keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Olenko muuttolintu ja muuta pohdintaa elämästä?

Väliaikaista kaikki on vaan, vai onko?


Värikkäissä syysmaisemissa, toistaiseksi täällä. Here we are so far, it was colourful autumn.

Luin joskus kauan kauan sitten horoskooppimerkistäni, että olisin materialistinen ja kodinrakentaja tyypiltäni. En lainkaan silloin tunnistanut itseäni moisesta selostuksesta, enkä vieläkään, jonka vuoksi en juurikaan usko perushoroskooppeihin. Pitkin elämää olen aina elänyt jotain vaihetta, joka on väliaikainen enemmän ja vähemmän. Koskaan ei ole ollut fiilis, että tämä koti tai työpaikka on sitten pysyvä, eli että tässähän onkin vähintään sellaiset 10-20 vuoden suunnitelmat mielessä, millä mennään etiäpäin. ”Vaihtamalla ei parane” ei päde minun filosofiaan. Se koskee ihan kaikkea, että jotain uutta voi ja kannattaa aina hakea. Toisaalta jämähtämistä on tapahtunut useammaksi vuodeksi enempi vahingossa. Reissuillakin sama pätee. Vaihteluhan virkistää. Viimeiset vuodet ovat olleet vaihtelevia, väliaikaiset lyhyet ratkaisut ovat sopineet parhaiten tähän elämän kohtaan. Ehkä aiemmin olisi jo voinut hakea vieläkin enemmän vaihtelua tai vaiheistusta elämäänsä, mutta parempi myöhään, kun ei silloinkaan.





Kotikaupunki. My city.

Aloin pohtimaan, että olenko tosiaan muuttolintu, jonka on lähdettävä lämpöiseen pimeän ja kylmän talven saavuttua. Monet vetoavat ilmastollisiin oloihin syynä maastamuuttoon. Niin vähän itsekin olen arvellut olevani lämpöisten kelien ihminen. Jo teininä makasin kesällä bikinit päällä peltikatolla porottamassa Aku Ankkojen parissa musiikkia kuunnellen päivästä toiseen. Auringon lämpö tuntui niin mukavalta iholla. Ja nyt välillä, kun kyllästyi kuumassa oleiluun, lähinnä urheilun puutteen vuoksi, niin aloin jo pohtia, onko sittenkään ilmastolla niin merkitystä. Viime syksynä oli vähän samanlainen fiilis, että eihän täällä Suomessa nyt niin kylmää ja pimeää ole. Nyt sitten taas, kun ollaan pikkuhiljaa painuttu pakkasen puolelle, niin vähän on nekussa ollut fiilis, että se saattaa suunnata itsensä kohti lämpöisiä maisemia. Ehkä sellaisiin medium-lämpöisiin maisemiin, missä voi kuitenkin harrastaa ulkourheilua, ettei ole ihan tropiikin olosuhteita. Ja, että omat ruoanlaittomahdollisuudet säilyvät ja terveellinen ruokavalio.


Kun asioista tulee itsestäänselvyys


Tämmöisiinkin maisemiin tottui ja se oli itsestäänselvyys. Once this everyday view became a basic standard.

Kummallista on, että ihminen tottuu erilaisiin elämäntilanteisiin, ja ne asiat, jotka tuntuvat alkuun extrahienoilta tai extrarankoilta, niistä tulee uusi normi ja itsestäänselvyys. Esimerkiksi lähdet aurinkoisiin ja lämpöisiin maisemiin (esim. Elämää Surfers Paradisessa), ja alkuun olet ihan innoissasi, miten ihanan valoisaa ja lämmintä täällä on. Et välttämättä huomaa edes niitä huonoja puolia uudessa olinpaikassasi, kun katsot maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Pikkuhiljaa et enää kiinnitä huomiota lämpöön ja valoon, vaan alat havainnoida niitä negatiivisia asioita, mistä kaikesta joudut luopumaan saadaksesi sen ruusunpunaisen maailman. Enää et joka päivä arvostakaan tuota valoa ja lämpöä tai muuta eksotiikkaa, koska se on itsestäänselvyys ja alat vain kaivata niitä puuttuvia asioita. Olkoon ne vaikka hyvät monipuoliset ruokakaupat ja keittiö hyvillä välineillä. Ihminen myös hakee koko ajan wau-elämyksiä, ja jos rima nousee jatkuvasti koettujen wau-elämysten myötä, niin niiden uusien wau-elämysten saaminen voi olla työn takana, eli sen riman yli pääseminen.


Tähän askeettiseen mökkielämäänkin tottuu. Easy to adjust oneself into this ascetic cottage life, too.

Samoin voit myös tottua paikan huonoihin puoliin (esim. Perhentian saarten kokemukset). Selkää vähän jomottaa, kun sänky on kuhmuilla tai löysä, gekkot pyörii samassa asunnossa, ruokakulttuuri on rajallista, tai muuta vaivaa ilmenee. Tai sähköä ei ole ja vedetkin juoksee jalkojesi tahtiin. Kuittaat puutteet hyvillä asioilla: onhan tämä oikea paratiisi! Totut moneen aluksi vaivaavaan asiaan ja elintasosta tulee uusi normi. Mitä pidempään aikaa vietät paikassa, sitä enemmän totut niihin puutteisiin, jotka aluksi vaivasivat. Sitten kuitenkin, kun palaat erilaiseen elinympäristöön, jossa puutteisiin tulee kohennusta, alat muistaa, mitä asioita kaipasit ja mitä arvostat. Moni tottuu myös epätyydyttävään työpaikkaan: "Ei se vaihtamalla parane, ja onhan täällä toi ja toikin asia hyvin. Elämä on ihan ok…" vai onko?

Parisuhteessa käy monille vastaavasti, että ensin ollaan ihan innoissaan korvia myöten ihastuneena. Sitten aletaan kiinnittämään huomiota huonoihin puoliin ja moni hyvä asia muuttuu itsestäänselvyydeksi. Hyviä juttuja suhteessa ei välttämättä osaa enää arvostaa ja taas huonoihin voi tottua. Näin se vaan menee luonnostaan. Sitten jos sen kaiken hyvän voi menettää, niin alkaa vasta tajuta, mitä sulla on.

Itseään pitäisi muistuttaa päivittäin asioista, jotka eivät aina ole itsestäänselvyyksiä: parisuhde, asunto, palvelut, mahdollisuus siihen ja tuohon, terveys,… aloittaa päivä peilin edessä hymyillen, että tästä tulee hyvä päivä. Monelle oma asunto on itsestäänselvyys. Silloin, kun sitä ei ole, sitä alkaa pidemmän päälle kaivata. Ja nyt kun on asettunut niin, että omat tärkeät asiat, kuten ystävät ja normaali arki ja tutut jutut, ovat läsnä, niin ei ole hevillä valmis luopumaan taas niistä saavuttaakseen jotain extraa elämäänsä. Elämä on asioiden punnitsemista: mistä luovut ja mitä saat tilalle? Tietysti voi kokeilla muunlaista elämää, että voi sitten taas varmistua omista mieltymyksistään, tai kenties löytääkin uusia normeja.


