan kivien reunustaessa "terassia".
Ja vielä kavuttiin portaita ja polkuja ylemmäs hienoihin maisemiin toisillekin puolille kivikukkulaa. Välillä oli labyrinttimäinen oli, kun ei ihan tiennyt, mikä on umpikuja. Tämmöinen urbaani trekkaaja saattaa eksyä, jos ei koko ajan ole nuolia maastossa menosuuntaan, kuten täällä on tapana, heh. Katsottiin, että jotkut olivat taas kiipeilleet riskaabeleihin paikkoihin kuvailemaan. No, piti sitä itsekin sitten kieli keskellä suuta kapuilla lohkareitten päälle, käsiäkin piti käytellä tukena, ettei käy köpelösti. Mikä siinä on, että avarat maisemat aina kiinnostaa?!
Ylhäälle menossa. Going up still.
Olihan tuo koko paikka jotain muuta kuin yksi roikkuva kivi. Vähän jäi kaivelemaan myös, olisiko se Mount Macedonin kukkula ollut hieno näköaloiltaan. Siellä olisi ollut kans joku kahvila, ja vesiputous oli matkan varrella jossain, ei lähdetty etsimällä etsimään. Syötiin eväitä kivipuiston alueen pöytäryhmällä, aurinko paisteli ja joku mehiläinen himoitsi meidän eväitä.
Hepburn Springs, vai että juomavettä?!
Matka jatkui varsinaiseen kohteeseen eli Daylesfordiin. Tai no päätettiin siinä samalla poiketa Hepburn Springseille eli lähteille, jossa kuulemma saa juotavaksi oikein luonnon soodavettä. Kehuivat kovasti Tripadvisorissa. Ja meillähän oli oikein iso tyhjä juomapullo, että saadaan raikasta lähdevettä mukaan.
Parkkipaikalla tervehti ihanan punainen puurivistö. Lähdettiin sillan ja joen yli, että kai täällä reitti kiertää lähteet (useita). No, umpikujahan se. Bridge to nowhere. Takaisin kylpylän nurkille. Kylpylä on lukeman mukaan hintava turrerysä. Jokunen aasialainen turisti sinne liikkui. Päästiin lähteiden lähteille, eli ensimmäinen pumppukaivo. Aika nyrpistys, kun maistoi sitä ruosteen makuista vettä. Enpä viitsisi lähteä enempää sitä lipittelemään, vaikka olisi miten raikkaasta lähteestä. Joo no sais varmaan rauta-arvot kohdilleen.
Seuraavalla lähteellä eli Soda Springillä joku stetsonipää kulautteli hanavettä oikein viinipullosta. Mietin, josko sillä oli omat viinit pohjilla ja sekoitti siihen luonnon soodaa. Taas pumppaamaan ja toteamaan, että samaa ruostevettä.
Ei tässäkään juotavaa. No good here either.
Yhdellä lähteellä mies ihan tarjosi minulle kuppiaan, jos haluan juoda vettä. Ensinnäkin en kyllä tuntemattomien kupeista ala juomaan, ja toiseksi aavistin, että samaa vettä sielläkin... Se siitä raikkaasta lähdevedestä. Eli en voi suositella veden hakureissua kellekään tuonne.
Daylesford ja järvipuisto
Paikkaan on suorinta tietä vajaa 90 km Melbournesta eli oiva viikonloppukohde. Itse Daylesfordin kylän raitisto on täynnä turistimyymälöitä ja kahviloita. Todella hyvätasoisia paikkojakin löytyy, erittäin viihtyisiä. Me käytiin kahvittelemassa Kouklassa. Oikein mukava paikka. Hotel Frangos näytti tosi huipulta.
Daylesford cafes.
Hurautettiin kylän sivussa olevalle järvipuistolle. Olihan upee paikka! Yleensä täkäläiset tai uusiseelantilaiset (mm. Lake Taupo) järvimaisemat ovat pettymyksiä, mutta tämä ei. Se järven ympärys oli lähinnä upea maastoineen ja syksyn väreineen. Häätkin olivat menossa hienoissa maisemissa. Mukava rantakahvila oli juuri sulkenut ovensa. Kierrettiin kahden järviosion ympäri. Toisen osan päässä oli pato, ei mikään superiso. Kierroksen jälkeen ajeltiin takaisin Melbourneen nopeampaa moottoritiereittiä. Kiva päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti