lauantai 30. marraskuuta 2019

Puolitoista vuotta jo putkeen Suomessa, what next?


Pysäyttävä kesähetki kavereiden mökillä.
Rememorable summer night moment.

Aika lentää uskomattoman nopeasti. Tämäkin postaus on lojunut puolivalmiina jo kuukausitolkulla... Viimeksi kirjoittelin helmikuussa Hygge-hommista, joilla talven yli selviää Suomessa. Olihan se kiva kokea tuo Suomen oikea talvi (lunta, ei loskaa) pitkästä aikaa ja myös kevät. Talvitauon jälkeen osaa erilailla kiinnittää kaikkeen muutokseen huomiota, eli kuin lapsi hyppelee ojanpientareille kurkkimaan harmaudesta nousevia leskenlehtiä ja muita väriläiskiä. Puiden puhkeaminen vihreyteen oli myös todella ihanaa sen ankean lehdettömyyden jälkeen. Kuitenkin jokin jälkipohdinta kuiskii korvaan, että tänä talvena saattaa kylmimmät kuukaudet mennä jossain palmujen katveessa. Ei siksi, että aurinkoa olisi niin ikävä, mutta siksi, että ulkoilmassa elää mieluummin kuin (lämmitetyssä) sisäilmassa ja tiiviissä taloissa. Myös liikkuminen ulkona ilman liukkaita kelejä kiinnostaa. Mökillä oleminen on vahvistanut tuota fiilistä. Sen on kyllä huomannut, että pienenpientä erakoitumista on tapahtunut vuoden aikana. On alkanut viihtyilemään myös omissa oloissaan, eikä kavereita ja höpöttelyä ole niin paljoa kaivannut kuin aiempina vuosina. Tää Suomen luonto taitaa toimia niin, että siitä saa niin paljon energiaa ja huomioitavaa itselleen, että sen seura usein riittää. Kaupungissa oleminen vaatiikin sitten jo sosiaalisuutta enemmän. Kun mökillä on lojunut omassa rauhassa viikon, niin autoteiden äänet ja betonimaisemat korostuvat kaupunkiin tullessa. Näin käy aina, kun erakoituu jonnekin, esim. Perhentian saarille vuosi sitten. Ihminen sopeutuu kaikenlaiseen ja alkaa viihtyä siellä, minne menee. Ehkä täällä Suomessa tulee maalaiseksi ja erakommaksi. Aiemmin ihan tuntui, että Suomessa ei muuta olekaan kuin tuppukyliä, kun oli paljon viettänyt aikaa ruuhkaisessa Aasiassa tai miljoonakaupunkien läheisyydessä. Ja nyt taas tuntuu, että pienemmätkin kaupungit ovat suuria betonin täyteisiä, kun maalta tulee pois. Välillä miettii, että pitäisikö suorastaan muuttaa maalle asumaan tai ainakin syrjemmälle. Talvi tietysti onkin sitten ihan eri pimeällä maaseudulla, mutta kaikkeen voi tottua. Tai ehkä  lämpöisinä kesäpäivinä niin kuvittelin. Nyt kun jo lunta on maassa ja pakastaa, niin...hmmm...


Voiko näihin mökin auringonlaskuihin kyllästyä?
Can you ever be bored with these sunsets on the cottage?

Kavereiden mökillä kesäpäivänautintoa.
Enjoy summer days on friends' cottage.

Palju kuuluu monen mökkivarustukseen.
This soaking pool can be found from many cottages.

Metsuri puunkaadossa toisten tontilla.
Falling trees for others.

































































Kevät ja kesä mökillä tuntui mahtavalta, kun ilta illan jälkeen ihaili pitkiä päiviä ja upeita auringonlaskuja. Tai välillä tuntui, ettei se laske olleenkaan, kun juuri auringon puiden taa katoamisen jälkeen alkoi jo melkein päivä valkenemaan. Ne yöttömät yöt, ihania! Valoja ei tarvinnut kuin ulkoilmaa pimeämmässä tummasisusteisessa mökissä, jossa kynttilät ja otsalamput (lähinnä ruoan tekoon) toivat lisävaloa. Aiemmin on mökille menty vasta heinä-elokuun vaihteessa, jolloin illat ovat jo ihan eri tavalla pimeneviä, nyt jo huhtikuussa. Ja tuskin maltan odottaa ensi kevättä, kun pääsee taas puuhaamaan sinne. Kastautumaan mentiin jo huhtikuun lopulla, kun oli 9C pintavesi joessa. Vuosia sitten meitä ei saanut uimaan koko kesänä, hyvä jos edes Jaakon kylmän kiven jälkeenkään. Piti olla lähes 30C vesi, että tarkenee pulikoida, ja tietysti kirkas vesi. Kaikkeen tottuu, kai. Vai vanhuusko tulee...