Arvostan omaa keittiötä. Own kitchen is highly appreciated.

Vähän tuossa on myös vaikeaa dilemmaa, että miten kaikkeen pitäisi oikein suhtautua? Täydellisyyttä kun ei kuitenkaan ole, ja mistä se optimi sitten löytyy… "Valituksen määrä on vakio" ja mitä kaikkia sanontoja sitä onkaan aiheesta. Aiemminkin olen viitannut Spede Pasasen keksimään Kurjistumisteoriaan, jossa (Uuno Turhapuro) voi nauttia yhdestä silakastakin niin, että pyörtyy, kun on tarpeeksi kurjistunut. Joskus vuoristorata antaa ihanan tunteen, vaikka välillä alamäen alkaessa suorastaan hirvittää. Joskus taas tylsät arkiset asiat tuntuvat ihanilta vaihteluilta. Jotkut hakevat jatkuvasti adrenaliinia ja endorfiineja, kun taas toiset tyytyvät tasaisempaan elämään. Oikeastaan kadehdin niitä, jotka pystyvät elämään ihan perusarkea vailla minkäänlaisia "piristeitä" eli huvituksia tai vaihtelevia elämänvaiheita: elokuvissa käymistä, illallisia, musiikkikeikkoja, matkailua, extreme-urheilusuorituksia,... Olemmeko me ihmiset kuitenkin perusgeeneiltämme siinä suhteessa erilaisia, onko tätä kukaan oikeasti tutkinut tarkemmin? Ja voiko tällainen ominaisuus muuttua eli voiko sitä itse muuttaa, vai onko toisilla tällaisia vaiheita vaan?


Lintubongausta ja mietintää


Fasaaneja kuopii jatkuvasti takapihalla. Birds (pheasants) are fun to watch on back yard.

Pihallamme on pyristellyt jos jonkinlaista lintua sankoin joukoin. Olemme tarkkailleet päivittäin kerrallaan jopa viiden fasaanin liikkeitä, oravia, varpusia, tinttejä (jotka kurkkivat ikkunoistakin sisälle) sekä eräs päivä valkoselkätikkakin koputteli pihan pensaspuuta. Jänöset loikkivat pihalla myös pimeän tullen. Eräällä päivälenkillä Pispalan maisemissa jäimme ihmettelemään kiikarijengiä, joka tuijotti rivissä samaan suuntaan. Kyseltiin, että mitäs täällä uittotunnelin nurkilla tiiraillaan. Ne olivat lintubongareita, ja tulleet etsimään keltaista kookasta kuhankeittäjää, joka oli havaittu rivarin pihalla näin poikkeukselliseen aikaan. Normaalisti ne ovat jo lentäneet lämpöisemmille vesille näihin aikoihin. Jotkut veikkaili, että tämä lintu on saattanut jäädä nyt tänne talvehtimaan, tuskin yksin enää lähtee. Täällä alueella ei koko kesänä kuulemma ole nähty kuhankeittäjiä, oikea harvinaisuus siltäkin osin, lehteenkin oikein pääsi tämä lintu. No, siinä sitten kuunneltiin eräänkin turkulaisen lintubongarin tarinoita ja katseltiin kamerasta kuvia mm. pähkinänakkelista, josta mies oli innoissaan.


Siellä se kuhankeittäjä piileksii... Bird watching, looking for oriole.

Tässä sitten pohditaan, olemmeko me tuollaisia kuhankeittäjiä, perusvarpusista erottuvia kummallisia väriläiskiä? Kaverit tiirailee, missä ne nyt menee, ja jääkö ne tänne vai lähteekö ne jonnekin kohta. Ovatko nämä kaksi ”kuhankeittäjää” nyt myöhästyneet muuttolintuparvesta. Porukat selvästi hakeutuvat nyt lämpöisille vesille. Fuengirolassa alkaa olla tunkua uusista talvehtijoista ja Kanarialla asuntojen hinnat sen kun nousevat. Portugalissakin alkaa olla jo hyvät kotimaiset muuttolintuyhdyskunnat. Mitä enempi pukee vaatekerroksia ulkoilmaan ylle, sitä enempi miettii, olisiko joku välimallin pysyvämpi ratkaisu löydettävissä. Ei se, että pakataan kamat varastoon ja häivytään lämpöiseen ja ihmetellään kevään/kesän tullessa, mitä seuraavaksi. Nyt kun on näinkin pitkään saanut nauttia vakituisen kodin annista, niin luopuminen on liian tuskallista. Siispä vaihtoehto B olisi säilyttää asunto sillä välin tavaroineen jemmassa, kun lämmittelee vain vähän aikaa jossain toisaalla.


Urheilua ja keilailua. Sports and bowling are nice hobbies.

Elämän sisällön on tarjonnut runsas urheilu, Fitness24Seven saa ihanan tunteen aikaan jumpillaan ja saleillaan. Kuinka hieno onkaan tuo ikänsä liikkuneen lihasmuisti, joka palautuu niin äkkiä tauon jälkeen. Musiikkia olen saanut tuottaa kirjaston pianohuoneessa (oma piano ei vieläkään ole asettunut tänne kotiin) sekä Rockway-studiossa, jossa voi rämpytellä sähkökitaraa, bassoa, rumpuja ja ties mitä. Ja kotimaan kaverilinnut, niitä on mukavaa ollut tavata edelleen lintulaudoilla kaupungissa. Muutamalla musakeikallakin on käyty. Don Johnson Big Band räjäytti viimeksi tajunnan upealla uuden levyn esittelykeikalla, jossa myös vanhat hitit täyttivät huoneen. Mikä energia tuleekaan noista keikoista!


Keikat on ihania. Gigs give you a lots of energy.


Lentävätkö nämä linnut vielä lämpöiseen?

Pakko kuitenkin tunnustaa, että yhä enemmän aikaa tulee vietettyä sisätiloissa, mitä kylmemmäksi tuo ulkoilma käy. Tässä sitä juuri nessuja kulutetaan nuhaisena… Televisiosta on tullut läheinen ystävä. Aina sitä olen kauhistellut lämpöisessä asuessa, miten Suomessa ollaan niin paljon kotona ja sisällä. Tähän aina ajautuu. Sitten miettii, miten voi sisäilma olla niin kuiva, vaikkeivät patterit edes ole päällä (emme usein pidä päällä). Eräskin yö laitoimme nukkumaan mennessä vettä valuvat pyyhkeet makkariin kuivatustelineelle kostuttamaan ilmaa. Ja aamuksi ne olivat jo kuivuneet. Voiko tällainen sisäilma olla terveellistä? Nytkin höyryttelen naamaa kattilan kiehuvalla vedellä, kun nekku teki tenät. Silmämunat ovat öisin herätessä karheena kuin hiekkapaperi, hiukset ovat kuivat jne. Vesi on niin kovaa. Ainoastaan, kun kävimme savusaunomassa kaverin synttäreillä viime viikonloppuna, niin hiukset tuntuivat ihanan pehmeiltä. Vesi oli varmaan järvestä johdettua ilman liikoja kemikaaleja. Muutenkin savusaunassa oli ihanaa, välillä ulkona vilvoittelemassa. Järveen ei kyllä ollut meillä mitään asiaa, vähän liian jäähän meni varpaat, kun kokeili. 


