torstai 5. lokakuuta 2017

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Kuvia on vähän vanhojenkin reissujen varrelta, mitä nyt osui silmiin ja tuli mieleen..

Lombokin saarilla paikallisten tuttujen kanssa.
Indonesian friends in Lombok.
Aamupalalla voi juuttua viideksikin tunniksi suustaan kiinni (Koh Lipe).
Long breakfasts with friends can take 5 h.


Pitkillä matkoilla ja ulko- ja kotimaassa pätee yksi sääntö: ole avoin ja suvaitsevainen ja tutustu ihmisiin. Et voi koskaan tietää, miten mielenkiintoisia ihmisiä tapaat, ennenkuin annat mahdollisuuden. Olemme muutaman kerran karvaasti erehtyneet arvioimaan ihmisiä ulkonäön perusteella ja joutuneet toteamaan olevamme pahasti väärässä. Eräänkin kerran ihmettelimme Fijillä vahvasti tatuoitua pystytukkaista blondattua mieshenkilöä, että mikähän huumeveikko tuokin mahtaa olla. Iltanuotiolla yhdessä istuessamme tähtitaivaan alla selvisi, että hän on tehnyt (ja tekee edelleen) avustustyötä Afrikassa ja kuunnellut, kuinka ihmisiä huutaa teltoissa kuollessaan malariaan. Ei olisi voinut enempää kouraista sisimmässämme tuossa kohtaa. Tunnemme edelleen tämän ulkomaisen pariskunnan ja olemme seuranneet heidän elämäänsä ja perheen rakentamista. Hienoja ihmisiä!

Parasta on ulkomailla juuttua juttusille ihmisten kanssa tuntikausiksi. Ja jos siihen yhdistyy hyvä ruoka, niin sen parempi. Joskus pienillä saarilla tapaa useasti samoja henkilöitä ja naapurimökkien asukkeihin on helppo tutustua, kun asuu viikkojakin rinnakkain. Usein myös kokoamme mukavaa porukkaa ympärillemme järjestämällä majoituksia vapautuvista naapurimökeistä, mikäli tapaamme asuntoa etsiviä paikalle saapuneita turisteja. Eräs tauti matkoilla on puheripuli, paitsi pitää muistaa kuunnella puhujia, koska niin saa enemmän irti elämästä. Jokainen kuultu kertomus on kuin oma kokemus, joka kasvattaa ja kypsyttää. Joskus tapaa aivan erilaisia ihmisiä, kuin ko. kulttuurin edustajalta on itse odottanut, mikä avartaa taas kerran maailmankatsomusta. Stereotypiat on romutettu useaan kertaan ja toisaalta joskus poikkeus vahvistaa säännön.


Australialaisten kanssa iltaa istumassa Kuala Lumpurissa.
Partying with Aussies on KL.



Usein matkustaessamme vietämme paljon aikaa paikallisten kanssa ja koitamme sopeutua maahan maan tavalla. Pyrimme asumaan lähempänä paikallisia kuin ylhäisessä yksinäisyydessä  eristyneissä korkean tason hotelleissa. Kieltä opettelemme parhaamme mukaan ja juttusille heittäydymme tilaisuuksien tullen. Kulttuuriin pääsee tutustumaan mm. paikallisten juhlatilaisuuksien kautta, kun onnistuu kutsun saamaan. Myös paikalliset mielellään kertovat, kuinka he asuvat arjessa (mm. isomman suvun kera pienessä talossa), joskus voi myös päästä näkemään paikallisten vaatimattomia koteja. Myös netti auttaa kulttuurin ymmärtämisessä.

Usein hyvä alkaa kiertää ja kun olet ystävällinen kaikille, voit saada taloudellistakin vastinetta avoimuudelle, mm. asuntojakin järjestyy. Se nyt tietysti ei ole ensisijainen tavoite, mutta usein tulee kylkiäisenä. Samoin myös itse auttaisin mielelläni ihmisiä, jotka tulevat tutuiksi. Tietysti länsimaisessa kulttuurissa erot ovat pienempiä ja sopeutuminen helpompaa... Australiassa pääsimme asumaan eri ihmisten koteihin joko jaetusti tai kokonaan kahdestaan, mikä antoi mukavaa näkökulmaa normaaliin paikallisarkeen. Saimme tutustua eri ihmisten arkielämän kulkuun ja maailmankatsomukseen. Hyvin avartavaa! Vaikka joskus olimme hyvin erilaisia kanssa-asujia, niin suvaitsevaisuus auttoi näkemään elämää toisen silmin.



Paikallislapset (Bali, Lombok) ovat aina mukavia.
We like to meet local kids (Bali, Lombok).