Tästä se mökkipihan laajennus lähti.
Getting larger yard for the cottage.

Tähän se päättyi.
The result at the end of the summer.

Ihania carolais-nautoja vapaana laitumella, maaseutu rauhoittaa.
Free carolais cattle enjoying the summer, calming views.
























































Hirveä hyttyshaloo oli medioissa käynnissä koko alkukesän, että kohta ne pirulaiset hyökkää isoina parvina kimppuuun, ”vuosisadan hyttysinvaasio”. Kesäkuun alkupuolella niitä tuli jonkinlaisina parvina kimppuun, mutta aika höttösiä ne olivat, ei imeneet kovinkaan paljoa, eikä mitään jäänyt iholle. Meidän sähköiset tappajamailat olivat tarpeen makkarissa, jossa yöllä saattoi herätä ininään. Joskus laitettiin vaan tulpat korviin ja tiikerisalvaa otsalle ja nukuttiin hyvin. Hyttysvarustelu lisääntyi, ja kaikenlaista oviverkkoa, spiraalia ja repellenttiä piti hommata mökille. Yhden kerran ihmettelin, kun hirveä kiroilu kuului ulkoa. Juha oli yrittänyt asetella kaasupulloa auton takakonttiin, mutta hyttyparvi oli niin kimpussa, että piti keskeyttää homma, ja mennä pukemaan sadevaatteet päälle, että pystyy toimimaan. Nuo kuteet olikin pelastus kaikenlaisessa hommassa, jota piti tehdä lähellä metsänlaitaa. Sitten mentiin Motonettiin ostamaan kaasulla toimiva hyttyskarkotin, kun monet sitä kehuivat. Tultiin mökille takaisin, että nyt on sitten järeät aseet taskussa. Nousimme autosta, eikä perinteisiä hyttysparvia yllättäin näkynyt missään. Ja niin ne vaan katosivat suurelta osin siinä hetkessä. Omituista. Ei ole riesaa sittemmin ollut, eli jo ennen juhannusta hyttyset harvenivat. Voihan olla osuutta silläkin, että niitettiin puskia ja kaadettiin mökin takaa puustoa, jos ne siellä kuusikoissa munivat. Hirvikärpäsinvaasiota ei mylöskään tullut viime kesän tyyliin, jokunen näkyi syyskuussa. Positiivista on, ettei täällä ole dengue-kuumeita tai muita vakavia hyttystauteja. Toisia kesäriesoja paarmoja ei ollut kuin yksittäisiä. Rantakäärmeet asuu laiturin päässä lahoissa ratapölkyissä ja kyython tuli nähtyä pariin otteeseen. Australian käärmekantaan nähden ollaan ”no worries”. Välillä miettii, mitkä mökkiruusulasit päässä sitä elelee, mutta kai tämäkin on vaan sitä sopeutumista ja askeettista nautiskelua. Jotenkin kaikki eläimet vaan kuuluu luontoon ja on osa meidän elämää. Vuosia sitten olin sitä mieltä, että Suomen kesäkin on ihan tympeä (talvesta puhumattakaan), että on kaikenlaista ötökkää iholla ja aina on liian kylmää ja sateista, eikä varsinkaan mökillä viihdy kuin maalaistollot, urbaania elämää se olla pitää. Pikkasen ollaan tultu toiseen laitaan noista ajoista. Onko vanhuus iskenyt vai joku muu höperyys? Toteanko jokusen vuoden päästä, että mitä ihmettä tässä oli meneillään, tilapäinen mielenhäiriökö?

Loviisassa tuli käytyä kerrankin, kun se on 45 min ajomatkan päässä mökiltä. Jännästi se Porvoo on aina maineikkaampi paikka, vaikkei varsinaisesti edes sijaitse meren rannalla. Jotenkin ihastuttiin Loviisaan. Se ei ole niin turistinen kuin Porvoo ja tuntui, että siellä oli paremman näköinen keskusta (hyvin säilynyt) kuin Porvoossa. Ja kun Porvoossa on maan paras (mihin me olemme törmänneet) thaikkuravintola, niin Loviisassa löytyi kiva nepalilainen ravintola, jossa oli mukavaa päättää kesäpäivä.


Nämä kuvat ovat Loviisasta, ihanasta merenrantakaupungista.
Next pictures from Loviisa, beautiful marine city.

Vierailupäivä vanhoihin taloihin.
Visiting day on old houses.

Degerby Gille, vanhin ravintola.
The oldest restaurant Degerby Gille.

Gillen sisätilaa, Gille's interior.




















