sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Miltä Suomi maistuu?

Päällimmäiset fiilarit


Soutamassa mökillä. Rowing on the cottage.

Olen miettinyt välillä sanontaa ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Kumpi noista marjoista on parempi? Vai tuleeko sanonta siitä, että kelle mikin marja on parempi kuin toinen? Tarkoittaako se sitä, että molemmat ovat marjoja, eri makuisia ja värisiä, eri ominaisuudet, mutta ei voida sanoa, kumpi on parempi? Kenties ne ovat vaan erilaisia, kuten nyt eri maat on keskenään. Joskus tykkää mustikan mausta, jos on tarpeeksi syönyt mansikkaa, ja joskus taas kaipaa mansikkaa mustikoiden jälkeen. Joka kerta Suomi tuntuu erilaiselta, kun tänne palaa reissulta, erilaiselta kuin lähtiessä. Erityisesti pidemmältä (minimissään useita kuukausia) reissulta palatessa tuntuu, että on palannut ihan erilaiseen maahan. Erilaisella tarkoitan sitä, että me nyt satumme asumaan täällä susirajalla pohjoisessa, vähän erilaisessa maassa. Kontrasti korostuu, kun viettää aikaansa Aasiassa tai Euroopan ulkopuolella muualla. Tai toki myös Etelä-Eurooppa tuntuu hyvin erilaiselta kotimaahan verrattuna. Syitä seuraavassa... piti palata vuoden takaisiin paluukirjoituksiin, jotka oli yhtä höttöö ja sekavaa mielentilaa. Ehkä olo on nyt levollisempi, joskin vielä hiukka sekavahko...


Vihreää luontoa ja valoisia öitä

Vihreyttä ei puutu. Can it be any greener?

Erilainen on tietysti ilmasto sekä luonto. Talviaika tuo omat haasteensa fyysisesti ja henkisesti. Suomen asukastiheys on niin löysä ja luontoa mahtuu joka väliin, joten jo pääkaupunkiseudulla lentokentältä Tamperetta kohti lähtiessä tuntuu, että tämäkö sitä tiheää Etelä-Suomea, eihän täällä asu paljon ketään. Pöheiköt seuraavat toisiaan ja vettä vilahtelee auton ikkunasta tämän tästä. Vihreys suorastaan häikäisee silmiä kesäisin. Kenties siksi eritoten pääkaupungin ulkopuoliset ihmiset ovat aika enempi ja vähempi erakkoja. Toki kasvukeskuksissa on urbaania meininkiä, mutta kesäkuukausien ulkopuolella ne tuntuvat kuolevan väenvähyyteen. Ihmiset viettävät aikaansa lähes ympäri vuoden sisätiloissa. On tullut huomattua itsestä, että urbaanista ihmisestä eli minä on tullut luonnonläheinen. Aiemmin en voinut kuvitellakaan, että viettäisin aikaa jossain mökillä ilman kaverilaumaa, kuten tein viime kesänä ja tänä kesänäkin. Pakostikin hieman erakoituu ulkomailla, kun sitä läheistä kaveripiiriä ei ole siellä. Toisaalta se on hyväkin asia, että osaa itsekseen tai kaksinkin viettää aikaa.


Tampereen Mältinranta, city beach.


Pyynikillä hellepäivä. Hot day on Pyynikki beach.

Valoisat yöt on herkkua, kun voi pyöräillä myöhäänkin kotiin luonnon valossa. Mökillä ei tarvitse kynttilöitä tai muita valoja ennen elokuuta. Laiturin nokassa on kivaa mietiskellä auringon jo laskettua.


Mökkiä arvostaa, ja puhdasta luontoa ja vettä

Helsingin kauniissa saaristossa. Helsinki archipelago, so beautiful.

Luontoon pitäisi mennä säännöllisin väliajoin, jotta saa kaupungin pölyt karistettua mielestä ja antaa itselleen rauhaa ajatteluun. Tähän yhdistettynä liikunta tekee hyvää pääkopalle sekä kropalle. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että voi asua järven läheisyydessä ja lähteä lenkkeilemään ja kävelyille järven rantaa pitkin tai vaihtoehtoisesti lammen ympäri puistomaisiin maisemiin. Kuin botanical garden, mutta vain ihan tavallinen puisto, koska Suomessa puistot vaan ovat niin hyviä, että kauneutta riittää luonnon omasta takaa. Olen oppinut arvostamaan raitista ilmaa eritoten Aasian oleskelun jälkeen, ja sitä, että puhdasta suolatonta vettä on läsnä lähes joka paikassa. Missä muualla maailmassa voi luonnossa peseytyä ja saa kanisterikaupalla juomavettä ilmaiseksi huoltoasemilta?! Ei ole tarvetta pullovesille, ei niiden raahaamista kaupasta kotiin. Saati, että näkisit tyhjiä pulloja ja jätettä kasakaupalla pusikoissa, joiden ohi kävelet tai pyöräilet. Se siisteys on kaikkialla, sitä osaa arvostaa. Tietysti on muitakin siistejä maita maailmassa, mutta omamme on kärkikastia.