Olemme matkoillamme saaneet lukuisia ystäviä, joita voi seurata netin kautta. Parhaillaan katsomme Balilta suoraa levynjulkistustilaisuutta Ubudin riisiterasseilta, kun tuttavamme muusikko Gus Teja julkaisee uuden ihanan (rauhoittavaa balilaista huilumusiikkia) albuminsa. Ihmeellinen on tämä virtuaalimaailma.

Lornessa grilli-iltaa viettämässä sveitsiläiskavereiden kanssa.
Grill night with Swiss friends on Lorne.

Matkoiltamme kaipaamme aina sosiaalisuutta ja ihmisiä. Siksi on vaikeaa ajatella asuvansa paikassa, jossa ei olisi sosiaalista elämää ja ystäviä. Tällä iällä saa vieläkin kavereita, mutta hyvien ystävien saaminen on haastavampaa. Edelleenkään emme karsasta muita suomalaisia ulkomailla ollessamme, jos he ovat positiivisia ja elämänmyönteisiä ja suvaitsevaisia. Joku tuttumme sanoi kerran, että maailmassa on ns. ikävää sakkia vain pienimurto-osa, ja niitä yleensä pystyy välttelemään, ainakin lomilla.

Karibialaisten kanssa viettämässä Australiapäivää. Australia day celebration with the caribbeans.

Yhteistä kaikille eri maissa tapaamillemme paikallisille ihmisille on, että he ovat pohjimmiltaan hyvätahtoisia. Auttavaisuuteen törmää joka paikassa, myös pyyteettömään sellaiseen. Joissain tapauksissa on haistettavissa, että rahan tarpeessa oleva näkee hyötyä tilanteessa tarjotessaan palveluita. Sekin on ok, jos molemmat hyötyy. Arvostamme suoraa puhetta ja tarvittaessa tarjoamme myös vastapalveluksia.

Ystävien kanssa AussiAvoimissa Kontista kannustamassa.
Supporting Kontinen on AO tennis tournament.


Ihmiset on matkailun suola. Ihmisiä on mukavampi tavata kuin keskittyä pelkkiin nähtävyyksiin. Jokainen ihminen jättää itsestään jotain sinulle ja parhaimmillaan muokkaa sinua ihmisenä. Monilta voi oppia jotain. Joskus tuntuu, että sattuma on olemassa, kun tapaat joitain ihmisiä. "Yhdeksän oivalluksen tie"-kirja ottaa tällaiseen kantaa. On monta kertaa ollut niinkin, että ihmiset suosituksillaan johdattavat sinua matkalla kokonaan uusiin paikkoihin. Voiko olla sattumaa, että monta ihmistä peräkkäin suosittelee juuri samaa kohdetta. Silloin on pakko tarttua tilaisuuteen. Muista myös kysyä, miksi jokin paikka on erityinen. Kaikilla ei ole sama maku, mutta joskus on syytä yrittää myös avartaa omia kohdemieltymyksiään. Paras paikka/kokemus maailmassa voi olla juuri se, missä et ole vielä käynyt. 

Ystävien kanssa voi harrastaa urheilua, tässä Ausseissa. Sporting with friends, here in Australia.

Tämä australialainen haitutkija on yksi mielenkiintoisimmista tapaamistamme ihmisistä.
This Australian shark researcher is one of the most interesting guys we've met.


Haista pääsee aasinsiltaa pitkin siihen, että myös eläinten tapaaminen reissussa on antoisaa, etenkin kun meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut lemmikkejä. Luottamuksen voittaminen puolin ja toisin, ja tutustuminen ja jälleennäkemisen riemu. Tunteisiin vaikuttavaa sekin ja sosiaalista seuraa, vaikka eläimet kommunikoivat eri tavalla kuin me.


Eläinystäviä, joista tuli meille aika läheisiä.
Animal friends who became very close.

Elämä on kivaa kavereiden kanssa! Life is better with friends!





tiistai 3. lokakuuta 2017

Kauas ajatukset karkaavat

Siskon luona käymässä pari päivää. Visiting the syster few days.

Hämyjä on Suomessakin. Spiders in Finland, too.

