tiistai 25. huhtikuuta 2017

Perth, vähän kuin South Australia


Scarborough beach.

Saavuttiin Perthiin Tigerairilla Melbournesta keskiyön jälkeen. Uber kuulemma ja näemmä toimii hyvin, kun päästiin jokusen minuutin odottamisen jälkeen Scarboroughin kaupungin osaan. Hinta oli noin 45 aud (31e, vajaa 30 km). Kuski esitteli meille matkalla kaupungin ohi hienon Crown-casinokompleksin ja uuden rakennettavan 60000 katsojan stadikan. Isoimmat kaivosbuumit on takana, ja meininki vähän tasaantunut, ja kuulemma asuntojen hinnat vähän laskeneet.
Scarborough beach. Hiekkaa piisaa.

Asusteltiin muutama päivä samassa asunnossa suomalaispariskunnan kanssa, kunnes toimitettiin heidät lentokentälle Suomen matkalle. Siksi ajaksi vuokraamme heidän omakotitalonsa, joka sijaitsee 1,5 km rannalta. On kyllä mukava fiilis asua useampi viikko taas rannan lähellä Melbournen kuukauden jälkeen. 
City view. Kaupunkinäkymä.

Muutaman päivän täällä asustelun jälkeen tuntuu, että kaupunki on saman kokoinen kuin Adelaide ja hiekkarannat saman tyyppisiä: valkoisempaa hiekkaa ehkä, mutta vastaavia dyyni-puskarantoja. Hyvin maaseutumaista oloa. Cityssä ei varsinaisesti ole seikkailtu vielä, mutta cityviewiä on katseltu cityssä asuvien suomalaisten parvekkeelta käsin. On nää tapaamamme suomalaiset (töissä täällä) kyllä mukavia. Käytiin illastamassa porukalla tuolla ennenkuin taloisäntämme lähtivät Suomeen.
Alueellinen ostoskeskus. Shopping center.

Täällä on talvi himppasen lyhyempi kuin Melbournessa, kestää kylmää (8-19C) kuulemma muutaman kuukauden. Tällä hetkellä näin vapun kynnyksellä lämpötilat ovat kymmenisen astetta korkeammat kuin Melbournessa, edelleen meidän mielestä kesässä ollaan (Suomen hellelukemissa). 

Rantapuskissa on jatkuvasti varoituskylttejä käärmeiden olemassaolosta. Ilmeisesti ne luikerot lymyää näkyvillä enempi kesäaikaan.



Ulkoilijan unelma. Fabulous activities outside.

Täällä on aivan upeat pyöräilyväylät rantapuskissa, ja tietysti lenkkeilyynkin sopivia. Otettiin 5 viikon salikortit hintaan 55 aud/nekku Revo-salilta tuosta rannan tuntumasta. Ihanaa päästä pumppaamaan!

Trigg-beach, kallioita

Trigg-beach, rocks. Kiviä rannassa.

Käveltiin isäntäväen koiran (lähti jo hoitoon reissun ajaksi toisaalle) kanssa lenkillä läheiselle Trigg-beachille, jossa löytyi upea pieni kivisaareke ja mukava uimapoukama. Täällä on muuten rannoilla surffarin unelma-aallot (usein yli 3 m korkeat), paitsi myös isoja valkohaita. Juuri viikko sitten Esperancen upean valkoisella rannalla (täältä reilu 700 km etelään) 17-vuotias surffityttö kuoli haihyökkäykseen. Ihan järkyttävää! Harvinaisia nuo hyökkäykset, mutta jokunen vuodessa täällä (kuin itärannikollakin) kuitenkin. Tuo Trigg-beachin alue vaikutti hienolta kallioineen ja rantakahviloineen. Talot täällä rantakadun varressa on hienoja. Tästä Scarboroughin asuinalueesta tulee mieleen Glen Waverley Melbournessa: korkeuseroja, tenniskenttiä, hienoja omakotitaloja ja puistikoita. Paitsi, että Glenissä ei ole rantaa lähellä. Ja täällä puolestaan tuntuu puuttuvan suburbeista ravintola-alueet (on vain ostareita tiuhaan), mitä Melissä löytyy. Rannoilla täällä on mukavasti kahviloita ja ravintoloita. Kuulemma pertsalaiset harrastaa enempi BBQ:ta (kotona syömistä) kaveriporukalla kuin finediningia.
North beach.

