Stressin makuinen starttaus maailmalle

Tässä Cathay Pacificin koneessa kuunnellessa Adam Lamberttia näiden mustatukkaisten Hongkongin koululaisten kanssa (lomakausi alkoi) voi olla aika "fileissä" (sanois Keekki ja Diandra), että on päässyt tähän pisteeseen eli kellumaan omien halujensa mukaan vailla arjen huolia. Voi todeta, että homma on melkein mennyt kuin Strömsössä, osin paremminkin, ja muutama stressihetkikin on koettu, mm. just ennen koneeseen nousua.

Uskomatonta ajatella nyt tässä kirjoittaessa, että pari päivää sitten kämppä oli hyrskyn myrskyn eikä ollut edes lentolippuja. Vakuutukset oli OP:ssa, mutta nyt ne onkin Fenniassa. Plus nippu muita byrokratisia liikkeitä.
Viimeiset muuttokamat.
Moving stuff into the storage almost over.

Viimeinen sammuttaa valot.
Last person to leave switches the lights off.



Palatakseni alkuviikkoon, niin meillä paloikin jokunen tunti vielä vakuutusten kanssa, kun alettiin pohtimaan laajennettua tapaturmavakuutusta, olihan kiikarissa kenties sukellusta ja vaellusta ja muuta, mitkä ei kuulu perusmatkavakuutuksiin. OP:lla suorastaan nauroivat puhelimeen, kun kysyimme, paljonko maksaa laajennettu vakuutus elokuun lopulle asti. Kuulimme lauseita "se maksaa maltaita", "voitte ottaa Ausseista sitten eri vakuutuksen", tms. Ja kun hetkeä ennen Fennian täti oli sanonut, että jotain satkulla hoituu tämä lysti koko ajalle. OP:lla olisi pitänyt ottaa aina etukäteen maksettavaksi mm. sukelluspäiviksi vakuutus ja täytellä netissä terveysselvityksiä. Hullua!

No, ja sitten postilakko oli vaikuttanut niin, että loput odottamamme lähetykset saapuivat tiistaina 8.12. Sittenpä varattiinkin menolennot Balille Mancesterin ja Honkkarin kautta Supersaverilta hintaan 1066 € yht. (eBookersin kautta oli jotain 1400 €). Kyllä hiki oli otsalla, kun pari kertaa maksukohdassa sanoi "korttiyhtiö ei hyväksy maksua". No, oli unohtunut korttimaksurajat tonniin. Kolmas kerta toden sanoi. Ja vähän oli epämääräinen maininta "lentoyhtiön lippu ei EHKÄ sisällä matkatavaroita". Ruumalaukkujen painoksi vahvistus kertoi 30 kg. Höpöhöpö (kuten aavistaa voi), se oli 23 kg Finskin mukaan, joka ilmeisesti on Significant Carrier lentoputkessa, jonka mukaan määräytyy kilorajat. No, onneksi laukut painoi 17-18 kg, joten no worries. Siis mukana pari 8 kg käsistä ja noi 2 ruumalaukkua. Elektroniikka läppäreineen on jo lähes 8 kg. Supersaver siis toimi tässä ok, netissä enempi siitä valiteltiinkin, että jos tarvii lentoja muuttaa (muutospaketin saisi parilla kympillä), niin ei saa palvelua kiinni.

No joo, sitten tuo muuttoasia oli se suurin ponnistus. Bauhausin ja kierrätyksen muuttolaatikoita yms. oli varmaan yli 20 kpl, jotka loppui kesken ja loput kamat tungettiin kaikenlaisiin nyssyköihin, joiden pakkaaminen oli vähän... argh! Alunperin mun visio oli pari muuttolaatikollista jemmaan ja kaikki paitsi pakollinen on turhaa. Heheh, alkuun jaksoi karsia roskiin ja kiertoon kamaa, mutta ajan käydessä vähiin kaikki loput tunkeutui säilytettäväksi. Ihan uskomaton säkä oli siinä, että kaikki huonekalut saatiin about myytyä ja eräs superhamsteri osti kaiken lopun, mitä irti sai, halavalla...