Kuukausi Jyväskylässä kavereidemme asunnossa käynnistyi. He nauttivat Australian auringosta ja me heidän asunnostaan ja Suomen syksystä. Pari päivää on sadellut, ja pehvani on kuluttanut kämpän satulatuolia jo useita tunteja, eilenkin. Valokuvia on tullut järjesteltyä kokoelmiksi, sain Italian reissujen parhaat kuvat koottua yhteen vuosien varrelta. Samalla vähän vilahti Kreikan kuviakin silmien ohi, ja mieli alkoi haikailla ihanien Etelä-Euroopan ruokien, rentouden ja niiden ihanien kaupunkien perään. Rooman kuvistakin olisin voinut valita vähintään puolet parhaimmistoon, on se niin upea. Monissa kuvissa lautasella oli herkkuja aperitiivoista pastojen, risottojen ja pihvien kautta aina tartuffopalloihin asti. Varsinaista nautintoa joka reissu, silmän ja vatsan ruokaa. Jos ei olisi urheillut, niin millainen putte tässä olisikaan. Piti taas tiirailla netistä Kreikan loma-asuntojakin eri saarilta. Sikahalpaa, alle satasellakin löytyy viikkoja kivoissa resorteissa. Vielä nyt tarkenisi, mutta tuskin enää marraskuussa...

Syksy Pirkkalassa. Autumn in Pirkkala.

Käytiin kaupungilla kuntosalidiili tekemässä pari päivää sitten. Piti kytätä saderakoa, että pääsi pyöräilemään. Löydettiinkin kiva Fresh Fitness-sali matkakeskukselta, jonne saatiin kuukausidiili 30€/nuppi tai 2 kk itse asiassa (toinen ilmainen). Jatkaa voi lisää, jos haluaa ja on jollain salipaikkakunnalla, vain 12,5€/nenä/kk. Mulla on ollut nuha enempi ja vähempi viikon verran, onneksi kauppa on parin sadan metrin päässä ja salikin 1,5 km päässä. Olemme tajunneet, että tällainen kaksio voisi olla meidän juttu enempi kuin aiempi neljän huoneen asunto. Minimalismi rules. Siivouskin on kivempaa. Sitten se, missä asunto on, niin on eri juttu. Leikitään nyt hetki tässä kotia. Kynttilät ovat tuoneet kivaa tunnelmaa. Jos Gösta Sundqvist ei tarvinnut romantiikkaa, kun oli tuvan täydeltä elektroniikkaa, niin täällä mm. telkkarin korvaa kynttilät. No, on meillä netti, että saa joskus ruutua tuijottaa. Ja pari kajaria ja Spotify ja nettiradio. Toki ulkona voisi olla mieluummin, mutta tuo Esteri, vanha ystävä sadekausilta, on ollut taas käymässä...pitää loikkia ja pyöräillä ulkona, kun keli on kuivempi.

Valokuvien valkkausta. Classifying old photos.

Valon kaupunki-tapahtuma. Light installations in Jyväskylä.

Viikonloppuna, kun saavuimme tänne, oli Jyväskylän Valon kaupunki-tapahtuma ja sai nauttia hienoista valoinstallaatioista, joita tässä kuvassa. Pimeys saapuu... kiva kuitenkin, että keskusta on tuossa vieressä. Lokakuu tulee olemaan kuntoilun ja suunnittelun kuukausi. Nyt voi asustella kahdestaan, eikä tarvitse huomioida ketään muita, niin mukavaa kuin välillä muiden nurkissa asuminen onkin sosiaalisuuden vuoksi. Nyt on nukkunut taas yötkin kunnolla, kun on oikea sänky eikä vuodesohva. Aiomme nauttia tästä hetkestä niin pitkään, kun No worries-asenne antaa myöten. Pakko sanoa, että nenässä välillä viileys kirpaisee näin syksyn tullen. Mä oon kuitenkin ihan intoa piukassa riehuessani kuntosalilla. Joka päivä käydään keskustassa ja välillä iltaisinkin. Ihan vireä opiskelijakaupunki.


tiistai 12. syyskuuta 2017

Hulluja älynväläyksiä, aikalisä kiitos!

Uikkarannalla lapsuuspaikkakunnallani. Beach in Finland, my childhood beach.