Western Australian osavaltiossa on suuret etäisyydet, iso ero South Australiaan, jossa kaikki tuntui olevan lähellä. Margaret River on tunnettu viinialue täällä, jonne selviää muutaman tunnin ajomatkalla. Samoin pohjoisen Pinnacles-kivimekkaan. Mahdolliset muut lähikohteet ovat city (Kings Park), Cottesloen ranta, Rottnest Island, Fremantle, jne. Sitten kauempana pohjoisessa on Kalbarri, Ningaloo Reef ja Exmouth sekä etelässä Denmark, Albany ja Esperance. On tää aika kaukana kaikesta muusta Australiasta, mutta olisi täällä hienoa luontoa kaikkialla... Ja lentämällä pääsee.

Hillary's Boat Harbour, viihtyisä ranta-alue
Hillaryn venesataman rantaa. Hillary's Boat Harbour beach.

Näin yleisenä vapaapäivänä (Anzac-day, veteraanien muistopäivä) oli Hillaryn venesatamassa Scarboroughin pohjoispuolella hitokseen porukkaa. Terasseja ja ruokapaikkoja sekä lasten leikkipaikkoja ja suojaisa uimaranta löytyy tuolta kesäisen päivän viettoon. Ei me nyt ihan uimaan menty eikä edes pitkään vesiliukumäkeen tai haipomppulinnaan, mutta terassille. Nautittiin tuulensuojassa auringosta, oluesta ja viinistä sekä pizzasta.  Venähti paikallisen meiningin ihmettely auringonlaskuun asti. Ensin tuntui, että palvelu on tylyä, mutta se olikin vain sen tarjoilijan ongelma. Olimme kuulleet, että täällä saatetaan olla tylyjä. Osa johtunee siitä, että täällä asuu rikasta porukkaa, jotka voi olla vastapuolisesti ynseitä...

Hillary's Boat Harbour.

Sunset over harbour. Aurinko laskee satamassa.

Katsotaan, miltä jokusen viikon päästä tuntuu, mutta nyt on aika mukavaa täällä olla, kun on noi salirutiinit ja asuntoasiat kunnossa.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mt Macedon ja Daylesford

Mt Macedon ja Hanging Rock-puisto
Hanging rock.

Startattiin aamusella auto ja napattiin täällä asuva kaveripariskunta kyytiin päiväretkelle. Suunnistettiin Hanging Rock-nimiseen (oikeasti Mount Diogenes, 718 m) paikkaan Mount Macedonin nurkille. Itse kilometrin korkuisen alueen (Mount Macedon) lähestyminen näytti kivalta, ja syksyisiä värikujia pysäytti meitä kuvaamaan. Täällä alueella kuin Daylesfordissakin on Eurooppalaisia lehtipuita, joten syksyn väriloisto on oikein mukavaa katsottavaa. Melbournesta on 62 km "roikkuvalle kivelle". Olin vilkaissut netistä, että joku mollasi paikan olevan aika perussettiä eurooppalaisille. Arvelin sitten, että jos siellä joku yksi kivenlohkare on tehty turistipyydykseksi, mutta enpä enempää olisi voinut arvailla vikaan.
Matkalla... On the way to Hanging Rock.
Portaat ylös. Stairs up.

Auto ajettiin parkkiin, jonne pääsi portista sisään, kun oli tehty selväksi, että ulos pääsee vain 10 aud maksulla per auto. Lähdettiin talsimaan urbaanien vaeltajien  asfalttireittiä ylämäkeen. Kallioreunat näyttivät jo alhaalta hienoilta. Kun päästiin portaikkoon, niin lohkareet näyttivät oikein kutsuvilta, mutta ylhäältä vasta avautuikin hienoja näkymiä Mount Macedonin suuntaan kivien reunustaessa "terassia". 
Pari kiveä. Few rocks.