Pimeyden vanki? Prisoner of the darkness?

Tämä pimeyskin tuntuu yhä yllättävän, että päivän pituus on niin lyhyt. Aamulla, kun herää on hämärää, ja jo kolmen jälkeen alkaa taas pimenemään. Sinänsä en ole huomannut, että se nyt olisi vaikuttanut erityisesti. Vaikka oli jopa kahden viikon harmaa jakso, että aurinkoa näkyi vain 2h. Tuleehan tässä D:tä nappailtua ja rautaakin. Nyt on kavereilla ollut niin paljon varastorautapuutoksia, että ajattelin täydentää varmuuden vuoksi omat rautavarastoni. Tuo rautavarasto on jännä, että ensin rautaa syödessä täyttyy (mikä lie maksimi) hemoglobiinit ja sitten varastorauta. Ja kuulemma jossain terveyskeskuksessa oli ohjeistettu, että enää ei labroissa mittailla varastorauta-arvoja ennen kuin hemoglobiini on anemialukemissa. Kuulemma ”muoti-ilmiö” tuo puutostauti. Minusta kuitenkin on aika pahan kuuloista, jos joutuu odottamaan anemiaa, kun väsymys ja huimaus ja ties mitkä oireet vaivaavat monia… tämä meni nyt taas valituksen puolelle, johtuisiko flunssaisesta fiiliksestä.


Meren rannalla elämä on hyvää. Life is good on the beach.

Anyway, voi olla, että tässä joutuu nappaamaan äkkilennot jonnekin lämpöiseen, kun ei nämä linnut itse pysty lentämään.  Ehkei kuitenkaan Teneriffalle kannata lähteä, kun siellä juuri oli karmeat myräkät ja jopa 6 metriset aallot pyyhkivät turistitalojen terasseja rannassa. Myös Espanjan etelärannikolla on ollut sateita, kovia tuulia ja surffarien unelma-aaltoja. Ja keskitalvella sielläkin on kylmää sisällä. Olemme tuijotelleet telkusta Away Bali-sarjaa, jossa Balilla talvehtivat nuoret suomalaiset esittelevät elämäänsä tuolla saarella. Joskus miettii, että miksei voisi olla tuolla helpossa ja lämpimässä kohteessa, mutta sitten todetaan, että ehkei nyt tuo Aasia taida seuraavaksi kutsua kuitenkaan. Liian kuumaa taitaa olla urheiluun. Pelkkä sarjan katsominen kuitenkin lämmittää tunnelmaa.


Lähteäkö jonnekin hetkeksi? Should we go or stay?

Paras apu talven pimeisiin on lämpimät keitto- ja pataruoat, kynttilän valo, ystävät ja urheilu, penkkiversiona tai salilla toteutettuna. Miten sitä onkaan elämänsä pärjännyt tähän asti ilman autoa, pyöräillyt talvet pakkasessa kauppaan ja salille, ja usein töihinkin. Tietysti jälkikäteen hyvä, että on saanut niin paljon hyötyliikuntaa. Penkinlämmitin tulee tarpeeseen. Nyt kun taas aurinko paistelee ulkona, niin miettii, että onko tämä elämä kuitenkin ihan hyvää viileydestä huolimatta (eikä olla edes montaa astetta pakkasella). Josko lumen tuleminen piristäisi ja valaisisi talvea?

Jahas, tästä höpinästä upean auringon kohta taas laskiessa mailleen iltapäivästä lie tiivistettävissä:
  • itsestäänselvät asiat eivät välttämättä ole itsestäänselviä, ne voi menettää
  • on hyvä selvittää, mitkä asiat ovat tärkeitä, mistä ei halua luopua
  • muutokset ovat tarpeen, jos tilanne ei pidemmän päälle tyydytä
  • pitää tehdä enemmän asioita, jotka nostavat fiilistä ja välttää niitä huonoja juttuja
  • miksei elämää voisi ajatella väliaikaisina vaiheina, vaihtelun kautta, askel kerrallaan



maanantai 3. syyskuuta 2018

Matkalaukkuelämän plussat ja miinukset

Unelmaelämää,vai onko?
Dream life or is it? Not necessarily...

Näinä vuosina, kun on paljon rampannut paikasta toiseen matkatavaroiden (ts. välttämättömien tarvikkeiden) kera, on pari kertaa tullut mieleen, onko tässä touhussa mitään järkeä?! Nyt tuntuu, että jonkin asteinen matkustus-uupuminen on iskenyt. Kun asettuminen Australiaan ei napannutkaan v2016, niin pohja putosi haaveilta ja on jäänyt vähän tyhjän päälle miettimään plan B:tä. Ei ole Suomen lisäksi vielä löytynyt paikkaa, jonne voisi pysyvästi muuttaa ja asua vuoden ympäri tai edes kakkoskotina puolikkaan vuoden.

Kun näkee hienoja maisemia maailmalta televisiossa tai muissa medioissa, ei suinkaan tule fiilis, että tuonne haluaisin just nyt tai edes kuukausien päästä. Tai kun näkee jonkun tuttavan jakavan matkakuviaan somessa hehkutuksen kera, niin tulee mieleen, että olen toki hurjan iloinen henkilön hyvistä fiilareista hänen puolestaan, mutta enpä itse haluaisi olla tuolla nyt.

Mistä tämä puutuminen ja uupuminen voi johtua? Eikö ole jokaisen unelma nähdä maailmaa, kun siihen on mahdollisuus? Monien nuortenkin unelma on kiertää maailmaa, nuohota joka kolkassa ja hypätä "arjen oravan pyörästä" purjehtimaan maailman aalloille.