"Urheilla jos jaksat, pysyt kunnossa ja nukut hyvin" sanoi Samuli Putrokin (Zen Cafe)... Allekirjoitan tuon, että se pitää paikkaansa. Kolmen kuukauden salitauon jälkeen voin kertoa, että musta tuli joku ihan uus ihminen salin ovesta ulos tällä viikolla parin tunnin treenin jälkeen. Perhana, että pitää aktivoitua urheilussa, niin saa lisäenergiaa kaikkeen muuhunkin. Sanottiin siinä biisissä myös "Osta asunto, hoida koira, pidä pihaa vaimon kanssa". Viesti on, että normeihin pitäisi ihmisen muovautua. Tuota asuntoasiaa on makusteltu viime päivinä enempikin, ja ei nyt mitään ostohimoja ole. Oli tuossa tarjolla puolen vuoden kalustetun asunnon vuokrasoppari, mutta se tuntui ihan liian pitkältä ajalta sitoutua. Kuitenkin fakto on, että tarttis kerätä energiaa vielä, levätä ja hoitaa joitain asioita, ennenkuin on valmis kaarnapursineen elämän puron vietäväksi uusille lämpöisemmille vesille, seikkailuun. Kyllä sekin reissaus kutkuttelee taas välillä. Aikalisä kotimaassa on kuitenkin tarpeen. Kuukaudesta ehkä kolmeen, ehkä loppuvuoteen asti näillä fiiliksillä täällä, ehkä. Mitä se Suomen syksy ja talvi on, pelaako muisti ja ketuttaako, kun räntä ja loska tunkeutuu lenkkarin varresta sisään ja pimeys laskeutuu pohjolaan? Saa ketuttaa, oikeastaan jopa odottaa potkua pyllylle...

Suomen luontoa mökkimaisemissa Kymijoella. Finnish nature near the cottage on Kymijoki.

Ajoittain mietin, olisiko kivempaa vähemmissä vaatteissa jo nyt, kenties lenkkeillä Australian tyyppisissä rantamaisemissa, ottaa salikuuria pariksi kuukaudeksi vaikka Gold Coastilla? Kyllä! Hetken jo visioin salilla itseni sinne Queenslandiin, Uuteen Seelantiin, Tasmaniaan ja ties minne... Ja sitten ravistelin itseni hereille, että ei oikeesti. Olen vakuuttunut, että urheilu yhdistää jotain muistipiirejä aivoissa ja kummia ajatuksia nousee... Taidan tutkia tätä aivojen aktivointiasiaa tarkemmin keräämällä endorfiinia. Australiaan ei olla kaivattu tähän mennessä takaisin, vaan maksimissaan Avoimet tenniskisat on vilahtanut mielessä... josko neljännen kerran tammikuussa...

Valoilmiö mökillä. Sunset on the cottage.

Illan hämyssä. Dark night on the cottage.

Sitten eilen tapahtui outoja: eräs suomalaissukuinen nainen Ausseista soitteli niitä näitä (ei edes tunneta oikeesti, joskus juteltu 1,5v sitten asuntoasioihin liittyen). Oli nähnyt messengerissä meidät aktiivisena ja halusi jutella. Puhelimme yli puoli tuntia. Kerroimme, että pohdimme vielä, mitä tehdään, minne mennään seuraavaksi. Lopulta hän sanoi, että jos menette Uuteen Seelantiin, niin Aucklandissa ja Queenstownissa olisi asunnot vuokralle, mikäli kiinnostaa. Onko tämä joku merkki, että puskista tarjoillaan asuntoa...? Täytyisikö tuonne lähteä? Voiko tällaiset olla sattumaa vai näkeekö ihminen merkkejä, joita se haluaa nähdä?

Anyway, nyt meille on lokakuuksi asunto toisella paikkakunnalla Suomessa, koska tuttavamme lähtee kuukaudeksi reissuun. Tämäkin sattuma osui kummasti tähän sopivaan saumaan, aikalisän paikka. Mökkikausikin Kotkan suunnalla alkaa olla paketissa...

Ankkapurha tehdasmuseo, industrial museum, Inkeroinen.

Vielä mökkeilyn oheisreissuista...Käytiin Ankkapurhan tehdasmuseossa, jossa oli esitelty Inkeroisten historiaa aina kampakeraamisesta kaudesta vuoteen 1872 ja siitä tehdasalueen yli 100v historia. Silloin rakennettiin Suomen ensimmäinen kartonkikone, joka on entisöitynä museossa. Tehdasalueella on mielenkiintoisia Alvar Aallonkin suunnittelemia rakennuksia. Tässä on ihan turistina nyt Suomea katsellut. Tällaiset retket antaa virikkeitä ja virtaa.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Kotkan merikeskuksesta Vellamo, ihan huikee paikka, jonne keskiviikkoiltaisin pääsee ilmaiseksi tutustumaan. Tuolla menee aika hyvin rattoisasti. Kymen museon osuus jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Käytiin myös valokuvanäyttelyn avajaisissa, juteltiin kuvaajan kanssa, sekin oli inspiroivaa. Onhan meillä tuhansia (kymmeniä tuhansia) kuvia, joita voisi joskus vilkaistakin, myös järkkärikamaa. Tämmöisiä inspiraatioita ja intoa ei ole koskaan liikaa. Ihmisillä pitää olla johonkin intohimoa, mikä se kohde sitten kellekin on. Vielä jää nähtäväksi, mistä saadaan inspiraatio tuleviin suunnitelmiin... Suomen syksykin maistuu, kun on se vapaus...