Ja vielä kavuttiin portaita ja polkuja ylemmäs hienoihin maisemiin toisillekin puolille kivikukkulaa. Välillä oli labyrinttimäinen oli, kun ei ihan tiennyt, mikä on umpikuja. Tämmöinen urbaani trekkaaja saattaa eksyä, jos ei koko ajan ole nuolia maastossa menosuuntaan, kuten täällä on tapana, heh. Katsottiin, että jotkut olivat taas kiipeilleet riskaabeleihin paikkoihin kuvailemaan. No, piti sitä itsekin sitten kieli keskellä suuta kapuilla lohkareitten päälle, käsiäkin piti käytellä tukena, ettei käy köpelösti. Mikä siinä on, että avarat maisemat aina kiinnostaa?!
Ylhäälle menossa. Going up still.

Olihan tuo koko paikka jotain muuta kuin yksi roikkuva kivi. Vähän jäi kaivelemaan myös, olisiko se Mount Macedonin kukkula ollut hieno näköaloiltaan. Siellä olisi ollut kans joku kahvila, ja vesiputous oli matkan varrella jossain, ei lähdetty etsimällä etsimään. Syötiin eväitä kivipuiston alueen pöytäryhmällä, aurinko paisteli ja joku mehiläinen himoitsi meidän eväitä.
Kivat näkymät. Nice views.
Takaisin alas. Back down.

Hepburn Springs, vai että juomavettä?!

Matka jatkui varsinaiseen kohteeseen eli Daylesfordiin. Tai no päätettiin siinä samalla poiketa Hepburn Springseille eli lähteille, jossa kuulemma saa juotavaksi oikein luonnon soodavettä. Kehuivat kovasti Tripadvisorissa. Ja meillähän oli oikein iso tyhjä juomapullo, että saadaan raikasta lähdevettä mukaan.
Hepburnin paras anti. Best thing in Hepburn Springs.

Parkkipaikalla tervehti ihanan punainen puurivistö. Lähdettiin sillan ja joen yli, että kai täällä reitti kiertää lähteet (useita). No, umpikujahan se. Bridge to nowhere. Takaisin kylpylän nurkille. Kylpylä on lukeman mukaan hintava turrerysä. Jokunen aasialainen turisti sinne liikkui. Päästiin lähteiden lähteille, eli ensimmäinen pumppukaivo. Aika nyrpistys, kun maistoi sitä ruosteen makuista vettä. Enpä viitsisi lähteä enempää sitä lipittelemään, vaikka olisi miten raikkaasta lähteestä. Joo no sais varmaan rauta-arvot kohdilleen.
Tästä saa pumpata. Pumping water here (not good for drinking).

Seuraavalla lähteellä eli Soda Springillä joku stetsonipää kulautteli hanavettä oikein viinipullosta. Mietin, josko sillä oli omat viinit pohjilla ja sekoitti siihen luonnon soodaa. Taas pumppaamaan ja toteamaan, että samaa ruostevettä.
Ei tässäkään juotavaa. No good here either.

Yhdellä lähteellä mies ihan tarjosi minulle kuppiaan, jos haluan juoda vettä. Ensinnäkin en kyllä tuntemattomien kupeista ala juomaan, ja toiseksi aavistin, että samaa vettä sielläkin... Se siitä raikkaasta lähdevedestä. Eli en voi suositella veden hakureissua kellekään tuonne.
Kahvilasta lie saa juomavettä. Get your water from the cafe.

Daylesford ja järvipuisto

Paikkaan on suorinta tietä vajaa 90 km Melbournesta eli oiva viikonloppukohde. Itse Daylesfordin kylän raitisto on täynnä turistimyymälöitä ja kahviloita. Todella hyvätasoisia paikkojakin löytyy, erittäin viihtyisiä. Me käytiin kahvittelemassa Kouklassa. Oikein mukava paikka. Hotel Frangos näytti tosi huipulta.
Daylesford cafes.

Koukla cafe.

Daylesford lake.

Lake with Boathouse cafe.
Almost like in Finland :)

Hurautettiin kylän sivussa olevalle järvipuistolle. Olihan upee paikka! Yleensä täkäläiset tai uusiseelantilaiset (mm. Lake Taupo) järvimaisemat ovat pettymyksiä, mutta tämä ei. Se järven ympärys oli lähinnä upea maastoineen ja syksyn väreineen. Häätkin olivat menossa hienoissa maisemissa. Mukava rantakahvila oli juuri sulkenut ovensa. Kierrettiin kahden järviosion ympäri. Toisen osan päässä oli pato, ei mikään superiso. Kierroksen jälkeen ajeltiin takaisin Melbourneen nopeampaa moottoritiereittiä. Kiva päivä.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Portsean niemen kärjessä

Näkymä Portsean päästä Morningtonin niemimaan suuntaan. View from the tip of Portsea towards Mornington peninsula.
Kartta alueesta. Area map.

