Hulluja älynväläyksiä, aikalisä kiitos!
Uikkarannalla lapsuuspaikkakunnallani. Beach in Finland, my childhood beach.
Ajoittain mietin, olisiko kivempaa vähemmissä vaatteissa jo nyt, kenties lenkkeillä Australian tyyppisissä rantamaisemissa, ottaa salikuuria pariksi kuukaudeksi vaikka Gold Coastilla? Kyllä! Hetken jo visioin salilla itseni sinne Queenslandiin, Uuteen Seelantiin, Tasmaniaan ja ties minne... Ja sitten ravistelin itseni hereille, että ei oikeesti. Olen vakuuttunut, että urheilu yhdistää jotain muistipiirejä aivoissa ja kummia ajatuksia nousee... Taidan tutkia tätä aivojen aktivointiasiaa tarkemmin keräämällä endorfiinia. Australiaan ei olla kaivattu tähän mennessä takaisin, vaan maksimissaan Avoimet tenniskisat on vilahtanut mielessä... josko neljännen kerran tammikuussa...
Sitten eilen tapahtui outoja: eräs suomalaissukuinen nainen Ausseista soitteli niitä näitä (ei edes tunneta oikeesti, joskus juteltu 1,5v sitten asuntoasioihin liittyen). Oli nähnyt messengerissä meidät aktiivisena ja halusi jutella. Puhelimme yli puoli tuntia. Kerroimme, että pohdimme vielä, mitä tehdään, minne mennään seuraavaksi. Lopulta hän sanoi, että jos menette Uuteen Seelantiin, niin Aucklandissa ja Queenstownissa olisi asunnot vuokralle, mikäli kiinnostaa. Onko tämä joku merkki, että puskista tarjoillaan asuntoa...? Täytyisikö tuonne lähteä? Voiko tällaiset olla sattumaa vai näkeekö ihminen merkkejä, joita se haluaa nähdä?
Anyway, nyt meille on lokakuuksi asunto toisella paikkakunnalla Suomessa, koska tuttavamme lähtee kuukaudeksi reissuun. Tämäkin sattuma osui kummasti tähän sopivaan saumaan, aikalisän paikka. Mökkikausikin Kotkan suunnalla alkaa olla paketissa...
Vielä mökkeilyn oheisreissuista...Käytiin Ankkapurhan tehdasmuseossa, jossa oli esitelty Inkeroisten historiaa aina kampakeraamisesta kaudesta vuoteen 1872 ja siitä tehdasalueen yli 100v historia. Silloin rakennettiin Suomen ensimmäinen kartonkikone, joka on entisöitynä museossa. Tehdasalueella on mielenkiintoisia Alvar Aallonkin suunnittelemia rakennuksia. Tässä on ihan turistina nyt Suomea katsellut. Tällaiset retket antaa virikkeitä ja virtaa.
Tähän loppuun vielä pari kuvaa Kotkan merikeskuksesta Vellamo, ihan huikee paikka, jonne keskiviikkoiltaisin pääsee ilmaiseksi tutustumaan. Tuolla menee aika hyvin rattoisasti. Kymen museon osuus jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Käytiin myös valokuvanäyttelyn avajaisissa, juteltiin kuvaajan kanssa, sekin oli inspiroivaa. Onhan meillä tuhansia (kymmeniä tuhansia) kuvia, joita voisi joskus vilkaistakin, myös järkkärikamaa. Tämmöisiä inspiraatioita ja intoa ei ole koskaan liikaa. Ihmisillä pitää olla johonkin intohimoa, mikä se kohde sitten kellekin on. Vielä jää nähtäväksi, mistä saadaan inspiraatio tuleviin suunnitelmiin... Suomen syksykin maistuu, kun on se vapaus...
Voi saakeli, mä varmaan pitäisin sitä soittoa merkkinä. Kuten pidin merkkinä sitä edellisen Thaimaankämpän avainta, jonka löysin Suomessa laukusta. Siitä se paluuajatus sitten lähti ;)
VastaaPoistaMutta joo, rauhassa kun ei kerran ole mihinkään kiire.
Niin, merkkejä pitää kuunnella. Jos vähänkin tulee tunne, että olispa se upeeta, niin sit sitä kohti...
PoistaVähän kuin heittäis kolikkoo ja sit tulee tunne, että olinpa pettynyt tulokseen, niin voi valita sen toisen vaihtoehdon.