Kotka merimuseo. Kotka Marine Centre, beautiful place.

Laivojen pienoismalleja. Miniature ships.

Isompiakin laivoja löytyy. Also bigger ships inside the museum.

torstai 24. elokuuta 2017

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa

Kesäilta Kymijoella.

Tässä kesän mittaan on tullut aikaa vietettyä Tampereen lisäksi mökilläkin Kotkan suunnalla ja muutama päivä Helsingissä, saaristossakin. Kesällä on ollut ihan kivaa nauttia Suomesta ja ystävistä ja kivoista maisemista, joihin liittyy vesi ja historiallisiakin rakennuksia. Historiaa kun arvostaa entistä enemmän. Mietimme, ettei ole tullutkaan mökillä käytyä varmaan kymmeneen vuoteen, kun on aina lomilla (se rajallinen duunarin vapaa) pyrkinyt varmistamaan lämmön eli viettänyt lähes kaikki kymmenen vuoden lomat ulkomailla.

Kyä lähtee!

Varokaa viikatenaista!

Sikäli on ollut oivallista päästä mökkeilemään ja katsomaan sitäkin uudessa valossa. Olkoonkin Rami-rantakäärme ja kyyluikerot nurkilla, housujen läpi purevat paarmapirulaiset ja heti iholle kiinnittyvät hyttyset, niin saunominen joka ilta on ollut hienoa ja veden äärillä oleminen, askeettisuus ilman sähköjäkin. Ja sattui meille yksi viikkokin superhyvät kelit. Uimassa me emme ole joessa käyneet, mutta vesistä on nautittu silmillä. Ja juoksevan (kun joesta jaksaa sankoilla juosta) veden puhtaus ilman klooria, niin on silmävaivatkin pysyneet poissa. Välillä huhkittiin hyötyliikunnan merkeissä jokunenkin päivä, että rehottava nurmikko ja kasvaneet horsmapuskat saivat kyytiä. Iso mäntykin sai kaatua polttopuuksi (vähän hirvitti, minne se rojahtaa), pätkittiin maukkaperusjätkä-metodilla pölleiksi ja kiilalla kahtia. Mökkitiekin saatiin kolme vuotta odottaneen sorakasan lapioimisella paikattua. Ihan meinasi selkä jumahtaa. Eräs miespuolinen hullu vielä ajeli ylimääräisiä reissuja kottikärryt täynnä soraa edestakaisin kuntointoilumielessä... tuostahan rääkistä joku voisi jopa maksaa.

Hamina, Kotka, Anjala ja Porvookin tuli ohessa katsastettua taas. On ne rannikkoseudut mukavia.

Keisarillinen Kalastusmaja, Langinkoski.

Kotkan Sapokassa ja Tai Hing-ravintolassa.

Haminassa, ihana city!

Porvoossa. Melkein voisin harkita muuttoa tänne, jos aina olisi yhtä vilkasta.

Anjalan kartanolla.

Kultaankosken Erämys-rannassa.

Viiden tunnin ukkosmyräkkä Kiirakin koettiin eräs ilta. Mikäpä siinä saunan lauteilta salamointia katsellessa ja Pitkämäen MM-keihäskisaa mobiilisti seuraten (oudosti 4G-verkko on mökillä hyvä). Tästäkin huolimatta on jäänyt liian vähän aikaa puida tulevaisuutta. Se vaan vaatisi tyhjää aikaa, aikaa,... Josko vielä saisi itsensä mökillä Zen-tilaan, kun hommat alkaa siellä olemaan reilassa. Viileinä iltoina on ollut lämmityksenä joko keittiössä ruoan teko, kaasuhella kun suorastaa höyryttää ikkunat, tai rautakamiina. Eräs ilta urbaanit cityihmiset laittoivat vahingossa liikaa puita kamiinaan, ja lämpötila mökissä oli trooppiset 32C.

Välillä Tampereen Chilifesteillä.

Ai että kaipaisi jotain älynväläyksiä, unelmia tai jotain, mihin tarrata. Zeniä ja hallaa ootellessa välillä ahdinko iskee päälle. Ajatukset heittelee...koko elämä on tullut kelattua läpi pariin kertaan. Ystäväni aivotutkija valotti meille, miten alitajunta toimii ja miksi ihminen voi muuttaa mieltään yön yli nukuttuaan tai vaikka useamman yön, jopa myöhemminkin (kun asia ei ole vielä kiinnittynyt pysyvästi aivoihin). Voisipa aivojaan manipuloida muutenkin kuin omegoilla...