Tätä aloin pohtia. Seuraavassa mieleen tulevia pointteja niin matkalaukkuelämän puolesta kuin sitä vastaan. Voipi nyt olla niin, että vaakakuppi huonompien puolien kohdalla painaa vankemmin alas kuin hyvien puolien kohdalla. Voi olla ajan kysymys, kun vaakakupit vaihtavat puolta, mutta sitä päivää odotellessa…


Minimalisoituminen vs. materian kaipuu


Varaston kaivelua, yhä purkamattomia laatikoita.
Like to live with minimum materia?
Tavaroista luopuminen ja jäljelle jäävien tavaroiden niputus varastoon oli jotenkin hyvin helpottavaa lopulta, vaikka itse 4 huoneen asunnon tyhjäämisessä oli hirveä homma 3 vuotta sitten. 11 vuotta samassa asunnossa ilman isompia konmaritus-puuskia. Meissä monissa asuu sisällä hamsteri, joka tyrkkää vähemmän tarpeelliset tavarat kaappien peränurkkaan odottamaan jotain mystistä käyttöhetkeä tai konmarittajaa. Tai jospa sitä joskus vaikka tarvitsee niitä lukuisia maratonpaitoja tai liian pinkeitä jumppahousuja. Jos vaikka laihtuisi. Osa päätyy varastoon asti odottamaan sitä maagista päivää, kun kierrätys, kirppis tai roskalava kutsuu. Reissussa on sitä helpottuneempi olo, mitä vähemmän on pakattavaa tavaraa mukava. Joskus tietysti muiden nurkissa asuessa manailee, että olisipa se oma tavara mukana, niin homma toimisi paremmin. Ja vaikkapa omaa kahvikonetta voi kaivata, kun naukkailee pikakahvia tai paikallista mutakahvia jossain kaukana Aasiassa. Joskus sitä materiaakin voi kaipailla. Toimivia, hyvälaatuisia juttuja. Ei nyt ihan yhdellä vaatekerrallakaan osaa matkustaa, ettei kokoaikaa tarvitse olla pyykkäämässä, etenkin jos pyykkipalveluja ei ole nurkan takana.

Nyt kun toistaiseksi asuu Suomessa, niin varastolla on jälleen käynyt yllättymässä, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Vanha hamsteri ei ihan kovin minimalistiseksi heittäytynyt, vaikka varmaan yli puolet tavarasta päätyi myyntiin tai kiertoon ja osa roskiin 3 v sitten. Välillä yli vuosi sitten pengottiin osa tavaroista käyttöön Suomessa ollessa. On vitsailtu, että on kivaa käydä ”shoppailemassa” omalla varastolla. Ja lisähankintoja on tehty FIDA-kirpparilla, josta löytyykin pätevää materiaa tarvitsevalle. Miten helppoa sitä olisikaan ajautua taas hamsteriksi, jos olisi enemmän kaappitilaa. Herättää aina muistoja, kun löytää paitoja, joita on maailmalta tullut ostettua. Kuka nyt muistoistaan luopuisi? Fakta on kyllä sekin, että ihminen tuskin muistaa tavaroita, mistä on luopunut, koska nytkin parissa vuodessa oli jo unohtanut, mistä luopui ja mitä säilytti.


Riippuvuus muiden päätöksistä vs. vapaus itse valita


Gold Coastilla sai viihtyä niin pitkään kuin halusi.
Gold Cost is easy place to find 

nice long term accommodation.

Reissussa on aina enemmän ja vähemmän toisten armoilla, kun asuu vuokrahuoneistoissa, -huoneessa tai hotelleissa. Pitäisi aina pystyä etukäteen arpomaan, montako viikkoa vedetään viivaa kalenteriin. Usein on menty maksimissaan kuukausi kerrallaan. Kuusi viikkoa taisi olla maksimien maksimi etukäteen sovittu pätkä Australiassa. Joskus paikka voi tulla täyteen varatuksi, ja tie kutsuu ennen kuin olisi valmis vaihtamaan paikkaa. Myös se, millainen varustelu kohteessa on, voi vaikuttaa paljonkin fiilikseen. Hetekan kunto on vain yksi mainittavista päätekijöistä, tietysti myös ympäristö. Se on tietysti aina vapaan ja liiaksi suunnittelemattoman asumisen etu, että jos joku asia alkaa nyppimään, niin on helppoa nostaa kytkintä. On se sitten naapurit, ympäristö, asunnon kunto, varustelu tai muu vaikuttava seikka. Mutta usein on sellaisessa paikassa majoittumassa, ettei voi yhtään tietää asunnon omistajan/haltijan mielenliikkeistä, että onko hän tai he halukkaita jatkamaan majoitussuhdetta. Mikä on varaustilanne, saavatko he enemmän rahaa toisilta lyhytaikaisilta asiakkailta, ja miltä seuraavat kuukaudet näyttävät kysynnän suhteen. Paras majoitusmuoto on sellainen, jossa voi asua toistaiseksi, kunnes itse haluaa vaihtaa maisemaa. Siksi viime talvena jämähdimme pariksi kuukaudeksi Malesiaan Perhentian saarelle, koska mökkimme oli meidän niin pitkään kuin halusimme, eikä meillä ollut jatkosuunnitelmaakaan tiedossa. Sellaisesta varaussysteemistä me pidämme!

Vapaus vs. sitoutuminen on hyvin hankala yhtälö. Molemmissa on oma hyvä puolensa. Ihminen ei voi samaan aikaan olla avoin ja salaperäinen, niin tässä on vähän samaa dilemmaa. Olemme kuitenkin oppineet, että pari kuukautta ja puoli vuottakin menee nopeasti, eli kovin lyhyitä majoitussuhteita ei kannattaisi ottaa.


Jatkuva päätösten ja valintojen tekeminen


Vaihtoehtolista ja shortlisting-menetelmä päätöksen tekoon.
Listing and shortlisting alternatives
for decision making while travelling.
Aiemmassa työelämässä tuntui, että joka päivä joutuu tekemään N kpl tiukkojakin päätöksiä, ja se on jossain kohtaa hankalaa, jos alkaa väsymys/stressi painaa. Tien päällä joutuu yhtenään punnitsemaan asioita ja tekemään nopeitakin päätöksiä. Usein päätöksen teko on kuitenkin jäänyt hyvin viime tippaan, joskus jopa alle 10 min sisään pakkotilanteesta. Esim. Australiassa olimme muutamaan kertaan hyvin tiukan tilanteen edessä. Pakko oli muuttaa. Lähteäkö paikkaan X vai Y vai…tai mistä löydämme nopeasti uuden budjettiin sopivan majoituksen. Parhaimmillaan oli 11 eri vaihtoehtoa, minne päin lähteä, ja niistä shortlistattiin (yliviivailtiin osa) muutama jäljelle, joista mutu valikoi pikapikaa jonkun sopivan kohteen. Usein suunnitelmat heittivät ihan häränpyllyä ja nopeat muutokset aiheuttivat yllättäviä lopputuloksia. Lopulta kuitenkin aina kaikki on järjestynyt kohdilleen, eikä vääriä valintoja olekaan. Shortlistaus on toiminut hyvin aina vaihtoehtojen karsimisessa. Miksi ja miksei, ovat hyviä kysymyksiä. Ja onko pakko? Voiko jäädä ja peruuttaa lähtemisen? Onko mitään vedetään-hatusta-vaihtoehtoja?