Porvoossa Australian tuttuja tapaamassa.
Surprisingly met old friends from Australia.

























Ihme tuuria oli, että SOMEn kautta bongasin USA:ssa asuvat tuttumme, että ovat juuri saapuneet Porvooseen ja Eurooppaan pidemmälle lomalle. Tapasimme heidät (suomal. mies ja eteläafrikkalainen nainen) Australiassa jokunen vuosi sitten matkalla MacLaren Valen viinitiloille, kun sattumoisin pysähdyimme molemmat ihmettelemään tienvarteen kameleita. Ja vietimme sitten yhdessä aikaa viinitiloilla ja on pidetty sittemminkin yhteyttä. Ja nyt sitten juuri oltiin kohtalon oikusta ajamassa mökille kerrankin Porvoon kautta eikä Lahden. Mikä tuuri, että sitten vaan sovittiin kahvittelutreffit Porvooseen. Mukavaa vaihtaa ajatuksia elämästä. Olisi voinut höpötellä vaikka koko päivän, mutta jatkoimme mökille.

Australiasta tänne kesäksi tullut ystävä sanoi, että Suomesta voi jäädä ihan vääristynyt kuva mieleen, kun (hän) vain kesäisin täällä käy. No, onhan se niin, että me suomalaiset ollaan sosiaalisempia kesällä (jos ei erakoiduta mökille) ja talvella taas arki (ja kelit) hallitsee koko elämää ja perheet elävät omissa oloissaan.  Ja tietysti, jos joku harvinaisempi kausivierailija ulkomailta käy Suomessa, niin kaikki kaverit yleensä haluavat nähdä, ja tulee tunne, että sosiaalinen elämä on todella vilkasta täällä. Riippuu varmaan ihmisistä, kaveripiireistä ja kunkin aloitekyvystä. Ja kesä on kesä, eikä muutamankin vuoden poissa ollut voi muistaa, miltä se talvi oikeasti täällä tuntuu. Ja riippuuhan se talvesta, onko pilvistä ja sateista, ja onko loskaa vai valkoinen maa, onko kovia pakkasia.  Todellakin voisi jokusen talvikuukauden viettää jossain suotuisammassa säässä, kaikesta huolimatta. Edelleen on käsittämätöntä, ettei ole minnekään tehnyt mieli lähteä puoleentoista vuoteen, edes hetkeksi. Veikkaan, että syynä ovat mukavuustekijät, ettei halua joutua ”muiden armoille” ja pois omalta mukavuuspiiriltään sisältäen tärkeimpinä oman keittiön/tarvikkeet ja urheilupiirit/välineet. Tropiikkeihin ei ole kaivannut juuri ollenkaan. Jos sopivan lämpöisen ympäristön löytää Euroopasta, niin mikä ettei vähäksi aikaa hyppäisi jonnekin yhteen paikkaan, kun tästä matkustuskrapulasta selviää. Nyt tosin pitää mennä jo vähintäänkin Kanarialle, jotta tarkenee.

Seuraavassa kesän mökkisiivouksia...


Vanhat roinat ulos päämökistä.
Get old stuff out from main cabin.

Conmari-sisustus vanhoin varustein.
Conmari redecoration with old stuff.

Vanhat kaapistot purkuun ja roinat ulos saunamökistä.
Sauna cabin having same conmari operation.

Uusi sisustus kirpputorilta ja lahjoitussängyllä.
New interior from flee market and gift bed.

Samat temput varastokamoille.
Same operation for the storage cabin.

Nyt mahtuu tekemäänkin jotain.
Room for a little hand work.






































































