Salamointia 5h ala Kiira.

Iltatunnelmissa möksällä.

Välillä miettii, että muutan tuonne tai tänne ja välillä katselee asuntoja ihan muualta. Vuokralleko ja kuinka pitkäksi aikaa... ei edes tiedä, mitä viikon päästä tapahtuu. Välillä ihan mielessä molskahtaa, kun katsoo Etelä-Euroopan rantamaisemia, että voisin mennä sinne lämpöiseen (ainakin pitkälle syksyyn tarkenee). Sosiaalinen elämä, yhteisöllisyys, ilmasto, ulkoilu, urheilu, mielekäs tekeminen, asettuminen ja lomailu... kas siinäpä tekijöitä ja valintoja elämään. Vapaus on suuri vankila, sanoi Pelle Miljoona, jotain perääkin siinä. Tässä näppäilen näppylät kohmeessa ja saunaa odotellessa... ja tulipa ikäväkseni todettua Suomen osalta, ettei tämäkään ole muuta Eurooppaa juurikaan turvallisempi paikka. Ikävää, hyvin ikävää. Tästä urbaanista oliosta kuoriutuu välillä ihan maalaisihminen esiin, liekö kesäkelien harhaa...ja toisaalta taas Helsinki tuntui niin kivalta, että lähes oltiin sinnekin muuttamassa, mutta asuntohinnat...

Ja jottei ihan itkuvirsiksi mene tämä loppu, niin tässä kuva Helsingin saaristosta, jonne päästiin ystävien luokse viikonlopun viettoon superihanaan ympäristöön. Onko parempaa paikkaa lomailla, kuin venepyrähdyksen päässä Hesasta. Ei ollut kuumat kelit, mutta kuuma sauna ja palju, niin että iho kurttuuntui 4-5h likoamisen seurauksena. Meistä kuoriutui kukkahatturunoilijoita, veneilijöitä ja nautiskelijoita.

Mmmm, merellä...

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Voihan kesä ja kärpäset!

Peruskesämaisema, Pyynikki. Summer views in Finland.

Edelleen Suomessa on ollut mukavaa viettää aikaa ja makustella elämää ja koettua. Edistävinä tekijöinä ovat kaverit ja asuinpaikkamme, eli Tampereen takamaastot, niin ihanat omakotimaisemat, järven ympärikävelyt ja muut aktiviteetit. Ja suurimpana asiana VAPAUS, mahdollisuus vaihtaa paikkaa, nostaa kytkintä... Omituinen juttu tapahtui, kun eilen menin kaupungille tapaamaan ystävääni (ja koko perhettä lapsineen ja anoppeineen)... silloin tuli kumma fiilis Tammerkosken Takon pikkusiltaa kävellessä: ei tää pysyvä asuminen täällä edelleenkään nappaa, jokin tökkii vastaan. En osannut selittää tunnetta. Näin terasseilla nauttivat ihmiset, lomatunnelmissa. Aurinko paistoi ja koski kuohui. Periaatteessa optimit kesäolot, mutta... Kesän saapuminen (eli lämmöt yli 20C) tuo kärpäset ja baarikärpäset mukanaan. Ja illan mittaan tuli olo, että tää on niin nähty ja kesäisin sama meno eli juopuneiden katselu kaupungilla, terasseilla ja ulkopuolella. Tölkit kourassa nurtsilla, aidan päällä, kiveyksellä... nuoria ja keski-ikäisiä. Vaikka Ausseissakin on humalahakuista viikonloppumeininkiä, niin joku täällä pistää silmään... siellä katujuopottelua tai muutenkaan julkijuopottelua ei näe.

Tampere city night. Joo, onhan se, mutta...

Täysikuu mollotti purppuralla taivaalla ja otin turrekuvia Hämeensillalta. Mutta ne Koskipuiston nurtsin tölkkinuoret... ihana piriste olivat pari Oulusta kotoisin olevaa sisarusta, jotka pyysivät meitä ottamaan kuvia heistä August von Trappen edessä. Käveltiin Ratinan kautta bussipyskälle. Pyskälle kävellessä Juha kertoi, että sille oli iskenyt tajuntaan sama fiilis kuin mulle, mikä toisaalta oli helpotus. Välillä on miettinyt, että mitäs jos tuleekin tilanne, että toinen haluaa lähteä ja toinen jäädä. Omituista sikäli, että just samana iltana se iski, eikä edes ollut paska keli. Bussipysäkillä lähes teinin näköinen olutvatsainen nuori nainen rääkyi ilmeisesti äidilleen, joka oli menossa väärään bussiin, että etkö sä nää, että se menee ihan eri paikkaan. Siinä se nuori naukkaili vartalolonkeroa ja otti selfieitä itsestään. Jotenkin mietittiin, että tää on just tätä. 