Kolikon heittäminen vaikean valinnan edessä on voinut auttaa niin, että tulipa mikä tahansa heiton tulokseksi, niin tietää sisimmässään, tuntuiko tulos pettymykseltä vai oikealta. Ja jos se tuntui olevan ihan se ja sama, niin sitten todellakin kolikon heitto oli aiheellista. Joskus tekisi mieli kilauttaa jollekin kaverille ja kysyä apua. Tärkeintä kuitenkin on, että itse voi päättää, ettei joku muu tee pakotettua päätöstä puolestasi. Tai että viisumin takia on pakko vaihtaa maisemaa.


Pakkaa, raahaa ja pura


Moduulipakkaus ja pakkauslista.
Module packing helps to organize. 
Jatkuva pakkaaminen ja purkaminen on yksi rasittavimpia asioita tien päällä. Sikäli teoriassa helppoa kuin heinän teko, koska kaikki omat tavarat kohteesta tulevat mukaan, ellei lennä roskikseen tai lähde kiertoon. Siitä huolimatta paikan vaihtaminen on aina hampaiden kiristymisen paikka. Pakkaamista helpottamaan keksittiin moduulipakkaukset, eli ostettiin Australian Kathmandusta vetoketjullisia vaatepusseja ja putkiloita, joihin on ollut helppoa pakata niin alusvaatteita kuin muitakin selkeästi eroteltuna. Putkilot ja pussit oli helppo numeroida/nimetä ja heitellä matkalaukkuihin, ja asunnon hyllyilläkin kaikki säilyy helposti löydettävinä nippuina. Erityisen kypsää paikan vaihtaminen on ollut lentokoneella, jossa on hyvin rajatut käsimatkatavarat. Kaikkea elintärkeää kun ei viitsisi matkalaukkuihin laitella, ja ilmailulainsäädäntö tuo omat rajoitteensa. Sikäli ruumalaukkujen painorajoitukset saa kasvatettua edullisestikin (muutamalla eurolla Aasiassa), ettei kannata väärässä paikkaa säästää. Pääasia, että itse jaksaa matkatavaransa raahata. Joskus on tullut ostettua mm. keittiötarvikkeita, kuten halpa vedenkeitin tai kattila, kahvisuodin tai veitsiä yms. Jotkut tavarat ovat jääneet sitten asunnon omistajan iloksi, kun pienimmät tarvikkeet ovat ainakin lyhyillä matkoilla kulkeneet mukana. 

Auton vuokraaminen on voinut ihanasti helpottaa muuttohommia, jos ei ole lentokonetta tarvittu kaikkeen paikan vaihtamiseen. Ei tarvitse miettiä ilmailusääntöjä, kun autoon pakkaa tavaraa. Ainoastaan, jos on Australiassa liikkunut osavaltioiden välillä (esim. WA vs. SA), niin on saanut tarkkana olla, ettei autosta löydy tuoreita elintarvikkeita (kiellettyjä rajan ylityksissä). Auto on yleensä ollut näppärä myös uuteen paikkaan tullessa, mm. Australiassa. Jos etsii majoitusta lennossa kiertämällä paikkoja, niin matkalaukkujen raahaaminen jopa tunteja perässä ei ole ihan parasta ajanvietettä. Tarvittaessa voi jopa yöpyä yhden yön autossa, jos huono tuuri sattuu asuntojen suhteen. Kannattaa jättää isoimmat laukut kaniin jonnekin satunnaiselle hotellille siksi aikaa, kun kiertää muita asuntoja.

On ihana tunne, kun löytää kivan asunnon ja saa tavarat purettua paikalleen, jos mahtuu kaappeihin. Heti tulee kotoisa olo, kun tavarat ja laukut saa pois näkyvistä. Poissa silmistä, poissa mielestä.


Tavarat kateissa ja puutteita


Itse ostettu frappevaahdotin.
Sometimes you need to buy some
new stuff (here a foamer),

when apartment is not well equipped.

Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin tavaroiden ja vaatteiden etsiminen kohteessa. Johtunee siitä, ettei voi olla vakiopaikkaa tavaroille, jos asuu paikassa vain lyhyen aikaa. Eri kohteissa on aina ihan eri kaappitilat. Vakioidut pakkausmoduulit ovat asiaan tuoneet hieman helpotusta. Toisekseen useissa majapaikoissa ei ole kummoisemmin kaappitilaa, joten pahimmassa tapauksessa saa jatkuvasti myllätä matkalaukkua ylösalaisin löytääkseen jonkun tarvikkeen tai vaatteen. Toisaalta, jos on vain vähän paikkoja, jonne ripotella tavaroitaan, ne myös löytää helpommin. Jokusen kerran on käynyt niin, että on ostanut säilykepurkin, että kohteessa olekaan purkin avaajaa. Sekös sitten risoo, kun puukotat purkkia väkivalloin auki. Monia asioita joutuu tarkastamaan, löytyykö niitä, jos vaikka aikoo tehdä ruokaa keittiössä. Mausteet voivat puuttua suolasta alkaen. Veitset ovat tylsiä, kattilan pohja pilalla. Kaikki tällainen pieni säätö ja puute vaikuttavat sitten mielialaan pidemmän päälle. Välillä tuntuu, että valitan turhasta, mutta moni pieni asia voi reissussa kumuloitua.





Kulttuurin, kielen ja valuutan vaihtuminen


Paikallisten kanssa on kiva jutella kieliä.
Learning new languages with locals.

Ympäristön vaihtuminen ei juurikaan haittaa, paitsi jos maa on ihan uusi, josta ei ole kokemusta. Silloin menee hetki, että osaa jotain sanoa paikalliskielellä, ja että tietää kulttuurista jotain. Joskus juuri kun alat päästä maan kielestä kiinni, niin maisema vaihtuukin, ja joudut vaihtamaan kieltä. Vähemmän puhutut kielet unohtuvat, mutta ne palautuvat hiljalleen mieleen tarvittaessa. Eri valuuttoihin tottuminen on luonnostaan käynyt helposti, mutta joskus Aasiassa on joutunut kieli keskellä suuta miettimään, montakos nollaa siinä normihinnassa olikaan. Hintojen euroiksi muuttamisen tarve on vähentynyt, koska ei siinä ole mitään mieltä, että vertaa eurohintoihin. Auttaa tottumisessa paikalliseen hintatasoon, kun ei mieti eurohintoja. Toki blogissa on lukijoita varten eurohintoja ja toisaalta jännää verrata myöhemmin, mikä se kurssi/hintataso olikaan silloin, kun itse oli juuri ko. maassa reissulla. Vaikuttaa yllättävän paljon nuo kurssit, millaisia summia voi säästää, jos matkustaa ”hyvien kurssien” aikaan. Ja toki sesonkikaudet huomioiden. Kulttuurin vaihtuminen maiden mukaan ei sikäli ole meininkiä haitannut, koska uusiin kulttuureihin tottuu yleisesti nopeasti, mutta joskus saa olla tarkkana, missä jalkapohjiaan vilauttelee tai peukkua näyttelee. Kulttuurieroja voi olla maankin sisällä alueellisesti, kuten esim. Malesiassa. Osa alueista voi olla konservatiivisempia kuin turistisimmat seudut. Sekin on hyvä tiedostaa. Pääasiassa en koe näitä aiheita reissussa ongelmaksi.