Tässä siis ollaan Melbournen seudulla ja tämä paikka on Mornington niemimaan kärjessä Port Phillipin lahden ja Bass Strait meren välissä.

Oli kiva saada paikallisopas, kun isäntämme (tuttava, jonka luona majaillaan) ehdotti päivää Portsean niemen kärjessä Morningtonin niemimaalla. Mehän nyt Frankstonin lähellä asustellessa ollaan täällä niemimaalla suihkittu tämän tästä milloin rannoilla Juhan kanssa tai golfkentillä, kun isäntä kaipailee viheriöille fiilistelemään käsitoipilaana (innokkaana golfarina). 

Ajomaisemat. Driving views on Mornington peninsula.
Joku snorkkeloi laiturin vieressä. Snorkkeling on Portsea pier.
Portsea laiturinäkymä, pier view.

Ajomatkalla katseltiin taas kauniita merimaisemia tyynessä aurinkosäässä. Onkin aiempina aamuina herätty nekut jäässä (10C nurkilla yölämmöt), joten lämpöset kelit tuli taas tarpeeseen. Portsean kylässä laiturin kohdilla suojatiellä tallusteli nippu sukeltajia pullot selässä märkäpuvuissa. Suosittu sukelluspaikka laiturin nurkilla ja vesi näyttikin aivan kirkkaalta. 

Vanha siirtolaisten vastaanottokeskus. Old immigrants receiving center.

Portsean kärjen valloitus alkoi vanhalta siirtolaisten vastaanottoalueelta, jossa myös armeijan kasarmi on ollut toiminnassa aina 1980-luvulle asti. Isäntämme on juurikin käynyt intin tuolla, ja kehuikin olleensa lähes lomaresortissa tuolla upeissa merenrantamaisemissa. Kertoili, mitä eri rakennuksissa on ollut ja näytti jopa oman 2 hengen inttihuoneensakin. Suomessahan tyypillisesti parikymmentäkin alokasta piereskelee samoissa tiloissa, joten moinen parihuone kuulosti aika luksukselta.

Siirtolaisten desinfiointisysteemit. Desinfection systems.

Mielenkiintoisin rakennus oli desinfiointiosasto, jossa on maahan tulleiden tavaroita desinfioitu painekammioissa formaldehydilla. Ihmisten piti peseytyä antiseptisella saippualla. Tämä tapahtui 1850-luvulta alkaen. Siihen aikaan ikäviä sairauksia olivat mm. tulirokko ja lavantauti.

1. maailmansodan aikaan sotilaat sairastuivat pitkillä merimatkoilla ja laivalla epidemiat levisivät , ja porukkaa piti pistää sairaalarakennuksiin eristyksiin. 2 m peltimuurin (teroitetut yläreunat) läpi portista pääsivät pari lekuria ja sairaanhoitajaa, jotta muut pysyivät karanteenissa

Bussikyyti. Bus ride.
Näkymä vastaniemelle. View to opposite side of Port Phillip Bay.

Sitten otettiin bussi (hop on, hop off, 4 valinnaista pysäkkiä) ihan Portsean kärkeen, jonne ei omalla autolla pääse. Aivan superupeet maisemat, suorastaan tupla-GreatOceanRoad eli molemmin puolin tietä merta ja puskia. 

Seaviews.

Päätyyn pysähdyttiin ja katseltiin vastapuolen rannalle (länsipuolella Phillipin lahden suuta) eli Port Lonsdaleen ja Queenscliffiin, josta autolautat suihkivat Sorrentoon about tunnin välein. Eli GreatOceanRoadilta pääsisi tänne lautalla kulkematta Melbournen läpi. Anyway, hienot maisemat avautuivat päädystä. Käveltiin Point Nepeanin ympäri ja kurkittiin kaikkiin Fort Nepean-linnoituksen oviaukkoihin. Sisältä saattoi löytyä tykkiampumapaikkoja hienoin maisemin. Täältä ammuttiin Englannin kuningaskunnan ekat laukaukset ensimmäisessä maailman sodassa, kun saksalaiset koittivat tunkeutua lahdelle.