Ja kummasti on mökillä viihtynyt, vaikka siellä on täysin hiljaista ja pelkkää luontoa, ja olemme keskenään puuhastelleet siellä. Mökillä näkee kättensä jäljet, mikä on todella antoisaa. Viikate on heilunut, kattoa on paikkailtu ja raaputeltu sammaleesta, kaislikkoa karsittu, laituri viritetty kohdilleen ja puuhommia tehty, vene laitettu taas vesille, piha parturoitu, jne. Kirpputorilla on kivaa käydä etsimässä täydennystä mökkikalustukseen. Ja vaihtelu virkistää, kun voi poiketa läheisiin kyliin ja kaupunkeihin tai kotiin, kun kaipaa ihmisiä ympärilleen.

Voi poiketa vaikka Hamina Tattooseen.
Visiting festivals, here Hamina Tattoo.


Ilmaisia harrasteita ja nähtävyyksiä

Frisbee golf-alue. 
Free disc golf tracks on Tampere.

Suomessa voi harrastaa ilmaiseksi esim. Frisbee-golfia tai vaikka ihan patikointia, petankkia ja vaikka mitä lajeja puistoissa. Tampereellakin löytyy ulkona kuntokeskuksia, jonne pääsee hoitamaan peruslihaskuntoaan lenkkeilyn ohessa. On kirjastot, jonne pääsee myös musisoimaan ilmaiseksi, vaikkei omistaisi itse yhtään soitinta, tai lukemaan lehtiä tai kuuntelemaan musiikkia. Marjastus ja kalastus ovat melkein ilmaisia, riippuen kalastustavasta. Luonnonpuistoihin ei (tietääkseni) ole pääsymaksuja ja monet muualla nähtävyydeksi luokitellut maisemat ovat tarjolla ilman turistiruuhkia ja maksuja, sekä myyntikrääsää. Toki huomioiden ulkomaiset turistit, niin voisimme me Suomessa kehitellä kaikenlaisia luonto- tai muita kohteita/nähtävyyksiä oheispalveluineen. Otetaanpa vertailuksi Balin riisiterassit…minusta normaalit Suomen peltomaisemat ovat ihanan rauhoittavia ja hienoja. Olipa sitten kyseessä keltaiset rypsipellot tai viljapellot. Eikä ole ruuhkaa katsojista. Ja ne järvet pilkahtelevat joka puolella. Uinti järvissä on ilmaista, toki sinilevää näinä päivinä on joissain paikoissa.

Tähän ilmaisten huvien listaan ei kuulu vessassa käynti useinkaan. Todella ärsyttävää, että kansalaisen perustarpeella rahastetaan monissa paikoissa. Kuvittelepa festaritapahtuma kaupungissa. Ainoat "ilmaiset" wc:t ovat festareiden maksullisilla alueilla... hävettää Suomen puolesta! Sitten porukka lorottelee pusikoihin ja porttikongeihin.


Asettumisen ihanuus

Oma takapiha on jees.
Own back yard is nice.

Nyt kun on asunto toistaiseksi alla, niin on ihanaa saada ne tärkeät muutamat tavarat, vaatteet sun muut järjestykseen ja lähelle varastosta. Jotenkin paikan vaihtamiseen on alkanut puutumaan ja ainainen pakkaaminen ei enää kiinnosta. Ehkä on liian väsynyt reissaamiseen ja muiden armoilla olemiseen. Sängyt reissussa ovat olleet mitä sattuu ja selässä tunne sen mukainen. Muutenkin asunnon varustelu reissussa on ollut joko ei-mittään, surkea tai sitten ok; kaikkea huoneiston, huoneen ja askeettisen mökin väliltä.  Ympäristö on ollut joko saasteinen, merenraikas, meluinen tai hiljainen. Kaikkeen kuitenkin sopeutuu, olemme me ihmiset niin kummallisia eläimiä. Sisustamispuuhiin emme nyt aio silti kummemmin ryhtyä. Huonekaluista vain sängyt ja puutarhatuolit ovat omia, muut ovat vuokranantajan, hyvä niin. Takapihasta olemme nauttineet suunnattomasti. Nyt on niin mahtavat ilmat, että ulkona on tullut muutenkin pääsääntöisesti vietettyä aikaa. Pyörällä on ihana viilettää pitkin mantuja. Siltikään mua ei kauhistuta ajatella ilmojen viilenemistä, kun tietää, että sisällä tarkenee ja saunaan voi mennä milloin vain. Mutta katsotaan, säilyykö tämä mielenlaatu talven pakkasissa ja pimeydessä. Kyllä tää Suomen kesä tuntuu jälleen mukavalta, tänä vuonna kelitkin on kuivemmat ja kuumat (sikäli 15-20C ei haittaa sekään). Pakkaaminen ärsyttää, olipa sitten vaan kesämökille tai päiväreissulle jonnekin menossa. Ahdistus! Syy olla paikallaan.