Sikäli kotimaan lämpötiloihin kesällä olen tällaisenaan ihan tyytyväinen. Sellainen parikymmentä astetta on ihan sopiva lämpötila, että voi harrastaa kaikenlaista ulkourheilua ja -hommia. Ja tottakai on kivempi, jos aurinko paistaa, mutta välillä sadepäivätkin tekevät hyvää, kun saa aikaiseksi puuhailla sisähommissa. Olen alkanut jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen kutoa sukkia, villasukkaneuroosi is back. Neljät sukat tuli jo kudottua. Mökillä pitäisi vähän tuunailla lisää ja kartoittaa saunamökin katon ja lattioiden kuntoa, mutta onneksi ei ole mikään kiire. Tulikin jo alkukesästä irrotettua kaikenlaiset vanhat lastulevykaapistot seinistä, vietyä vanhaa rojua pois ja sisustettua makkari uudelleen kirppis- ja Tori-löydöillä. Vanha pikkumökki kaipaisi vaalennusta seiniin ja lattioihin, ja jotain muuta pientä säätöä. Sieltäkin saatiin ulos mm. vanha ummehtunut, kamalan ”retro ” ja minuakin varmaan vanhempi vuodesohva/laveri. Tilalle meni saunamökin entinen ja hieman paremmassa kunnossa oleva laveri, vierassängyksi ja sohvaksi. Varastokin tuli siivottua viimeisimmällä mökkireissulla. Aurinkopaneelitkin siintelee silmissä, kun on sähkötön mökki, mutta step-by-step, hitaasti hyvä tulee. Yhdellä ladattavalla akulla ja invertterillä on pärjännyt hätäseltään. Telkkakin on nurkissa, mutta hyvin vähällä katselulla (cromecastin kautta netistä max muutama tunti viikossa). Puhelimet latautuu powerbankeillä, joita riittää. Eipä tuota kännyruutua tule mökillä pahemmin tuijoteltua. Puunkaatohommat ei heti lopu, mökin takametsän raivausta tarvitaan paljon. Uusi keväällä hommattu pienikuutioinen Tokmannin moottorisaha on toiminut yllättävän hyvin myös muutamiin isompiin puihin. Tein mökkipuutelistan ja siihen kyllä turskahti monta kymmentä riviä asioita, joita jossain vaiheessa pitäisi uusia tai hankkia. Vähän tuli mieleeni Kummelin Autonostotarkistus. Huhhuh! Tällaisiin tuunauksiin saa jotenkin virtaa, kun on lueskellut tuttavamme Thaimaanrannan maalarin blogista heidän tuoreen hankinnan eli Kemiön talon kunnostusoperaatioita. Meillä vaan näperretään, kun heillä nuijitaan isolla kädellä. Mielenkiintoista seurailla, miten hommat siellä edistyy, ja ottaa oppia. Meillä ei ole niin kiirettä mökin kanssa…

Seuraavassa pari kuvaa kesältä.


Näitä kesätapahtumia muistellen kohti talvea.
Recalling nice summer events, energy for the winter.



Puuvenemessuilla ihailemassa kaverin tekemää purkkaria.
Kotka's boat fair, this boat is handmade by our friend.



Ihana juhannus Helsingin saaristossa.
Wonderful midsummer on Helsinki archipelago.

Käynnit Kotkassa mökiltä.
Visits to Kotka from the summer cottage.




















































Talvella on ihan eri kuviot kuin kesällä. Liikunnan ja virkistävien tapahtumien merkitys korostuu, kun mökki on telakalla ja oleminen painottuu sisätiloihin. Ajateltiin vähän aikaa sitten, että nyt kyllä nokkaa vaan rohkeesti totuttelemaan pakkasiin, mutta jääpä nähtäväksi tuleeko musta talvi-ihmistä varsinaisesti. Nyt tuolla aurinko paistaa ja pakkanen kutittelee avoimesta ikkunasta nokkaa... Pakko tunnustaa, että kevät ja kesä se on aina mielessäVähän itteekin jännittää, mitä tämän ja ensi vuoden puolella tapahtuu, kun tässä vieläkin vellotaan murrosvaiheessa menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Ainiin, se on se nykyisyys! Tässä hetkessä ja pieni hetki kerrallaan etiäpäin, niin kuin mummo lumessa ja kana ruohikossa. Elämän tarkoitus on etsiä elämän tarkoitusta ja nauttia jokaisesta hetkestä parhaansa mukaan. Turha valitus ja haikailu jonnekin (jos ei edes tiedä, minne haikailisi) estää näkemästä niitä arjen hyviä juttuja. Pääasia on, että oma sielu ja ruumis on hyvissä voimissa. Niitä asioita pitää tehdä, mistä eniten tykkää. Sitä kuunnellen jatketaan kohti talvea.

torstai 14. helmikuuta 2019

Kuinka nauttia Suomen talvesta (hyggeilyä)

Tuoksut liittyvät nautintoihin (nettikuva).
Hygge/enjoying includes great smells.



Joitain vuosia sitten vannoin, etten enää vetele täällä Suomessa kalsareita jalkaan ja syöksy pakkaseen ja lumeen sutimaan pyörän kanssa asioita hoitelemaan. Talvi on yli vuosikymmenen tuntunut synkältä, jos Suomen kesäkään ei kauheasti ole viehättänyt. Pois on pitänyt päästä aina, kun mahdollista, jonnekin lämpöiseen. Palkatonta lomaakin tarvittiin joskus muutama viikko, kun normaali reilu kk lomaa ei tuntunut riittävän mihinkään. Työnantaja jaksoi aina nupista jokaisesta muutamankin päivän vapaan pyynnöstä, ihan sama, missä firmassa oli.