Tykin paikka. Place for gun.
Tykit. Guns.
Pommivarasto. Bomb storage.
Linnakkeen luolissa. Caves on the fort.

Sitten hienointa oli kävellä luolastoissa, jossa löytyi mm. asuttava bunkkeri ja tietysti ammusvarastoja. Tykin ruokaa siirrettiin ylempänä sijaitseviin tykkeihin. Välillä oli kuin labyrintissa, kun piti arvailla uloskäyntiä. Maisemat ulkona jatkuvasti aiheuttivat kuvaustarpeita. Vähän tuli Wilson Promontoryn maisemat mieleen. Kyllä kiroiltiin, kun unohdettiin eväslaukku autoon lämpenemään.

Paikkaa on kutsuttu Victorian Gibraltariksi. Alueella oli aidattuja alueita varoituskyltein, että räjähtämättömiä ammuksia saattaa olla maastossa, joten parempi pysyä alueilen ulkopuolella.

Pääministeri katosi mystisesti

Seuraavaksi ajettiin bussilla Harold Holtin muistopatsaalle. Ukko oli 1960-luvulla Australian pääministeri, joka 4 kaverinsa kanssa oli kalastelemassa. Päätti pulahtaa uimaan, mutta yhtäkkiä kaverit kadottivat hänet näkyvistä. Sen koommin ei pääministeriä nähty Australian suurimmista etsinnöistä huolimatta. Jopa salaliittoa epäiltiin ja kaikkea spekuloitiin. Alueella on todella kovat virtaukset, joten sikäli tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Lahden puolella on lähes koskimaiset näkymät, kun vesi pakkautuu kapean vesisuun läpi avomeren puolelle ja takaisin.


Pääministeri lähti uimaan ja katosi. Prime minister went for swimming and dissappeared.

Käveltiin Cheviot Hillin pysäkille, mutta todettiin, että hypätään seuraavaan bussiin, että päästään evästämään viimein. Ei jaksettu kavuta kiireellä ko. hillille tähystyspisteelle.

London bridge olisi myös ollut mielenkiintoinen paikka käydä avomeren puolella, mutta maybe next time...

Alueella voi nähdä kaikenlaisia luontokappaleita, joista yksi eksoottinen on musta wallabi. Ajettiin takaisin autolle Quarantine Stationille. Matkalla on Gunners Cottage, jonne olisi myös voinut auton jättää ja jossa on lyhyen ampumaradan vanhat jäänteet. Tuolla karantiiniasemalla näyttää toimivan joku krokettikerho. Mikäs tuolla pelaillessa merimaisemissa. Hienot oli rakennus- ja havupuunäkymätkin. 

Päivän päätteeksi käytiin syömässä vanilla slicea ja juomassa cappucinot Sorrenton pääkadulla. Pienenä sivuhuomiona, etten ole koskaan nähnyt siistimpiä roskiksia kuin Portseassa.

Moonah Links Golf club alue

Ihanin nurmikko ikinä. Best lawn ever.
Range, jossa voi valita kodegreenin. Range to choose target green.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa upeinta golfkenttäruohoa, mitä olen koskaan nähnyt. Kiinalaiset rakentavat aika isoa golf-kompleksia, jonka ympärillä on laajoja asuinalueita, Fingalin nurkilla. Driving rangella voi valita mille koereiälle koittaa tähdätä. Tuollainen lyöntiratakin on ihan uutta mulle. Isäntämme vähän miettii ostaako asuntoa ko. golfkentän laidalta. Ei huono paikka eläkepäiville.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Syklooni pohjoisessa ja myrkkyhämis meillä

Tää kuva on netistä, oma otos oli epäselvä. Mouse spider, next to our pillows (pict from net).
 
Voihan myrkkyhämis!