Rutiinien puute


Koirat toivat päivärutiineja lenkkien muodossa.
Dogs bring routines to your life.
You need routines.

Rutiineita kaipaa reissussa yllättävän paljon. Siksikin haluaisin sanoa arkea eläville ihmisille, että arkirutiinit ovat usein hyvästä, ja helpottavat elämää. Toisaalta rutiineista silloin tällöin poikkeaminen virkistää kivasti. Reissussa kehittelee usein rutiineja, jos vaan on mahdollista asettua viikoiksi tai kuukausiksi jonnekin. Yksi positiivinen rutiini on liikkuminen, esim. salilla käynti tai lenkkeily. Ruokailusta ja kahvittelusta on myös hyvä tehdä rutiineja terveyssyistäkin. Lisäksi voi olla mukava rutiini istahtaa päivittäin kahville samaan aikaan ja ehkä paikkaankin. Olen jopa kahvihälytystä pitänyt puhelimessa, että tulee pidettyä säännölliset kofeiinin naukkailut päivittäin. Ihminen tarvitsee rutiineita. Rutiinit lisäävät asettumisen tunnetta.


Terveelliset elämäntavat kateissa?

Kreikassa ulkona syöminenkin on kivaa.
Eating healthy on vacation is a challenge,
in Greece it is easy.
Kun ruokailurutiinit murtuvat tai maan elintarviketarjonta on rajallinen, voi terveellinen elämä saada kolauksia. Joskus ulkona syöminen voi olla epätervettä pikaruokaa, jos on kiireitä, eikä ehdi itse laittamaan ruokaa. Myös hyvien ruokapaikkojen etsiminen uusissa kohteissa voi olla työlästä. Usein syöntipaikan löytämiseen on vaadittu tuntien kävelyä ja etsimistä kaupungeissa. Vaikka nykyisin netti on iso apu, niin ei se silti helppoa ole. Sivistysvaltioissa, joissa on oma keittiö käytössä ja hyvät raaka-ainevalikoimat, on helpompaa pitää kiinni terveestä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Mieluummin teemme omat ruokamme. Kuumassa tropiikissa urheileminenkin ja pelkästään liikkuminen, kuten kävely, voi olla raskasta. Vaikka kuinka hyvällä tahdolla haluaisi lähteä lenkille auringon nousun tai laskun aikaan, niin harvoin juuri silloin olet lenkkivalmis. Joskus on isoja vesipulloja käytetty kuntosalivälineinä majapaikassa, kun ei ole muuta tarjolla. Omaa laiskuuttakin on varmasti pelissä, kun rutiinit puuttuvat. Juominen ei ole ulkomailla ongelma, vaikka joskus huvittaakin, että olut on halvempaa kuin alkoholittomat juomat. Se, että edullista juomaa on tarjolla monissa kaukokohteissa, ei tarkoita sitä, että sitä pitää holtittomasti litkiä. Kuinka moni onkaan lomalta palattuaan todennut olevansa kuntokuurin tarpeessa? Mutta miettikää, jos sellaista lomailua jatkaisi kuukausia ja vuosia… Minusta ulkomailla tulee pyrkiä elämään kuin pysyvä asukas, eikä turisti. Pieniä turreaktiviteetteja voi toki harjoittaa, ettei ulkomaan arjesta tule tylsää.


Turvasatamia tarvitaan

Sanurin turvasatamassa Balilla.
Home away from home is needed on long trips.
Olemme usein maininneet käsitteestä Turvasatama, joka tarkoittaa paikkaa (useita paikkoja) maailmalla, jossa on helppoa olla. Tuttu paikka, jossa on turvallinen ja miellyttävä ympäristö, ja jossa voi rutiinimaisesti elellä. Vähän kuin Home away from home, eli koti muualla tai lomaa lomasta. Kun saavut sinne lentokentältä, niin on helppoa heti asettua ja olla kuin kotonaan. Sellaiset paikat rauhoittavat mieltä ja toimivat lepopaikkoina maailmalla könytessä. Tällaisia turvasatamia on esim. Naxoksella Kreikassa, Kuala-Lumpurissa Malesiassa ja Sanurissa Balilla. Ja tietysti Suomessa on matkapurtemme kotisatama. Joskus ihminen saa virtaa siitä, että löytää uusia paikkoja ja näkee uutta ja mielenkiintoista ja ylittää omia rajojaan kokemalla uusia asioita. Ihmiskunta on kiitollinen, että on ollut niitä tutkimusmatkailijoita, jotka ovat maailman meille kartoittaneet. Uteliaisuus on ihanaa. Ja koskaan ei voi tietää, mistä löytyy se uusi lempipaikka ja turvasatama, jos ei kokeile uusia kohteita. Monille ihmisille yksi turvasatama on kesämökki. Meillekin se on nykyisin paikka, jonne voi vetäytyä tarvittaessa rauhoittumaan ja mietiskelemään, sekä nauttimaan luonnosta. Joskus maailmallakin on hyvä olla paikassa, missä ei ole mitään tekemistä tai nähtävää, jotta ehtii ajatella ja kuunnella itseään. Ei tarvitse suorittaa mitään.


Tutustuu uusiin samanhenkisiin ihmisiin


Aussikaverimme vei meidät golf-tunnille.
Golf or other things can connect people.

Maailmalla ollessa tapaa usein ihmisiä, jotka ajattelevat maailman menosta samalla tavalla kuin itse. Muualla asuvat suomalaiset jakavat varmasti yhteisiä näkemyksiä monista asioista. Myös eri maalaiset ja erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset voivat ajatella elämästä samalla tavalla. On aivan mahtavan rikastuttavaa myös tavata eri tavalla ajattelevia ihmisiä, koska niistä voi itse oppia monella tapaa uusia näkökulmia. Ja kukapa haluaisi jatkuvasti puhua peilikuvansa kanssa.