Keikka, josta sai energiaa. Michael Monroe gave us energy.

Silti emme tiedä vielä, mikä on se oikea ympäristö asettua. Ymmärrämme täysin ihmiset, jotka hautautuvat perheineen kesämökeille. Tavallaan tuolla "maaseudulla" on kaukana kavala maailma, mutta se ei vaan riitä. Sosiaalista elämääkin pitää olla. Tampere tuntuu liian pieneltä ja onhan täällä kotomaassa talvikin ankeeta... jos ei nykyisin kesäkin ilmojen puolesta. Palvelusta ei voi Suomessa valittaa, erittäin huomaavaisia palveluammattilaisia supermarketista lähtien. Kyllä meillä se jo osataan!

Ystävän kanssa Zeytuun-ravintolassa. Zeytuun, Middle East restaurant.

Meille elämä Suomessa ilman perhettä on hyvin haasteellista. Mitkä ovat motiivit pysyä Suomessa? Perheellisen on helppo löytää niitä: lasten koulutus ja terveydenhoito sekä kaverit, lasten- ja kodinhoidon tuet, omat sosiaaliset verkostot, yms. Motiivit jopa saavat lapsiperheitä muuttamaan ulkomailta Suomeen, kun koulut alkavat tai yliopistovaihe. Jotta viihtyy pariskuntana Suomessa, pitää olla harrasteita ja sosiaalista elämää. Jälkimmäinen on ystäväpiirissä haaste tällä iällä, kun perheellisillä on ihan oma elämä, kiireet ja piirit. Nyt kesällä kyllä on kiitettävästi ihmiset olleet liikkeellä, mutta ei tämä ympäri vuoden jatku. Ja on oltava usein kesä- ja talviharrasteet erikseen, ainakin jos ulkourheilua harrastaa. Tai itse en ainakaan tarkene talvisin harrastaa ulkosalla mitään järkevää. Voipi olla ongelma myös korvien välissä, mutta miksi pitäisi, jos ei huvita?
Joillekin Suomen luonto on se juttu. Pidämme toki luonnossa liikkumisesta, mutta en ole kotimaan luonnosta saanut vuosiin kicksejä... pitäisi varmaan laittaa jotkut Suomi-lasit päähän. En tiiä mitä mä oikein höpisen, muttei oikeen saa mistään otetta, mikä täällä olisi se juttu...

Järven ympäri lenkit. Mornings around the lake.

Kai tässä yrittää hakea jotain järkevää selitystä tunteilleen. En tiedä. Ei tässä sikäli mitään uutta ole. Viime vuorotteluvapaan reissun jälkeen oli olo, että Suomi ja oma asunto on hyvä ja kylläpä elämä ja lomailu Suomessa maistuu, kunnes sitten jo vuoden sisään alkoi uuden irtioton (vuorotteluvapaan) haaveilu ja Excel-laskelmien teko säästösuunnitelmineen ja talousseurantoineen. Tunne johtui osittain varmaan siitä, että silloinen vapaa sujui pienissä huoneissa, joissa toisinaan oli ongelmia nukkumisen tai muun viihtyvyyden kanssa. Oma sänky nousi arvoon arvaamattomaan. Sittemmin lomat menivät kaikki ulkomailla viimeiseen hetkeen asti ja paluu tuntui aina vaan karvaammalta. Ja tässä tulos: onnistunut vuorotteluvapaa/irtiotto, jonka jälkeen elämän purjevene palasi Suomi-satamaan ja ankkuri on höllästi kiinni meriheinässä ennen sen seuraavaa irroitusta. Emme jääneetkään Australiaan pysyvästi, vaikka alkuun niin aavistelimme tapahtuvan. Minne ja milloin on vielä avoinna. Paljon on ystäviä ja sukulaisia vielä tavattavaksi ja muutamia tapahtumia  tulossa. Kesä on oltava täällä ainakin miettimässä tulevaisuutta. Varastoissakin olisi selvitettävää ja ehkä vielä karsittavaa. Eipä muistanut lähtiessään tehdä luetteloa, mitä tuli minnekin jemmattua...

Kesämaisemia, vihreyttä. Summer is so green.

August von Trappe, green curry simpukat (mussels).

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Tunnelmia Suomesta

Aurinko korkealla myöhäisiltana. Sun still up till late night.