Monet valinnat voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen talven kokee. Esimerkiksi elämä autottomana ei välttämättä ole kovin auvoista, kun säässä kuin säässä pitää polkea asioilla tai sitten olet riippuvainen julkisten aikatauluista tai reiteistä. Tuntui vain, että auton hankkiminen on typerää, kun on kaupungin keskustassa työssä, kohtuullisen lähellä kotia. Tietysti kiva, että kunto on parempi, kun on saanut vuosikymmeniä hyötyliikuntaa. Yksi talvisin häiritsevä tekijä oli sisäilman kuivuus, kunnes tajusi ostaa kotiin ilmankostuttimen. Työpaikan ilman lämpötilaan ja kosteuteen ei voinut kuitenkaan vaikuttaa. Tuntui, että jatkuvasti hengitystiet oireilivat kuivuudesta, nuhaakin pukkasi vähän väliä. Kotonakin taisteltiin joka talvi talohallituksen ja isännöinnin kanssa, että saataisiinko lisää lämpöä, kun meillä oli 3 ulkoseinää, paljon ikkunoita, ja varmasti kylmimmät sisätilat koko kompleksissa. Kirsikkana mielensä pahoittajan kakussa, tai oikeastaan kakkupohjana, toimi stressaava työ. Työ kun alkoi rasittamaan, niin silloin kaikki otti enemmän ja vähemmän päähän. Aina pitäisi rohkeasti vaihtaa työpaikkaa, kun pidempään kypsyttää, tai sitten keventää työtuntimäärää. Useat ihmiset vaan sinnittelee ja manailee samassa jamassa päivästä toiseen, kuten itsekin on joskus tehnyt.

Lomalla lämpöisessä aina ihmetteli, että miten helkutissa sitä ihminen talvisin viettää Suomessa enimmäkseen vaan aikaa sisällä, joko urheillen tai television ääressä. Joskus kavereita tapaillen, ja silloinkin harmittaa, kun pitäisi olla jatkuvasti riisumassa ja pukemassa kalsareita alle, kun pakkanen paukkuu. Ulkoliikunnan ilo on kadonnut jo kauankauan sitten. Ei ajatustakaan jostain hiihtoreissuista tai ulkona juoksemisesta. Ei edelleenkään moisia hommia ole tullut tehtyä ulkosalla, korkeintaan kävelyä näin pakkasilla.

Kuitenkin nyt on tajunnut, että eipä siinä mitään pahaa, jos sisätiloissa tulee aikaansa vietettyä. Jos urheilu sisällä tuntuu hyvältä, niin mahtava juttu. Jos telkun katselu sohvalta on mukavaa, niin mahtava juttu. Mitäpä sitä itseään soimaamaan, kun sisäilma on kunnossa ja terveys. Elämään tuo positiivisia fiiliksiä hyggeily. Tanskalaista alkuperää tuo sana. He osaavat nauttia elämästä. En edes tiedostanut olevani niin hygge-ihminen, ennen kuin näin hygge-opuksen, jossa määritellään, mitä se hyggeily on. Kerronpa, mitä se meidän tapauksessamme on. Hyggessä ei sikäli ole mitään uutta, mutta joku diagnoosi elämästä nauttiville pitää olla. Näin tuntuu talvikin kivemmalta, eikä ole yhtään häirinnyt olla Suomessa talvella. Tai no, oikein kovat pakkaset on tuntuneet hetkittäin ikäviltä (toppahousublues), mutta pääosin ihan hyvältä on talvi tuntunut. Osin nämä seuraavat asiat ovat niin tärkeitä, että niiden suhteen ei haluaisi tehdä isompia kompromisseja, jos lähtee jonnekin pidemmälle reissulle.


Kynttilöitä, valoa ja raitista ilmaa


Lumitöistäkin voi nauttia.
Enjoying snow work.

Illan pimeydessä näin talvella tunnelmaa luo valaistus, kun tuo luonnon valo on kortilla. Kaikenlaisia valosarjoja ja pampuloita löytyy useita, ja lopun hoitaa kynttilät. Nyt jopa helmikuussa tuntuu, että onpas päivä pidentynyt, kun aurinko nousee kasilta ja pimeä tulee kuuden aikaan. Lähes samoihin aikoihin se aurinko laskee tropiikissakin ympäri vuoden, joten hyvässä vaiheessa ollaan. Jos ei ulos tarkene mennä, niin otetaan ulkoilma sisälle, eli ikkunat auki ja tuuletin sekä hupparit päälle. Ja tietysti ulos hitaille kävelyretkille esim. järven jäälle nauttimaan happea, kun lämpötila ja kelit sallii. Pakko kyllä sanoa, että tänä talvena osansa on tehnyt runsas lumimäärä, jotta ulkonakin on tuntunut valoisammalta ja maisemat on hivelleet silmiä. Voisi tunnelma olla eri ns. mustana talvena, joita siis lähivuosikymmenen aikana on ollut useampia. Lumitöistä on nauttinut todella paljon, kun ei ole kiire minnekään ja saa samalla vähän hyötyliikuntaa. Kevyttä lunta on ollut kivaa heitellä sivuun. Nyt just tosin on ilmat menneet plussalle ja lumipenkat ovat muuttuneet ruskeiksi roiskuvasta kurasta. Mutta ei se haittaa, kun keskittyy iloisiin asioihin. Ja ensimmäiset pajunkissat kertoo, että kohta on kevät tulossa.