Ulkomailla kynnys tutustua uusiin ihmisiin on matala, ja juttusille ryhtyy helposti ja syvällistenkin asioiden puinti onnistuu, kun ihmiset eivät ole sinulle liian läheisiä. Toisaalta tällaista sosiaalista aktiivisuutta on voinut kasvattaa Suomessakin. Täällä aina sanotaan, että suomalaiset eivät puhu. No, eivät puhu, jos et itsekään aloita juttua. Olemme yllättyneitä, miten me suomalaiset tykkäämme keskustella ventovieraiden kanssa. Kannattaa siis avata suunsa. Yleensä siinä ei ainakaan tule vahinkoa. Joskus vähän häiritsee ulkomailla, että suomalaiset haukkuvat kotimaataan. Joskus itsekin on siihen syyllistynyt. Kuitenkin pitää osata nähdä ne hyväkin kotimaan puolet, koska niitä on paljon, ja niitä osaa arvostaa enemmän, kun on maailmaa kiertänyt. Ja fakta on, että olemme todellakin lottovoittajia, että olemme Suomeen syntyneet. Senkin puolesta, että ostovoimamme on erinomainen suurimassa osassa maailman maita. Hankalampaa on lähteä maailmalle köyhistä maista.


Ystävät, nuo elämän timantit

Yksi paras ystäväkään ei aina riitä.
We need and miss our friends while travelling.
Vaikka ulkomailla on helppoa saada pinnallisesti kavereita, niin maiseman vaihtuessa uudet kaverit aina jäävät taakse. Joidenkin kanssa pidellään etänä yhteyksiä, mutta kyllä usein kaipaa kunnon ystäviä, joiden kanssa jutella naamatusten. Ystäviä, jotka olet tuntenut jopa vuosikymmeniä. Jotka todella tuntevat sinut, ja joiden kanssa on helppoa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Ystäviä, joiden kanssa juttu ei lopu kesken. He, jotka jakavat arvomaailmasi ja sulostuttavat päivääsi. Tai joiden arvot ovat ihan erilaiset, mutta silti tulette hyvin juttuun ja ymmärrätte toistenne valintoja. Sitten on tuttavat, joita ulkomailla on tavannut, ja joita (paikallisia) voi nähdä kohteessa ollessaan. Sekin on ihanaa, että voi moikata vuosienkin jälkeen tuttuja ulkomailla eläviä, myös suomalaisia. Joskus ulkomailla huomaa, että kotimaan ystävien arvostus kasvaa. Joskus taas etäältä huomaa, että on ollut ystävä ihmisten kanssa, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Timantit alkavat hohtaa tai himmentyä, kun tarkemmin asiaa alkaa tarkastella etäältä. Ystävien ja läheisten kaipuu on usein syylistan kärkipäässä, miksi suomalaiset palaavat takaisin asumaan Suomeen. Kriittisin aika on kuulemma pari vuotta, jonka jälkeen ”maitojunalla” palaamisen todennäköisyys alkaa pienentyä, jos on ulkomaille muuttanut asumaan.


Turistinaama Aasiassa

Elanto on Aasiassa tiukassa.
This woman could use your help, money is tight here.
Monissa maissa (pätee myös hyvinvointivaltioihin) on hankalaa kunnolla ystävystyä paikallisten kanssa. Voit hyvinkin paljon jutella ja oppia kaikkea vieraasta kulttuurista, ja uteliaisuus on molemmin puolista. Kuitenkin viime kädessä tuntuu, että asettuminen maahan, jossa on myös erilainen elintaso kuin meillä Suomessa, on haasteellista. Usein törmää siihen, että sinun oletetaan tukevan paikallisia rahallisesti ja maksavan turistihintoja kaikesta. Toki joskus tukeminen onkin järkevää, jos asut pysyvästi halvassa maassa, koska paikalliset saavat paljon sinulle pienellä rahalla. Erotut kuitenkin köyhissä maissa valkonaamana, jonka usein oletetaan olevan lyhyellä turistilomalla löyhällä budjetilla. Joskus se rassaa. Kuitenkin meitä hyvinvoinnin edustajia asuu pilvin pimein esim. Aasiassa, ja tämän kanssa eletään. Eläminen alhaisen elintason maassa vaatii vähän tasapainottelua raha-asioissa. Ongelma voi korostua, jos joudut itse elämään huonoilla paikallisilla tuloilla. Expatin on ehkä helpompi sulautua suurten kaupunkien massaan kuin pienemmille paikkakunnille.


Vapaus ja kiireettömyys

Kiireetöntä elämää, hitaita aamuja.
Slow life, slow mornings are the best.
Vapauden tunne on iskenyt joskus päälle, kun on uskaltanut tarkastella asiaa ulkoapäin. Se, että olet ollut vapaa liikkumaan lähes minne tahansa viisumien puitteissa ja tekemään haluamiasi asioita, on upeaa! Joskus ei ole osannut eikä jaksanut ottaa ilosta kaikkea irti, ja pahimmillaan vailla omaa tuttua asuntoa oleminen on ollut raskasta. Se, ettei tarvitse maksaa asumisesta päällekäin kahdessa maassa, on taloudellisesti järkevää. (Toki jotkut voi vuokraamalla omistamansa asunnon rahoittaa lomiaan). Se, ettei ole kiire minnekään, ei tarvitse lennellä edestakaisin kotimaahan, kuten normaaleilta lyhyiltä lomilta. Voi jämähtää, minne jämähtää ja mietiskellä hetken pysyvämpää asumista: Miltä tuntuisi asua tuossa seuraavat vuodet?

Vapaus on myös liikkumisen vapautta, jota esim. auto, skootteri tai polkupyörä tuovat. Hieman on jälkikäteen miettinyt, että ehkä olisi pitänyt ostaa vuorotteluvapaalla halpa auto Australiassa liikumista helpottamaan. Auto on aina reissussa antanut vapautta ja huolettomuutta. Aurinkorannikolla oli mukavaa ajella joka paikkaan polkupyörällä. Vaikka on koko elämänsä tottunut kulkemaan pyörällä ja julkisilla, niin auto, jonne matkatavarat mahtuu, helpottaa.

Pakko kuitenkin todeta, että vuosikymmeniä eli vain lomasta lomaan ja hyvin Päivä murmelina; jokainen päivä muistutti toistaan. Sekin tuntui usein hienolta, vaikka työtä on tehty vain rahan takia ja stressiäkin on ollut rutkasti. Arki voi olla ihanaa ja pelkästään lättypäivän järjestäminen maanantaiksi voi olla hyvä startti viikolle. Ja kun puurtaa viikot, niin viikonloput ja lomat tuntuvat oikeasti lomalta. Kuitenkin on myös mahtavaa, kun on voinut viettää viime vuosina kiireettömiä aamuja ja päiviä, eikä ole tarvinnut juosta tukka putkella pitkin päivää. Vielä kun ihmiset tajuaisivat olla lomillaan suorittamatta liikoja nähtävyyksiä tai jotain muuta. Ihmisen pitää joskus päästä palautumaan, ja jos töiden vastapainona on ultimaatit urheiluharrastukset, kuten nykyisin maratonit ja crossfitit, tai sitten maailmalla ramppaaminen, niin kroppa käy jatkuvasti ylikierroksilla. Viimeisen reilun kymmenen vuoden lomilla on edes onneksi tajunnut ottaa rennosti loikoillen. Mitä nyt kevyttä lenkkeilyä ohessa.