Jotenkin tuntuu jännältä palata samoille nurkille kuin mistä lähti. Samat kaupat, uudet kerrostalot (aika betonihelv... on tullut vanhan kodin lähelle), ex-työkaveri Alkossa, Juhan ex-työkaveri Lidlissä, nippu tuttuja kasvoja,... Keli on viilee kuin Melbournen talvi, mikä ei vielä ole haitannut. Toppatakit on keksitty. Sauna tuntuu hyvältä ja frisbeegolf-rata on kävelymatkan päässä. Nukkuminen rauhaisassa ympäristössä, hyvä hanavesi ja lämmin (lämminhenkinenkin) tupa. Mukavat talon terassit, myös lasitettu (tarpeen sateilla ja viileässä). Mikäs tässä. Erityinen kiittäminen ystäviä tästä. Juhannus vietettiin etukäteen isäntäperheen kanssa ja itse aatto meni kavereiden kanssa grillatessa ja saunoessa. Ystävät Melbournestakin olivat paikalla, uskomatonta sinällään. Siitä lähdettiin vielä läheiselle tanssilavalle järvenrantaan kävelemään. Kokko oli jo hiilloksella, mutta hienoa lämmitellä sen ääressä ja katsella yötöntä yötä. Sitten vielä nähtiin Fingerporin Heimoa muistuttava mies riisuutumassa alastomaksi ja pulahtamassa uimaan. Onneksi mies ei päässyt juhannustilastoihin... 


Juhannuskokon jämät. Glowing bonfire on midsummer night.


Tässä on sitten tavattu harva se päivä kavereita. Todella mukavaa on ollut. Ison osan kanssa tuntuu kuin ei missään olisi ollutkaan. Osalla elämä menee just niin samaa rataa kuin aina (kiire kiire ja stressi, sama valitusvirsi jatkuu) ja toiset pohtii tulevaisuuttaan, kun lapset ovat aikuistuneet jne. Mukavaa vaihtaa ajatuksia elämästä joidenkin kanssa. Suomalainen valittaa usein, vaikka asiat pääosin olisi ihan hyvin. Kannattaisi lähteä hakemaan perspektiiviä elämäänsä ulkomailta. Ja se, miten työhönsä suhtautuu... vain suomalainen voi kokea olevansa niin tärkeä firmalle ja pistää työhön enemmän paukkuja kuin omaan elämäänsä ja vapaa-aikaansa. Ja kuitenkin niin monta kertaa on nähty, miten vaiva palkitaan: kengän kuvalla takalistoon, tai terveyden menetys. Eipä siinä sitoutumisessa pahaa, jos työstään saa kicksejä, mutta jos valittaa, niin... 

Tässä parit kaupunkikuvat, kun käytiin vähän kävelemässä ja ajelulla tuttuja maisemia katselemassa. Jotenkin on tykännyt olla juuri täällä ja tässä hetkessä.


Koskipuisto. In the park.

Joen varressa. On the riverside.


TTY kampus, uusia rakennuksia. University area.


Cafe Pispala, pakko käydä. Must visit!


Pispalan portaat. Pispala stairs.




Pyynikki uimaranta. Pyynikki beach.

Kyllä mua vähän harmittaa nää kelit niiden puolesta, jotka ovat koko talven odottaneet kesän tuloa (ja ensin oikean talven tuloa). Ilman kastumista ei paljon ulkoilua voi tehdä. Muutamia kesäisempiäkin päiviä on ollut. Ei nää kelit meitä vielä haittaa, kun tuota vitamiinia on varastossa.

Sitten meidän tietokoneruutu alkoi nyt reissun jälkeen ekaa kertaa avattuamme välkkyä ja meni kokonaan pimeäksi kesken mun valokuvien tallennuksen puhelimesta. Taustavalo rikki, muuten toimii (ei nää ruutua). Ulkoista näyttöä virittämään... Onneksi edes toimi tähän asti. Ja onneksi on kaikki kuvat tallennettu ulkoisille kovalevyille. Hajosi meinaan edellinen läppäri vuonna 2008 silloisen pitkän reissun lopussa, reistasi jo viimeisellä etapilla. No, pari päivää sitten viimeksi hiplailtiin uusia läppäreitä Verkkokaupassa, joten kai tää nyt on suora vinkki hankkia se uusi ja kevyempi kone. Ja se muistuttaa taas, että älä mitään tärkeää säilö koneelle.


Perussettiä, vettä tulee. Basic summer weather (wet, wet, wet).

Saa nähdä, mitä fiiliksiä tässä tulee. Ei kaipaa edelleenkään Australiaan tai Balille, muttei ole tunnetta, että haluaisi jämähtää paikoilleen. Jokin liekki kytee sisällä... kun on vapaaksi päässyt, niin...

Life is good. Nykyhetki on aina paras.