Ruoanlaitto ja makunautinnot


Pataruoat ovat ihania. Casseroles are nice on winter.

Ruoan laittaminen on todella mukavaa, kun ei ole kiire minnekään ja on kunnon välineet käytössä. Kivaa suunnitella, mitä ruokaa laittaa, ja mennä autolla kauppaan hakemaan ruokatarvikkeita. Nälkäisenä ei koskaan saa laittaa ruokaa, joten ruoantekoruokaa on aina oltava saatavilla. Joskus juon myös samalla kahvit, kun pilkon vihanneksia. Nykyisin on jatkuvasti ruokaa valmiina kaapissa, ja välipaloja, kuten rahkaa ja porkkana-selleri-paloja, että parin tunnin välein voi napostella jotain. Kehon kone pysyy käynnissä ja kroppa voi hyvin. Ei enää suurlounaita kerran päivässä, vaan useita pienempiä annoksia. Yhdessä ruoan tekeminen on kivaa. Ruoanlaittoon voi mennä tunteja päivässä, kun mukaan laskee vielä pannukakut, näkkärit, sämpylät ja muiden herkkujen leipomiset. Smootheja voi pyräytellä nopeasti välipalaksi. Uusien smoothieiden säveltäminen on hauskaa. Helppoa ja mukavaa talviaikaan on patojen ja laatikoiden valmistaminen uunissa. Voi laittaa ruoan uuniin muhimaan ja lähteä vaikka kävelylle sillä aikaa. Palatessa ihana padan tuoksu on vastaanottamassa. Salille mennessä pitää aina olla mukana banaania tai vähintäänkin pähkinä-rusina-sekoitusta tai omatekoista siemennäkkäriä, ettei nälkä pääse yllättämään treenin lopuksi. Kesäisin grillailu ja kalan savustaminen ulkona on mukavaa. Tykkäämme myös kaasuliedellä ruoan tekemisestä, siinä on oma viehätyksensä, ja viileillä ilmoilla se myös kivasti lämmittää sisäilmaakin.


Urheilu ja liikunta


Kaikki liikunta antaa hyvää oloa.
All kind of activities creates endorfines.

Salilla ja ryhmäliikunnassa voi kokea monenlaisia endorfiinin tunteita. Joskus siihen liittyy myös hyvä rytmimusiikki Spotify-sovelluksen kautta omiin kuulokkeihin. Samalla tulee sosiaalista puoltakin hoidettua, kun näkee tuttuja salilla. Urheilua tulee 6-11 h viikossa, mikä tuntuu aika hyvältä, kun muistaa ne pari lepopäivää viikossa, ettei mene överiksi. Ja aina ei tarvitse suorittaa pinkeänä hikiliikuntaa, vaan voi ottaa sekaan kevyempää kehonhuoltoa ja joogaa. Kesällä tietysti sisäliikuntaa korvaa ulkoliikunta ja hyötyliikunta, esim. mökkitouhuilun merkeissä. 


Mökkeily (kesähyggeä) ja luonnossa oleminen


Luonto antaa rauhaa. Beeing on the nature is calming.

Tämä asia on eritoten vaikuttanut Suomen eduksi. Mökillä on alkanut viihtyä hyvin luonnon rauhassa. Myös on mukavaa puuhastella siellä vanhaa mökkiympäristöä kohentavaksi, kun ei ole siitä erityistä stressiä ja kiirettä. Omaan tahtiin ja rauhassa nauttien jokaisesta kaadetusta puusta tai niitetystä puskasta. Se, että on mielekästä tekemistä, jossa omien käsien jäljet näkyvät, ja voi olla ulkoilmassa. Lisäksi voi nauttia saunasta ja mökin askeettisuudesta, ilman turhaa tekniikkaa ja elektroniikkaa. Toki mökkiradio luo omaa tunnelmaansa aika ajoin. Elo-syyskuun pimeilläkin kynttilän valo on mukavaa ja takkatulen loimu. Luontoa on ulkomailla ollessa oppinut arvostamaan yhä enemmän. Monissa maissa pitää mennä kansallispuistoihin, kun Suomessa luonto on aina lähellä, jopa kaikissa kaupungeissa. Luonnossa pitäisi vieläkin enemmän viettää aikaa, vaellella kunnolla jossain metsäpoluilla ja kallioilla. Istuskella ja kuunnella luonnon ääniä. Mietiskellä ja rauhoittua, syödä eväitä.