Loppusiivousta. Final cleaning.

Päiväkohtaiset suunnitelmat.
Daily plan.


Isäni tuli pakettiautolla torstaina Tampereelle ja siihen lastattiin yksi autollinen ja vietiin Juhan veljen varastoon, joka meni lähes viimeistä kuutiota myöten täyteen. Ja sitten pikaburgerit huuleen iltapäivällä, kaikki näytti vielä hyvältä... mutta kuten normiprojektissa viimeiset 30 % vie 70% ajasta (siltä se tuntui), eli välillä hirvee angsti päällä, että eikö ne rojut lopu ikinä. Lattiat vaan pullotti, vaikka kuinka tunki tavaraa reppuihin. Mä yritin välillä loppusiivota, kun Juha ja isä lastaili autoa. Ajattelin kuin maratonia juostessa, että nyt ollaan tulossa 35 km kohdalle: "jalkaa vaan toisen eteen, kyllä se maali tulee vastaan jossain kohtaa ja sitten on ihana olo". Siellä raekuuron piiskatessa meitä ja salamoiden lyödessä (epätodellista!) me painettiin selät kipeenä menemään. Mä vein jotain hiton isoja lastulevyjä roskiin ja meinasin nousta ilmaan, kun tuuli tuntui hurrikaanilta. Kylläpä kaipasin ihan muualle!

Paku tuli ihan kattoa myöten täyteen ja jokunen item piti heittää kiertoradalle. Vielä sille yhdelle ostaja-hamsterille toimitettiin juuri irrotettuja lamppuja yöllä pihalle. Ja soitettiin puoli kahdelta Juhan kaverille, joka luvattiin herätellä kesken unien, että hän saa kotiavaimemme palautettua ASO:n lukkohuoltoon, joka ei ole kuin virka-aikaan auki. Tässä välikiitos kaikille ihanille kavereille, jotka ovat autelleet eri tavoin!!! Olette ihania!

Yöajelua pakettiautolla.
Night riding by van with our stuff.
Klo 4 näännyksissämme saavuimme isän kotiin ja ajattelimme vielä "heittää" autolastillisen sisään omakotitaloon. Niinpä, sekä auton takaovet että sivuovi eivät auenneet lukosta. Iskä suihkutti lukkorasvaa ja meinasi vasaralla paukuttaa avainta. Mietin jo, että rikotaanko lasit hädässä vai mitä hittoa tehdään. Jonkinlaisen väännön ja kirosanan jälkeen yllättäin ovet aukeni. Klo 5 nukkumaan. Klo 9 ylös ja setvimäään kamoja ja asentamaan iskälle meidän telkkua käyttöön. Hirvee hiki päällä eka hoidettiin matkatavaroiden pakkaus (milloin  passi oli hukassa ja milloin muut tärkeet paperit jossain röykkiöiden alla), ja sitten alettiin purkaa kuormia kaappeihin. Se kävi nopsaa, mutta isälle jäi vielä stereoiden virittely, angsti uudesta kaukokapulasta ja muutamien tyhjien laukkujen jemmailu. Sitten jänön selässä Lahteen lentokenttäbussille. Ei ehditty bussiasemalle vaan piti ajaa rautatieasemalle bussin edellä. Ei meinattu löytää oikeaa Hesan pysäkkiä, kun pysäkkimerkit puuttuivat just tolta pysäkiltä. Minuutin päästä siinä ihmetellessä tuli bussi ja onneksi pysähtyi ja koukki meidät matkaan. Vettä satoi kaatamalla, ja oli ihan outo olo. Aivan rättiväsyneenä matkalla kentän Cumulukseen neljän jälkeen perjantaina.

Hotellilla ei pystynyt nukkumaan, yskitti niin hitokseen, varmaan vähän vilustui märkänä juostessaan muuttopuuhissa kodin ja roska/kierrätys-katoksen väliä. Ja kaikki se pöly, joka oli tavararöykkiöiden keskellä jokunen viikko...