Omat menot ja kaverit

Grilli-ilta kamujen kanssa.
Grilling with friends is good time.

Ystävien tapaaminen joko mieheni kanssa yhdessä tai erikseen on mukavaa, kun ei tarvitse jutella peilikuvansa kanssa (lasken mieheni peilikuvaksi). Saa peilailla ajatuksiaan toisiin nähden, tulee muutakin ajateltavaa kuin omat asiat. Omien menojen virittely on tuonut virkistystä elämään. Tosin kuvittelin, että olen baanalla kavereita tapaamassa yhtenään, kun pääsen Suomeen, mutta näemmä on tullut joko laiskaksi tai rauhallisemmaksi reissussa. Onhan niitä tavattu, mutta monta tapaamista vielä odottaa. Mikäpä kiire tässä on, kavereita ehtii näkemään pitkin vuotta. Syksyn tullen ihmiset palaavat lomiltaan ja arki rutinoituu, ja siihen on hyvä sovitella tapaamisia. Odotan innolla, kun sisäsalikausi käynnistyy, ja pääsee tempomaan salilla. Siihen asti on hyvä nauttia ulkoilmasta ja ulkoharrasteista.


Ulkonakäynnin kalleus, markettien mahtavuus

Mistä muualta saa salmaritaateleita?
Where else can you buy liqorice dates?

Suomessa aina havahtuu siihen, miten kallista on käydä ulkona treffeillä. Syöminen ja juominen on huikean hintavaa, kun vertaa lähes mihin tahansa muuhun maahan. Toisaalta jos harvemmin käy ulkona, on hinnat ihan se ja sama. Ruokakaupoissa on kuitenkin mahtavat valikoimat ja yllättävän edullista ravintoloihin nähden. Ja erityisesti perusmarketeissakin ilahduttaa se monipuolisuus, mikä on aiheuttanut ihania väristyksiä. Kaikenlaista superfoodia on joka kaupassa, ja tietysti kotimaiset kausituotteet ovat ihan mahtavia, HEVI-osastolla nauttii monipuolisista valikoimista. Hyvästi Aasian papu-porkkana-sipuli-kaali-valikoima! Näin kärjistäen.


Palvelun taso

Hyvää palvelua esim. Periscopessa.
Great service, e.g. Periscope, Tampere.

Suomessa on viime vuosina ollut hyvinkin yllättynyt palvelun hyvästä tasosta. Todella ystävällistä palvelua saa monissa paikoissa. Vain harvoin törmää töksäytteleviin asiakaspalvelijoihin. Ja muistamme kyllä kehuakin suoraan päin näköä, jos palvelu meitä ilahduttaa. Kyllä nykynuoret osaa, jos myös vanhemmatkin. Englannin osaaminen yleisesti on huikean hienoa, kehui ystäväni kanadalainen anoppikin. Kyllä turisteilla on Suomessa hyvät oltavat, kun tätä rataa kehitymme.


Mutkattomuus viehättää, mutta liika suorapuheisuus ei

Suomalainen avautuu baarissa.
Finns open up on the bar.

Olen myös oppinut arvostamaan suomalaista perussuoruutta ja -rehellisyyttä, vaikka toki maailmaan mahtuu muunkinlaisia suomalaisia. Etenkin Aasiassa korostuu se, että ihmisen sisällä on eri ääni kuin miltä ulkoisesti näyttää. Tavallaan kuitenkin ihailen myös ihmisiä, jotka pystyvät jättämään negatiivisia asioita taka-alalle, ettei niitä tarvitse tuoda jatkuvasti esiin ja korostaa jutustellessa. Keskitytään positiivisiin asioihin ja katkaistaan negatiivisuuden kierre. Jokaisen ei tarvitse tietää kaikkia toisen henkilökohtaisia ongelmia. Itse huomaan, että mielenlaatuni vaihtelee ympäröivien ihmisten mukaan. Suomalaisten kanssa on kuitenkin mutkatonta olla, kun ei tarvitse kokoaikaa miettiä, onko tuo kaveri lintu vai kala, ja mitkä ovat perimmäiset motiivit henkilön käyttäytymiseen.


Juomakulttuuri ja juottoterassit, uusi alkoholilaki

Kippis hyville ruokakaupan oluille!
Cheer for new alcohol law!

Yksi aina ärsyttävä asia kasvukeskuksissa, ja joskus pienemmilläkin paikkakunnilla, on juopuneet ihmiset ja julkijuopottelu. Vedin tässä herneet nokkaan eräskin päivä siitä, että joku ukko otti tehtäväkseen kommentoida mun takapuolta pidemmänkin aikaa, kun kävelin hänen edellään. Se humalassa häiriköinti on vaan ärsyttävää. Sanainen arkku aukeaa heti, kun promillet nousee. Ja humalahakuisuus ärsyttää ylipäätään. No, sitä kyllä oli myös Australiassa viikonloppuisin ja juhlapyhinä ja heidän toimestaan Balilla lomakohteissa. Onneksi tuleva sukupolvi on tässä suhteessa (uskoisin) järkevämpi ja omaa terveitä elämäntapoja, jos eivät kroppaansa pilaa nettipeleillä ja kännykkää tuijottamalla. Suurin ongelma näkyvästi ovat keski-ikäiset miehet, ja osin naisetkin. Sikäli näitä paikkoja voi välttää, jos haluaa. Ei kannata hengailla kaupungeilla liian myöhään, kun asiat pistävät pahemmin silmään. Eikä kannattaisi mennä minnekään festivaalialueelle, jossa odotettavissa on kyseistä käytöstä ja humalaisia. Ellei nyt sitten ole joku Must-see-bändi kyseessä. Pitäisi valita sellaiset festivaalit tai tapahtumat, jossa käy vähemmän häiritsevää porukkaa.
Suomessa on ilahduttavasti tullut paljon hyvätasoisia ja viihtyisiä ravintoloita, joissa voi kahvitella, lounastaa tai illastaa. Ja toisaalta on edelleen niitä tylsiä juottoterasseja, joissa ei tarjoilla minkäänlaista purtavaa asiakkaille. Kalusto on tylsä ja tehotiivistetty. Niissä ei tietenkään pidä hengailla, jos ei tykkää sellaisesta. Itse voi siis vaikuttaa moneen asiaan, joka aiheuttaa levottomuutta tai jopa stressiä itselle. Uusi alkoholilaki on sikäli positiivinen, että hyviä oluita saa nykyisin paremmin normaaleista ruokakaupoista.  


Valoisat yöt ja Haulitorni.
White nights, Pispala Shot tower.

Uusista ravintoloiden aukioloajoista ei ole kyllä itsellä kokemusta, kun oleminen ravintoloissa rajoittuu alkuyöhön eikä aamun puolelle. Ilmeisesti Suomessakin ns. Happy Hoursit on nyt sallittuja, hyvä niin.
Hienoa on myös, että Suomessa on alettu valmistamaan pienpanimo-oluita laajalla alueella. Tämä huomattiin jo viime kesänä Suomeen tullessa. Vielä kun saataisiin noiden oluiden hintatasoa alemmaksi, ehkä alkoholiveroa pienemmäksi. Karhut ja Lapin kullat ovat jo pitkään kaivanneet jotain tasoa rinnalleen.


New Tampere rules!

Kuuma on hottis. 
Kuuma (hot) is new attraction on Tampere.

Olipa ihana yllätys mennä Ratinan huudeille ja nähdä, miten vanhat rappeutuneet jugend-talot linja-autoaseman kulmilla olivat saaneet uuden elämän Ratinan kauppakeskuksen kupeessa. Itse Ratinan alue on nyt todella viehättävä ajanviettoalue kattoterasseineen (Periscope). Jos ratikkatyömaa keskustassa on häirinnyt silmää, niin Ratina korjaa puutetta aika lailla. Pääsimme nauttimaan nuorten yleisurheilun MM-kisoistakin Ratinassa, miten hienoa näyttää kaupunkimme maailman tuleville Suomi-turisteille. Tampereen kompakti paketti oli kuulemma tehnyt vaikutuksen ja ilmainen hanavesi kisapaikalla kuin muuallakin. Säistä nyt puhumattakaan. Uusi Kuuma-kompleksi Ratinan suvannossa tuo uutta ilmettä. Saas nähdä, miten uusi Areenan alue muuttaa taas Tamperetta. Futiksen MM-kisoja pystyi katsomaan ulkoterassillakin screeniltä, mikä oli myös mukavaa.

Nuorten Mm-kisoissa.
Few daya on U20 WC competitions.

No, jos Suomessa riittää nyt hehkutusta, niin on riittänyt minulla aiemmin valitustakin. Nyt vaan yritän kellua tässä Suomi-fiiliksessä mahdollisimman pitkään ja pohtia, mikä on se pitkän aikavälin suunnitelma. Minkäänhän ei tarvitse olla lopullista, aika aikaansa kutakin. Palatakseni alkusanoihin, niin sellainen mansikka-mustikka-keitos voi olla hyväkin ratkaisu. En ole vielä päättänyt, kumpaa marjaa tulee keitokseen enemmän. Just nyt mansikka maistuu makealle.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Naxos, jälleennäkemisiin!

Palatia Apollonas, Naxos Chora.


Nopeasti viikot vierivät täällä Kreikan saaristossa. Eipä tullut seikkailtua tällä kertaa muilla saarilla, vaikka aikaa oli enempi kuin runsaasti ja mielessä välkkyi Koufonissin pieni paratiisi. Näin kesäkuussa sielläkin varmaan olisi jo virkeämpää. Ehkä se kuitenkin soveltuu parhaiten lyhytaikaiselle rantalomalle, kuin tähän tilanteeseemme. Miten erilaista nyt olikaan olla täällä saaristossa, kun ei ollut normikesäloma kyseessä. Aiempina vuosina täällä on ollut lähinnä lämmön ja lomamaisemien vuoksi, 5 viikkoa kerrallaan seikkailemassa saaristossa. Pääsemässä irti työntäyteisestä arjesta. Pääasiallisena aktiviteettina aiemmin on ollut rantailu ja paikkojen näkeminen turrevinkkelistä. Nyt ympäristöä katsoi enemmän pitkäaikaisen asukkaan silmin, eli rannalla tuli poikettua vain muutaman kerran reilun kuukauden aikana. Vähän katseli aurinkotuoleissa porottavia hassuiksi ihmisiksi, vaikka joskus on itse ollut samanlainen. Autolla tuli saaren tutut kyläpaikat ja rannat koluttua kolmen päivän aikana. Enimmäkseen aika meni lenkkeillessä (ja Juha kävi salilla), kävellessä ja nauttiessa rennosta elämän tyylistä lämpöisessä ilmanalassa. Toukokuun puolivälissä aurinko paisteli (jokunen puolipilvinen päivä mahtui mukaan), mutta ei satanut. Iltaisin sai pukea pitkähihaisen päälle tuulisina päivinä. Tutkittiin netistä, että tuulet olivat keskiarvoa kovemmat toukokuun loppupuoliskolla, jopa sellaista 10-14 m/s. Sitten kesäkuussa alkoi lämpenemään ja tuulet miedontumaan, että illatkin olivat 24-27 C, tarkeni hihattomissakin. Jos Suomessa on nyt valiteltu kuivuutta, niin täällä Kreikan saaristossa siitä kärsitään yleensä koko kesäaika ja pidempäänkin. Siksi täällä maisemat pikkuhiljaa karuuntuvat, jos ei ne nyt talvellakin jo ole karuja verrattuna tropiikkeihin tai Suomeen. Kuitenkin joka puolella kukkivia pensaita ja kukkia on riittänyt tähän aikaan vuodesta tuomaan ihanaa romantiikkaa valkokivisten asumusten rinnalle ja kivisiin sisämaan maisemiin.

Supermarketissa oli monta telkkua futikseen.
Many TVs on supermarket for soccer.

Ja futista... Soccer again.

Välillä syötiin taas.
Eating again on Yasovlaki.

Lähtöpäivinä ukkosti. Thunder on last days on Naxos.


Kaikenkaikkiaan Naxoksella oleminen on ollut ihan huippua. Ystävälliset ihmiset, olo kuin olisi kotona, lämmintä, kaunista, vanhan kaupungin kujat edelleen ihastuttivat uudelleen ja uudelleen, ja kaikki toimii enempi kuin hyvin. Majoituksessamme Windmillissä vaihdettiin useampaan kertaan huonetta/huoneistoa, mutta olimme todella tyytyväisiä majoituksen hinta-laatusuhteeseen (mikä täällä Naxoksella tuntuu uskomattoman hyvältä näin touko-kesäkuulla) ja kaikkeen palveluasenteeseen. Jos joku asia kaipasi korjausta, niin se hoidettiin ensi tilassa. Siisteys Kreikassa on ihan A-luokkaa, lattiat kuuraillaan päivittäin parveketta myöten ja liinavaatteet vaihdetaan. Välillä oli jopa siivoojalle sanottava, että ”Den apaitite katharismo simera”, ettei tänään tarvita siivousta. Ei sitä nyt kotonakaan ihan joka päivä lakanoita pestä, tai lattioita. Täällä siisteys on ylpeyden asia. Naapuritaloissakin pestään päivittäin pyykkiä, kattoterassilla viuhuu vaatteita lähes joka päivä.

Siistit kadutkin. Clean streets.

Old town, beautiful!
Ihana vanha kaupunki!

Old town, I like it! 
Tykkään vanhasta kaupungista!

Paikalliset ihmiset ottavat sinut jotenkin yhdeksi paikallisista, kun vähänkin puhut kreikkaa. Tottakai on joitain turreravintoloita, joissa halutaan puhua vain enkkua ja kohdella sinua viikkoturistina (sinulle annetut lahjukset huomioiden), mutta enimmäkseen koet olevasi paikallinen. Mukavalta tuntuu, kun kävelet kadulla ja moikkailet tuttuja ihmisiä ja kuulumiset vaihdetaan kreikaksi. Paitsi eräs tuttumme Sylvia, joka oli asunut myös Kanadassa, juteltiin sekaisin enkkua ja kreikkaa. Niin, teoriassa täällä voisi pysyvämminkin asustella, mutta... välillä tuntuu, että voisi viritellä jotain uusia työkuvioitakin ja täällä se on haasteellista (vain puoli-ilmaisia hanttihommia tarjolla), kuin myös hyvän ystäväverkoston saaminen, ainakin se veisi paljon aikaa… Sitä kotimaan kaveripiiriä kaipaa aika paljon. Omia menoja ja harrasteitakin. Kesäisin täällä asuu paljon ihmisiä (pääosin eläkeläisiä) muualta Euroopasta, meininki on vireää, talvella voi olla aika hiljaista. Täytyy miettiä kokonaiskuviota, miten elämänsä järjestelee. Voihan se olla, että pidemmän päälle virittyy etähommia, joita voi tehdä muuallakin kuin kotomaassa, omaan tarpeeseen ja tahtiin. Ideoita on.


Lenkkeilymaisemia

Yksi ihana juttu myös, mitä Aasian jälkeen taas kaipasi, oli lenkkikelit. Ja nämä mäkiset ja merimaisemat oli ihan parasta antia tämmöselle kuntoa hakevalle nautiskelijalle. Tässä vielä lenkkireitiltä maisemia.

Lenkkeillessä voi seurata muiden drinksuttelua (huomaa sometus!)
Others having drinks while I walked by (notice SOME addicted!).

Lenkkireittiä. Jogging route.

Laivoja katsellen. Watching ships.

Serpentiinitietä ylös Grottan takaa.
Up by serpentine road from Grotta.

Ihana kirkkokukkula.
Beautiful church on the hill.

Matkalla voi törmätä munkkeihin.
You hit into monks sometimes.


Kavereiden ja kodin kaipuu

Antiikkinen oven koputin.
Ancient door knocker.

Nyt kun on kahdestaan viettänyt aika tavalla aikaa, niin omia kuvioita kaipaa todella paljon. Juhalle aina välillä sanonkin leikkisästi, että olet minun ainoa ja paras kaverini (reissussa). Kotimaassa on helpoin juuri nyt toteuttaa sellaista elämäntyyliä, omia menoja. Mutta tänne varmasti palataan vielä, sen verran hyvä maku on suussa. Muutenkin Eurooppa on alkanut entistä enempi kiehtoa, kun on tarpeeksi kolunnut Aasiassa ja Australiassa. Pitää käydä elämää katsomassa aidan toisella puolella, että osaa arvostaa asioita, joita Eurooppa tarjoaa. Uusi aika on edessä, ja mielenkiintoista on nähdä, mitä lähivuosina tapahtuu. Ainakin nyt on mukavaa taas palata Suomeen tammikuun reissujäljiltä ja asettua sinne toistaiseksi asustelemaan ja tuumailemaan tulevaisuutta. Mitä tämä kesä tuokaan tullessaan? Ainakin voi olla onnellinen, että jatkuva asunnon vaihtaminen loppuu ja pääsee yhteen asuntoon Tampereelle nauttimaan normaalista kotielämästä. Nyt on ollut elämäntapa hakusessa jokusen vuoden, ja toki on nauttinut jokaisesta paikasta ja hetkestä, mitä missäkin on viettänyt (niin Suomessa kuin muualla), mutta on aika taas pysähtyä. Vähän on samanlaiset fiilikset kuin joskus pitkän maailmanympärireissun jälkeen. Tosin se matkatahti oli ihan eri planeetalta kuin nykyinen verkkainen matkustustapamme. Kuitenkin silloinkin tuntui, ettei vaan jaksa enää matkustella, pakata, vaihtaa maisemaa ja olla muiden armoilla. Silloinen tunne kesti kokonaiset 9 kk ennen seuraavaa lomareissua, joten katsotaan, miten tällä kertaa. Ihana tunne, kun saa taas lojua omissa lakanoissa, peitoissa, tyynyissä ja omassa sängyssä. Voi tehdä ruokaa kunnon keittiössä kunnon välineillä. Pikku juttuja.