Sosiaaliset tapaamiset


Livemusiikki ja ystävien tapaaminen on nastaa.
Live music and meeting friends is great.


Viime kuukausina on saanut tavata niin paljon kavereita, ettei enää ole sen suhteen vajetta. Erityisen mukavaa on tavata kavereita jonkun kevyen aktiviteetin merkeissä, kuten keilailu. Myös lautapelejä voi pelailla muun jutustelun ja mutustelun ohella. Tampereella muutamissa kahviloissa ja ravintoloissakin on pelejä tarjolla, mukavaa kuitenkin nähdä ihmisiä muuallakin kuin ravintolaympäristössä (esim. kotona). Sellainen alkoholipitoinen illanvietto ei oikein jaksa innostaa. Kesällä on taas mukavaa istua ulkoterasseilla tai muuten vaan treffailla ulkosalla. Myös konsertit tai muut kulttuuritapahtumat ovat hyviä paikkaehdokkaita treffeille. Ja tietysti liikuntasalit, sporttihallit ja uimahallit on hyviä aktiivipaikkoja, joissa näkee ihmisiä.


Uuden oppiminen

Uuden oppiminen virkistää.
Learning new things makes good.

Enemmän pitäisi jotain uutta opiskella, itselle mielekkäitä juttuja. Useimmiten koko aivokapasiteetti on kulunut työssä oppimiseen  ja työasioiden pyörittelyyn. Tässä en tarkoita nyt mitään tutkinnon suorittamista, mutta opiskella omaan tahtiin vaikkapa uusia (tai jo aiemmin opittuja) kieliä, hierontatekniikoita, jooga-asanoita ja anatomiaa, tai musisointia ja kenties uusia instrumentteja. En oikein osaa sitoa itseäni työväenopiston kursseille tietyiksi viikonpäiviksi, joten itseopiskelu on paras vaihtoehto. Kirjastosta voi lainata sopivia opuksia, ettei tarvitse olla nokka kiinni näyttöruuduissa. Uusia lintulajejakin on tullut opittua tuijotellessa takapihan ruokailijoita, ja muuallakin liikkuessa sekä mökkiympäristössä kesällä. 


Villasukat ja lämmin vaatetus


Villatennarit on parasta. Woolen sneakers are so nice.

Hauskin hygge-juttu on villasta tehdyt ”converset” eli sisäkengät. Ylipäätään villasukat on aina talvella jalassa kotona ja ulkona liikkuessa. Muutenkin mukava ja rento asu rentouttaa mieltäkin. Ja lämmin pitää olla aina ja kaikkialla, vilu on kaukana hyggestä. Takka olisi ihana asia, mutta valitettavasti kotona sitä ei ole, mutta mökillä saa siitä nauttia viileillä keleillä. Takan loimua voi kuitenkin korvata kynttilän valolla. Olisi joskus kivaa kutoilla sukkia, mutta kun niitä nyt on jo jemmassa vinot pinot, niin en ole sitten saanut aikaiseksi ostaa uusia puikkoja ja lankoja...vanha puikkokokoelma on jossain ”hyvässä tallessa”, ettei ole löytynyt. Maybe later.


Käsillä tekeminen


Käsin tekeminen on mukavaa.
Carelian pies by own hands.

Sukkien kutominen olisi tätä kategoriaa. Myös kaikki muu omin käsin aikaansaatu luo jotain mielihyvää. Siksipä juuri ruoanlaittokin on niin mukavaa. Lumityötkin kuuluvat tähän sarjaan. Joku pieni pintaremontointikin olisi mukavaa, mutta ehkä kesällä sitten mökkiympäristössä tätä pääsee toteuttamaan. Talvella olisi juurikin tällaisille aktiviteeteille hyvä paikka, kun vaan on sopivat tilat tekemiseen. Työväenopistoillakin on kaikenlaisia kädentaitokursseja, kuten vaikka puutyöt, jossa ihmiset voivat sisätiloissa puuhailla talvisaikaan.











Rentoutuminen ja torkkuilu


Tunnelmaa kotona, rentoutumista.
Home atmosphere on candle lights.

Se, että vaan on ja katsoo esim. televisiota tai kuuntelee radiota, on hyväksi toisinaan. Ei tarvitse suorittaa mitään, vaan voi hyvällä omatunnolla olla vaan reporankana. Voi ottaa vaikka torkutkin, jos vähänkin silmät luppasee. Kaiken aktiviteetin vastapainoksi pitää olla tarpeeksi lepoa. Levossa ne lihaksetkin kasvavat. Ja aivot tarvitsevat riittävästi unta (unen aikana asiat loksahtelee muistiin ja paikoilleen), että ne toimivat paremmin. Laiskiainen ja koala ovat varmaan hyggeimpiä eläimiä maailmassa. Työpaikoillakin voi olla mahdollisuus välitorkkuihin, jos löytyy joku sohva, riippumatto tai vastaava taukopaikka. Nykyisin monissa firmoissakin on herätty siihen, että parhaat ideat syntyvät levossa ja rennossa ympäristössä.


Saunominen

Talvella on jotenkin extratärkeää päästä saunaan löylyttelemään monta kertaa viikossa. Lumisangollisen voi tuoda lauteille ja hieroa lunta vaikkapa rasittuneisiin jalkoihin. Veri lähtee kivasti kiertämään. Tunnelmaa voi luoda lisää valaistuksella ja löylytuoksuilla. Joku lämmin palju niin talvella kuin kesällä on saunan ohella kiva seurustelupaikka. Joillekin avantouinti on tärkeää, itse en ole siihen vielä ainakaan vihkiytynyt. Kesällä jonnekin viileään veteen hyppääminen saunasta on ihan mukavaa. Sellainen hidas tuntien kestävä sosiaalinen saunottelu on parhaimmillaan saunaan-veteen-ulos/terassille-kiertoa. Savusaunaan kun pääsee silloin tällöin, niin avot!


Myrskyillat


Myrskyn jälkihommia, ulkona.
After the snow storm, out again.

Tämäkään ei ainoastaan liity talveen, mutta myrskyn ravistellessa kattorakenteita ulkona voi sisällä syntyä erityistä tunnelmaa, jossa em. hyggeilyt korostuvat. Kaappeihin tulee yleensä etukäteen varattua kaikenlaista herkkua ja ruokaa ja lämmintä juomaa, kun tietää, ettei ulos ole asiaa. Usein ikkunan ulkopuolella heiluva lyhty kertoo, miten tuuli yltyy, kun sisällä voi nauttia olostaan vailla myrskyn vaikutuksia. Tietysti ei kukaan toivo, että puita alkaa kaatuilemaan tai kattoja irtoamaan, mutta myrskyilloissa on jotain viehätystä. Mökilläkin kesällä oli saunasta mukavaa katsella pimeällä salamointia, kun myrskyrintama pyyhkäisi hitaasti ylitse. Muutenkin kotona voisi olla aina jonkinlainen Hygge Emergency Pack, joka sisältää sopivasti kaikkea tarpeellista ja mukavaa pariksi päiväksi, jos vaikka sattuu flunssakin iskemään tms. Muistan muuten Australiassa yli vuosikymmen sitten, kun jouduimme viikoksi saarroksiin Whitsundaysille (suosittu lomakohde) tulvien katkaistua lähitiet. Tosin oli aikomus muutenkin siellä olla pari viikkoa, ettei tuo meidän aikatauluja haitannut. Nautittiin täysin siemauksin kotoilusta, vaikka monena päivänä vettä tuli vaakasuoraan, veneitä haaksirikkoutui, palmuja katkeili ja reppureissaajat valittivat, että ei pääse saaristoon veneilemään tai pois paikkakunnaltakaan. Ja sitten se vasta mukavalta tuntuikin, kun aurinko tuli viimein esiin, meri rauhoittui ja päästiin koralliriutalle.

Olisi varmaan paljon muitakin juttuja, jotka tekevät itse kullekin olon mukavaksi ja tuo nautintoa. Se voi olla lapsenlapset tai lemmikit, tai mitä tahansa. Joku lämmin pehmeä karvaturri siinä sohvalla vieresä voi olla aika rentouttava kaveri. Nämä asiat vaan nyt tuli omalta kohdalta mieleen. Näiden avulla sitä on tämä talvi taivallettu, eikä vielä ole talviangstia päässyt puskemaan päälle. Kevättä odotellessa 😉

Loppuun vielä Hygge-kirjasta määritelmää sopivalle tunnelmalle, Hyggemanifesti.
Hyggemanifesti (Meik Wikingin kirjasta).


Puolitoista vuotta jo putkeen Suomessa, what next?

Pysäyttävä kesähetki kavereiden mökillä. Rememorable summer night moment. Aika lentää uskomattoman nopeasti. Tämäkin postaus on lojun...