Aamulla bongattiin Keskisen Vesa asemalla, emmekä edes ottaneet "seiskakuvia"...Juha joutui johonkin erityistarkastukseen/testaukseen satunnaisotannalla Security Checkissä. Ja jännä juttu, että Manchesterin jatkolennolle suunnatessa Security Check iski Juhaan jälleen ja ne skannasi jotain testejä nestepussista. Nyt kannattaisi lotota.

Huokaus lentokoneessa... Manchesterissa sitten tulikin yllärit. Positiivista, että tutustuimme Filippiineiltä olevaan Suomessa asuvaan naiseen, jonka kanssa vietimme pari tuntia maailman surkeimmassa ruokalassa, lähinnä oottelemassa palvelua... Ruoka oli hyvä. Mutta sitten Cathayn koneeseen menossa portilla, ja mun passi tuuttasi punaista. Palvelutiskillä kyselivät, onko meillä paluulippua Balilta. No, ei ole. Siinä kohtaa tuli mieleen, kun kautta historian joissain maassa reppureissaajat on saaneet selitellä, minne ovat menossa, ja milloin, etteivät jää lojumaan laittomasti maahan. Ei oltu otettu ihan todesta tuota poismenolipun tarpeellisuutta, mutta Balilla ovat kiristäneet säädöksiä. Me siinä, että no mistä me tähän hätään poismenolippu. Netistä. No, kun Wifiin ei pääse, iPhone näyttää tyhjää sivua kirjautumisissa. Yksi virkailija lainasi puhelimensa. Supersaver ei nyt just millään suostunut myymään kuin pelkkiä meno-paluulippuja (demo-efekti). No, Jetstarille seuraavaksi. Äkkiä mietittiin, että halvin on Singaporeen varmaankin, joten sinne joku 7.1. meno Balilta. No, kummasti mm. Juhan nimee kirjoitettaessa se hiton enkku-autokorjaus halus aina laittaa Juba, eikä se nyt vaan mätsää sen luottokortin nimen kaa, jota kysyttiin. Sit, ku päästiin siitä, niin seuraavaksi sai valikoida eli olla valitsematta N kpl lisämaksupalveluita. Otettiin vahingossa joku ruumatavaramaksukin. Ei väliä...kello kävi. Jäi 10 min ennen koneen lähtöaikaa, kun puhelin sanoi "liput vahvistettu" ja otettiin kuvakopsu omalla puhelimella, ja toivottavasti lippuvahvistus tulee vielä emailissa. Sen näkee Honkkarissa. Maksoi jotain 170€. Ehkä käytämme ne hyödyksi seuraavaan kohteeseen siirtyessä, kun on maksettu...ehkä...
Balille menossa.
Going to Bali, Denpasar.


Onneksi sitten päästiin koneeseen, ja vielä yhtä henkilöä kaivattiin, ettei oltu ees viimesiä. No, katotaan, mitä Balilla, tai onko se virallinen lippu ok ja emailissa, kun en ehtinyt varausnumeroa nappaamaan (virkailija lupasi Juhalle mailittaa sen varmuuden vuoksi).
Vapaa olo Hongkongissa, josta
pääsee lähes minne tahansa.
Feeling free on Honking gateway.
Flights to everywhere.


Että tässä voi vaan otella laskeutumista lepoon... Soneran liittymän sain hotskulta netin kautta tiputettua datattomaksi ja Juha joutui Manchesterista soittelemaan vielä sinne. Tässä sitten valkkaria siemailen ja "aatamia" kuuntelen ja toivon, että voitais päästä Adamin keikaille Melbourneen tammikuussa. Jos vaikka taas pääsisi Aussi avoimiin tenniskisoihin, kuten v2008... Koittelen löristä kuulumisia ainakin viikoittain... let's see. Visioin tällä hetkellä meitä Sanurin rannalle aamulenkille ja Mona Lisaan punacurry-katkaravuille sekä Casablancaan musiikki-iltaan mojito huulilla. Hierontaan ja ehkä jossain kohtaa Nusa Lembonganille (saari) sekä Gilin saarille...taas. Näihin  tunnelmiin täältä täydellisestä Cathayn sisäilmasta nukkuvien honkkarilaisten keskeltä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Tunnelmia Suomesta

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa