Arkea ja unelmien tavoittelua
Arjen eloa
Tällä hetkellä majaillaan Tampereella vuoden loppuun ja sitten ei ole tarkempia suunnitelmia. Aamulla takapiha näyttää yleensä synkeältä. Lehdettömät puut, harmaa varis, pari oravaa ja harmaat varpuset, joskus fasaani. Aurinko on harvinainen vieras. Välillä tupruttaa valkoista sadetta, joka sulaa samantien. Pakko sanoo, ett kyl mää niin miäleni pahoitin eräällä rantalenkillä, kun lenkkari turskahti mutaiseen ruohon peittämään ansaan vältellessäni näkyviä mutalammikoita polulla. Märkyys syntyy sateista, joita tihkuu lähes päivittäin. Aurinko paistoi kyllä kyseisellä kävelyhetkellä, mutta nautinto kirjaimellisesti valui sukkaan. Mistähän saisin kunnon positiivisen vireen päälle? Juha on saanut itsensä suggestoitua tilaan, jossa jokainen päivä on hieno keleistä ja muista tekijöistä riippumatta. Mistähän mä saisin saman tilan päälle? Tutkijat ovat todenneet, että positiivisuus generoi positiivisuutta, eli itsensä manipulointi olisi hyvinkin mahdollista. Ehkä mun pitäisi ajatella, että mun aamukahviin on lurautettu jotain hymypillereitä, jotka ovat supertehokkaita. Sitten hymyilisin koko päivän. Lumelääkkeet joskus toimii... ei sikäli, ettäkö nyt olisi ihan maassa, mutta sellainen pirteä vire uupuu.
En mä nyt voi valittaakaan tästä elämästä kodikkaassa rivarissa hyvien bussiyhteyksien piirissä. Salireissu vie päivästä 4h (puolet matkoihin toispuol cityy ja puolet treeniin) ja loput on varattu muihin arjen askareisiin ja ystävien tapaamiseen. Kaverit jos mitkä on elämän suola ja piriste,niin ihana on niiden kanssa aikaa viettää. Ja muutenkin olla ihmisten ilmoilla, nauttia esim. musiikista tai biljardin peluusta tai sushibuffetista hyvässä seurassa. Toivoisi, että vieläkin enemmän ihmiset ehtisivät viettämään työn ulkopuolista aikaa. Välillä todella tulee de-ja-vu entisestä elämästä, kun ihmisillä ei kuukauteen tunnu löytyvän parin tunnin (tuntikin riittäisi) tapaamisaikaa. Mutta kaikkihan on priorisoinnista kiinni, eikä siitä voi ainakaan omaa mieltään pahoittaa, enempi on pahoillaan sen kaverin elämäntilanteesta. Tämän kaiken näkee niin selkeästi täältä sivusta.
Unet maittaa tosi pitkälle aamupäivään, ja vastaavasti nukkumaan meno limpsahtaa usein yhteen tai jopa myöhemmäksi. Aamulla tsekkaan Polar A370 aktiivisuusmittarista, millainen yö oli ja mitkä sykkeet. Kai toi materialismi nostaa päätään täällä sisätiloissa elämää viettäessä, kun ulkoilu ei ihan nappaa, ainakaan montaa hetkeä viikossa. Tennistäkin on tuijotettu Cromecastillä ATP-sivustolta kotosalla. Farang-sarjaan on koukututtu, ja Antti Holma ja Maastamuuttajat tulee katsottua. Yrittää hakea ideoita joka puolelta, myös muilta ihmisiltä, peilata ajatuksiaan. Välillä tuntuu, että on liikaa aikaa pohtia elämää. Sitä vaan kelailee, miksi ihmiset kaipaavat täältä muualle, mikä siellä vetää puoleen: ilmasto, kulttuuri, ympäristö, raha (mm. palkat), hintataso,...
Tuosta päästäänkin aasin siltaa... Lähes jokaisella meistä on haaveita ja tavoitteita. Osasta haaveita voi tulla tavoitteita, kun motivaatio iskee ja huomaa, että sitkeällä ja määrätietoisella etenemisellä on edes teoriassa mahdollisuus saavuttaa tavoite. Tällöin haave on jotain konkreettista ja selkeästi määriteltyä, ja haasteena on vain löytää polku, mitä pitkin haavetta kohti kuljetaan käytännössä. Mitkä tekijät pitää olla kunnossa, että haave saa mahdollisuuden toteutua.
Joskus haave voi olla hieman epämääräistä höttöä, jota on vaikea yksiselitteisesti määrittää ja hahmottaa. Haluaisit pystyä sen kohdentamaan, mutta se on haasteellista. Haluaisit haaveilla selkeästi, mutta pääsi sisällä on sekavia ajatuksia. Polku kyseistä haavetta kohti voi olla harhailua metsässä. Tiedät myös, että harhailu on osa kokemusta ja matkalla ajatukset voivat seljetä. Joku ohikulkija voi antaa vinkkejä tai voit nähdä vaihtoehtoisia polkuja, joista yhden valitset ja toivot, että sieltä löytyy jotain haaveen kaltaista. Voit palata polkua hieman takaisin ja vaihtaa suuntaa. Tiedät vain, ettet halua palata takaisin lähtöpisteeseen.