Kivaa herätä aamulla rankkasadeyön jälkeen ja todeta, että Mouse Spider-hämy möllötti seinässä 10 cm päästä tyynyistämme. Juhakin säpsähti, että perkules, iso hämy. Yritettiin eka kuvata se tunnistamiseksi ja sit mä pidin sitä silmällä, kun Juha haki kengän. Ei se edes liikahtanut, vaan läsähti kuoliaaksi muutamalla pasautuksella. Ehdottelin jalkojen poistoa kuolinpaikalta, jottei isihämy kenties tule poikaansa etsimään. Koosta päätellen kyseessä oli uroshämy, pienempi kuin naaras. Silti ällö. Tonkin purema on luokkaa ikävän myrkyllinen, tosin ei vaadi vastalääkettä (ole tappava), kuten Redback tai Funnel web. Kuitenkin pikaista hoitoa... Onneksi tuo hämy ei ole aggressiivinen, vaan hyökkää vain jos joutuu ahdistetuksi. Tulevat ulkoa sisään yleensä sateen jälkeen. Mistä lie päässyt luikahtamaan huoneeseemme, yak, en halua ajatella ensi yötä, taas meinaan tuli sadekuuro.
Tää on huntsman ikkunamme takana. Huntsman behind our window.
White tail spider (pict from net), myrkkyhämis 2.

Majoittajaisäntäämme puri jo parikymmentä vuotta sitten White tail-hämis, joka on hyvin aggressiivinen ja ikävä. Kaksi kertaa on puremakudosta leikattu kädestä ja vieläkin se toisinaan alkaa vaivata (kutiaa ja kirvelee).
Bulldog ant, parin sentti ärhäkkä, murkku (pict from net).

Sitten täällä on isoimmat muurahaiset, mitä olen nähnyt koskaan. Bulldog-murkku puri toissapäivänä isäntämme tytärtä varpaaseen, kovin oli kipee ja turpoaa välillä. Annettiin purema-ässä-puikkoa puremaan (punkkeja varten), mutta tuskin auttoi.
Blue-ringed octopus, tappava otus (pict from net).

Toinen tytär meinasi lapsena joutua Blue-ringed Octopusin eli sinirengasmustekalan myrkyttämäksi, kun uteliaisuuttaan meinasi kädellä napata sen rantavedessä. Isänsä ehti väliin, kun tiesi, miten myrkyllinen se on (voi lamauttaa hengityksen).
Copperhead snake, not fatal (pict from net). Peruskäärme, ei tapa.

Toista viikkoa sitten Robessa päästiin vilkaisemaan (todnäk) Copperhead-käärmeen häntäpuolta rantapolulla. Kyllä täällä riittää kaikkee kivaa eläimistöä, myös täällä etelässä.

Sykloni itärannikolla (Queensland)
Tänään tilanne. Todays warning (pict from news).

Puhumattakaan sitten Queenslandista, jossa varoiteltiin kahlaamasta tulvavesissä mm. Bull shark-haitten noustessa maanteille kanaaleista tai joesta, joissa ne normaalisti voivat vaania. Hait bongattiin tiellä Ayrissa. Pahin syklooni meni eilen Airlie Beach/Whitsundaysin kohdilta yli (lähes Suomen kokoinen alue) ja tänään ovat tutut valitelleet myrskyjä ja kaatosateita Sunshine Coastilla ja Gold Coastilla (koulut olleet suljettuna), jossa se syklooni nyt vaikuttaa. Sähköt oli just poikki siellä Sunshine Coastilla ja puutarhakalusteet olivat lennelleet ilmassa kuulemma. Ja vihreät sammakot konsertoivat pihalla kovaäänisesti...

Bull sharks on the road of Ayr. Hai sie, minne matka? (Pict from news)

Gold Coastin Springbrookin kansallispuiston alueella satoi tänään lähes 40 cm vettä ja tulvaa rannikollekin odotettavissa, kun se vesi valuu rantaa kohti jokia pitkin (katkoo teitä). Jopa 50 cm lupaillaan sadetta vielä, sama määrä kuin koko Brisbanen kuukauden keskiarvo Maaliskuulle.

Saas nähä, milloin noi myräkät on ohi. Täällä Melbournen alueella on parina päivänä puotellut myös vettä, erityisesti öisin, mutta tänään jo aurinko paisteli päivällä, vaikka loppuviikko on viileä, luokkaa 18-20C päivisin. Täällä kaikki ok, ja toivottavasti aamulla ei tavata kahdeksan jalkaisia vieraita.

Miettikääpä, miten turvallista Suomessa on, etenkin talvella...