Loppuun vielä pari kuvaa Naxokselta.

Moottoripyörä ja auto kolaroivat. Näin homma hoidetaan:
- batam riksräks, motoristi lensi katuun, polvet naarmuttui ja takeaway-ruoka levisi kadulle, auton konepeltiin tuli lommo
- hotellimme siivouspartio rientää putsaamaan katua. Sivulliset auttavat pyörän nostossa
- bruum! Lähtihän se käyntiin taas. Kiitti ja nähdään taas (porukka hajaantuu)

Palomiehet pelastushommissa Grottassa.
Firemen in action on Grotta.

Viilentymässä cityrannassa.
Cooling down on city beach (Palatia).

Suihkulähde. Fountain.

Mukava iltapaikka ylhäällä: Rommibaari.
Rumbar upstairs is a nice night spot.

Uimapaikkamme Ag. Georgioksen vieressä.
Another swimming spot next to Ag. Georgios beach.

Tämmöset appsit on kivoja, joilla voi seurata laivoja ja huviveneitä: Vesselfinder taikka Marinetraffic.
Apps for following ships/boats and yachts.

Naxos airport, lentokenttä. Pieni ja tehokas, small and effective.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Lomakausi alkoi Naxoksella

Morsio seisoo Grottan rinteellä.
Bride standing on Grotta cliff.

Sitähän ihan kuvitteli vielä viikko sitten, että ei ole sesonki vielä alkanut ja että Naxos on vielä salainen helmi saariston kätköissä... Joku paikallinen totesi pari päivää sitten, että ai olette niin kauan sitten olleet täällä viimeksi (6v), tämä oli silloin ihan erilainen. Kuulemma vuokra-autoja on sesonkina liikkeellä niin paljon, että tiet on tukossa. Osa teistä joudutaan sulkemaan, kun ei kävelijöiden sekaan autolla mahdu. Nyt alan ymmärtää. Silmät aukeni eilen ja tänään havahtumaan, että turrekausi on alkanut. Tai no ei mitään ryysistä vielä, mutta matkatoimistot näyttää aloittaneen pakettimatkat näin kesäkuun alussa. Maanantaina kun tallustelin lenkillä vanhan kaupungin poikki ja peräleipomoon, ihmettelin katujen pullistelua autoista ja ihmisistä, hyvä kun ajoittain sekaan mahtui. Sitten näimme vilaukselta esim. Tui-pakettimatkavirkailijoita ja tänään rannalle mennessä asia vahvistui. Emme rannalla ole poikenneet kuin ekalla viikolla eli kolme viikkoa sitten. Nyt julkinen bussi oli aika pullollaan rantaturreja, ja Plakan rannalla revähti silmät ammolleen.

Löytyi vapaatakin tilaa. We found free space on Plaka beach.

Viimeksi saatiin olla lähes yksin rantsuilla, niin hiljaista oli, ja nyt oli rannat täyttyneet aurinkotuoleista ja varjoista, ja Plaka oli hyvin miinoitettu tanorektikoilla ja nakupelleillä. Meiän rauhaisa Naxos on pilalla! Kääk, kohta ollaan samassa pisteessä kuin Mykonoksella, että pyyhkeelle saa etsiä tilaa. No, se nyt tuntui kärjistäen tuolta. Kyllähän jossain Mykonoksella oikeasti pyyhereiät alkaa olla mahdottomia elokuussa... Vähän kun tottui tuohon tyhjästä tupsahtaneeseen ihmismassaan (olemme edelleen nuorimmasta päästä), niin alkoi nauttia rannasta ja uinnista. Nythän on ollut myös aika tuulinen viikko takana, että senkin puolesta nää tyynet kelit vetää porukkaa hiekalle. Vähän aikaa jaksoi porottaa pyyhkeellä ja ihmetellä himoruskettujia, kunnes oli pakko hinata ahterit Aegean Pool Bariin lähistölle. Varjoa kiitos!