Joskus lapsuusystäväni totesi teini-iässämme, että voi kun löytäisin jonkun ihastuksen, josta voisin haaveilla, koska se olisi niin kivaa. Minä kun haaveilin ja olin ihan höpsähtänyt yhdestä koulukaverista.
Nyt sitten elämämme on taitepisteessä ja on kaikenlaisia määritelmiä, mitä haluaa, mutta ajatukset eivät ole vielä jalostuneet konkreettiselle tasolle. Tietää, mitä ei halua ja mitkä tekijät toivon mukaan määrittävät tulevaisuutta. Australia-polku tuli tallattua läpi ja nyt ollaan tien haarassa pohtimassa, mikä polku seuraavaksi valitaan. Vaeltaminen vaatii veronsa ja nämä retkeilijät tankkaavat itseään seuraavaa etappia varten. Voimia kerätään ja tarkkaillaan meininkiä tästä omasta vinkkelistä.
Tarveanalysointia
Suomalainen koripallovalmentaja Henrik Dettmann kiteyttää Viinilehden haastattelussa kivasti, mikä on yksi tärkemmistä tekijöistä onnellisuudessa: "...hyvä pitsa ja kunnon lasi punaviiniä voi olla lähes samanveroinen (viittaa Michelin-ravintolaan) nautinto. Lopulta seura ratkaisee."
Se on ainakin tullut mieleen itseään lataillessa, että ihminen tarvitsee oman roolinsa yhteisössä. Se voi olla joku työ, vapaaehtoisjuttu tai muu asia, jolla ihminen saa merkityksen tunteen. Sitäkin tässä pohdittiin, että nyt kun länsimaissa on saavutettu jonkinlainen hyvinvoinnin kliimaksipiste, niin mikä saa ihmiset hakeutumaan ulos täydellisyyden kuplasta, kohti askeettisempiakin oloja? Jotkut tutkijat ovat esittäneet erilaisen tarvelistan vaihtoehtona Maslowin kuuluisalle tarvehierarkialle, jossa fyysisten perustarpeiden jälkeen ihminen haluaa toteuttaa itseään.
Tuosta omalta kohdalta tulee mieleen, että juuri tunnepuolen faktorit, kuten levottomuuden vähentäminen, hyvinvoinnillinen, terapeuttinen ja muut pehmeät tekijät vievät meitä eteenpäin. Ihmistyypistä riippuen eri asiat tuottavat meille tyydytystä perustarpeiden jälkeen. Kai tässä voisi ryhtyä oman tutkimuksensa koekaniksi, että minkä pyramidien mukaan tässä oikein eletään ja missä pyramidin nurkassa se onni makaa... Mr Maslow ei vielä ihan ehtinyt nähdä tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, joten uusia malleja varmasti tulee vielä. Tätä voi sitten itse kukin miettiä, jos löytyy ylimääräistä aikaa...
Mun oli kanssa pakko tulla katsomaan, selviäisikö täältä jo teidän tulevat kuviot. Mutta ei vieläkään ;). Mutta miettikää rauhassa ja katselkaa paljon rantakuvia, niin eiköhän se jouduta sitä lähtöä jonnekin ;)
VastaaPoistaSiis vaikeinta noissa unelmissa ja tavoitteissa on juuri se, kun on niin vaikeata tietää mitä oikeasti haluaa. Mä en tiedä vieläkään, mutta mietin sitä täällä vähän lämpimämmässä. En mäkään usko, että jäädään tänne lopullisesti, mutta ehkä meidän kenenkään ei ole pakko jäädä lopullisesti mihinkään. Sehän on ihan mielettömän vapauttavaa, kun voi vaihtaa paikkaa kun siltä tuntuu. Ja pysähtyä kun siltä tuntuu.
Aina kun mä törmään johonkin ihan pimeeseen ihmiseen (siis hyvällä tavalla pimeeseen), mä olen varma että tyyppi on pyrähtänyt mun elämään tarkoituksella. Ja sitten alkaa kuumeinen miettiminen mitä se voisi olla. Eilen kun tulin poikani kanssa takaisin lyhyeltä Hong Kongin reissulta, törmäsin lentokoneessa niin käsittämättömään naiseen ('pyryharakkaan'), että jäin aivan monttu auki ihmettelemään. Nainen on taiwanilainen, ja niin täynnä elämää ja säpinää, etten ole koskaan nähnyt. Saa nähdä mitä tästä tulee, jos hän ottaa yhteyttä kuten sanoi.
Elämä on mielenkiintoista aikaa :) Ehkä teidän kannattaa lähteä vaan liikkeelle, josko se polku siitä ilmestyisi?
Niinpä niinpä!!! Juuri samanlaisia juttuja on mietitty. Ja niin se on, että etsivä löytää paremmin... Kyllä tuossa vuoden vaihteessa on tarkoitus lähteä lämpöisemmille vesille.
Poista