Aegean Pool Bar, Plaka.

Ihanaa, että täällä on nää allasbaarit lisääntyneet sitten viime lomailun. Tässä puolen kilsan säteellä on 4-5 allaspaikkaa, jossa voi ihan normihintaisen tarjoilun ohessa pulikoida altaassa tai vaikka syöksyä mereen, joka kimmeltää vieressä. Paikallinen Alfa-vehnäolut ja pizza maistui hyvälle uinnin päälle, ja frappet vielä sitten loppuun iltapäivän auringossa roikkutuoleilla. Elämä maistui taas suloiselle. Kyllä silti tuntuu, että kaupungissa asuminen on järkevämpää kuin rannalla. Sen verran vähän rantaan ja aurinkoon makaamaan on kaivannut. Parilla eurolla bussi kuljettaa lähes kotiovelta rantsuun, helppoa vai mitä. Kumma, miten koomiselta tuo aurinkotuoleissa makoilu taikka nakuna pitkin rantaa tallustelu näyttää. Itsekin joskus lomilla harrasti samaa. Täällä näkee usein "Sekaisin Marista"- rusinatyyppejä, joille mikään ei riitä...

Tämän blogin alkuosan kirjoituksen jälkeen kun on mennyt päivä, niin ei täällä nyt niin hirveetä turreryysistä ole, tuntui vaan kontrastina hiljaisuudelle. Itse asiassa tänään selvisi, että koululaisten lomat alkoivat Naxoksella, ja siitä voi juontua jonkinlaista liikehdintää paikallisittain ja eritoten alkuviikosta. Virallisesti koululomat alkaa puolesta kuusta vasta... nyt Naxoksen koululaisilla on kolmen kuukauden loma, kertoivat lapset aamulla uimapaikalla. Syyskuussa takaisin.

Koululaisten loma alkoi. School holidays started here.

Joku muukin uimassa. Somebody else swimming, too.

Ja sitten meidän iso lähisupermarket Koutelieris avautui ison rempan jälkeen, ja oltiin ihan täpinöissään, kun siellä on niin superit valikoimat. Juustoja, makkaroita, kinkkuja ja ihan kaikkee. Pelkkiä kuivahedelmiä ja pähkinöitä on irtotavarana useampi hyllysetti. Kahdessa kerroksessa kyseinen kauppa. Piti ostaa halpaa parman kinkkuakin, ja täti niin ohuita herkkuviipaleita meille teki, ja otettiin melonia mukaan. Kyllä tänne voisi helposti taas tulla kuukaudeksi jos toiseksikin, vaikka ensi keväänä. 


Yammy, Koutelieris supermarket.

Omat kotisafkat. Self made snacks.

Juhakin on niin kotiutunut vanhan mallin kuntosalille Genesikseen. Mä taas harrastan mieluummin lenkkeilyä ulkona. Oma keittiö auttaa himpun vähentämään ulkona syöntiä, vaikka mitään lämpöisiä ruokia ei kyllä itse kokkailla. Kunnon kreikkalaiset perinnepöperöt syödään ulkona. Kleftiko, giuvetsi, mussaka,...ja jänispaistiakin, aah! Kotona salaattia, hedelmiä ja aamupalat. Vähän sitten vielä perusmeininkiä tähän loppuun kuvien muodossa.

Kuntosali, ilmastointina ulko-ovi. Local old fashioned gym, aircon=outdoor open.

Kivat kukat. Nice flowers.

Kiva piha tääkin. Nice yard, too.

Naiset kokoontuu. Local womens meeting.

Tyypillinen mopedi korilla. Typical moped with the basket.

Kahvila satamassa. Cafe on the harbour.

Suosikkimme Bossa cafe. Our favourite Bossa Cafe.

Pikku kappelisaari satamassa. Little chapel island on the harbour.

Takapuoli vanhasta kaupungista. Back side of the old town.

Aamulenkkiläinen. Morning walker/runner.

Taverna Kastro, old town.

Halloota, kuuluuko? (puh.kopit yhä käytössä) 
Hello, anybody? (old phonebooth still in use)

Miltä Suomi maistuu?

Päällimmäiset fiilarit Soutamassa mökillä. Rowing on the cottage. Olen miettinyt välillä sanontaa ”Oma maa mansikka, muu maa mu...