Summarum

In English: Travelling life like nomads is not that glamorous than all Instagram pictures implies. You miss and need many things and friends, and sometimes you can get tired changing places and living abroad without any future views or plans, with changing apartments and environments, cultures and so... Sometimes you need to stop for a while, you need a home to settle down.

Olen ymmärtänyt, että ns. nomadit, jotka oikeasti kiertävät vuosia maailmalla (kuten Santeri ja Päivi Kannisto) ja asuvat vaihtuvissa kohteissa, kaipaavat juurikin tuttuja turvasatamia ja ystäviä, ja ovat aloillaan hyvin paljon samoissa paikoissa. Ymmärrettävästi. Heidän elämänsä tuskin on yhtä lomalaisen glamouria, löhöilyä altaalla mojito huulilla ja hienoissa hotelleissa. Usein he myöskin tekevät maailmalla työtä viisumien sallimissa puitteissa, jotta voivat rahoittaa elämisen tien päällä. On myös keinoja matkustaa edullisesti ja asua jopa ilmaiseksi, mutta koska tämä ei ole mikään budjettimatkaajan vinkkiblogi, niin en tarkemmin lähde availemaan näitä asioita. Moni matkailija sekoittaa reissuelämänsä nomadielämään. Reppureissaajat eivät ole nomadeja, jos heillä on joku asuinpaikka odottamassa Suomessa. Mekään emme ole olleet nomadeja, koska päämäärä on ollut löytää pysyvä asuinpaikka, eikä elellä kiertoradalla. Kuitenkin olemme maistaneet nomadimaista liikkuvaa elämäntapaa, eikä se maistu juuri nyt yhtään. Silti tulevaisuuden ratkaisun löytäminen odottaa vielä itseään. Onko se ”talvet ulkomailla” vai mikä, sen näkee myöhemmin. Haluan vielä muistuttaa ihmisiä, jotka arjessa elävät, että kannattaa arvostaa niitä asioita, jotka itsellä on kunnossa, ja joita edellä luettelin. Ne asiat, mitkä monelle ovat itsestään selviä arjessa (kuten että tavarat ovat niille kuuluvissa paikoissa, elämän tärkeät asiat ja ihmiset lähellä), ovat useille nomadeille ja pitkien reissujen tekijöille luksusta. Moni vapaasta elämästä haaveilija ei tiedä, mistä haaveilee. Usein haaveillaan, että hypätään oravan pyörästä. Mutta pitäisi miettiä, mitä sitten tapahtuu, kun hypyn pois tekee. Ja miten pitkään jaksaa hyppiä. Monet kuukausia reissussa olleet väsyvät matkustamiseen. Tätä voi kukin miettiä!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Miltä Suomi maistuu?

Päällimmäiset fiilarit


Soutamassa mökillä. Rowing on the cottage.

Olen miettinyt välillä sanontaa ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Kumpi noista marjoista on parempi? Vai tuleeko sanonta siitä, että kelle mikin marja on parempi kuin toinen? Tarkoittaako se sitä, että molemmat ovat marjoja, eri makuisia ja värisiä, eri ominaisuudet, mutta ei voida sanoa, kumpi on parempi? Kenties ne ovat vaan erilaisia, kuten nyt eri maat on keskenään. Joskus tykkää mustikan mausta, jos on tarpeeksi syönyt mansikkaa, ja joskus taas kaipaa mansikkaa mustikoiden jälkeen. Joka kerta Suomi tuntuu erilaiselta, kun tänne palaa reissulta, erilaiselta kuin lähtiessä. Erityisesti pidemmältä (minimissään useita kuukausia) reissulta palatessa tuntuu, että on palannut ihan erilaiseen maahan. Erilaisella tarkoitan sitä, että me nyt satumme asumaan täällä susirajalla pohjoisessa, vähän erilaisessa maassa. Kontrasti korostuu, kun viettää aikaansa Aasiassa tai Euroopan ulkopuolella muualla. Tai toki myös Etelä-Eurooppa tuntuu hyvin erilaiselta kotimaahan verrattuna. Syitä seuraavassa... piti palata vuoden takaisiin paluukirjoituksiin, jotka oli yhtä höttöö ja sekavaa mielentilaa. Ehkä olo on nyt levollisempi, joskin vielä hiukka sekavahko...


Vihreää luontoa ja valoisia öitä

Vihreyttä ei puutu. Can it be any greener?

Erilainen on tietysti ilmasto sekä luonto. Talviaika tuo omat haasteensa fyysisesti ja henkisesti. Suomen asukastiheys on niin löysä ja luontoa mahtuu joka väliin, joten jo pääkaupunkiseudulla lentokentältä Tamperetta kohti lähtiessä tuntuu, että tämäkö sitä tiheää Etelä-Suomea, eihän täällä asu paljon ketään. Pöheiköt seuraavat toisiaan ja vettä vilahtelee auton ikkunasta tämän tästä. Vihreys suorastaan häikäisee silmiä kesäisin. Kenties siksi eritoten pääkaupungin ulkopuoliset ihmiset ovat aika enempi ja vähempi erakkoja. Toki kasvukeskuksissa on urbaania meininkiä, mutta kesäkuukausien ulkopuolella ne tuntuvat kuolevan väenvähyyteen. Ihmiset viettävät aikaansa lähes ympäri vuoden sisätiloissa. On tullut huomattua itsestä, että urbaanista ihmisestä eli minä on tullut luonnonläheinen. Aiemmin en voinut kuvitellakaan, että viettäisin aikaa jossain mökillä ilman kaverilaumaa, kuten tein viime kesänä ja tänä kesänäkin. Pakostikin hieman erakoituu ulkomailla, kun sitä läheistä kaveripiiriä ei ole siellä. Toisaalta se on hyväkin asia, että osaa itsekseen tai kaksinkin viettää aikaa.


Tampereen Mältinranta, city beach.


Pyynikillä hellepäivä. Hot day on Pyynikki beach.

Valoisat yöt on herkkua, kun voi pyöräillä myöhäänkin kotiin luonnon valossa. Mökillä ei tarvitse kynttilöitä tai muita valoja ennen elokuuta. Laiturin nokassa on kivaa mietiskellä auringon jo laskettua.


Mökkiä arvostaa, ja puhdasta luontoa ja vettä

Helsingin kauniissa saaristossa. Helsinki archipelago, so beautiful.

Luontoon pitäisi mennä säännöllisin väliajoin, jotta saa kaupungin pölyt karistettua mielestä ja antaa itselleen rauhaa ajatteluun. Tähän yhdistettynä liikunta tekee hyvää pääkopalle sekä kropalle. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että voi asua järven läheisyydessä ja lähteä lenkkeilemään ja kävelyille järven rantaa pitkin tai vaihtoehtoisesti lammen ympäri puistomaisiin maisemiin. Kuin botanical garden, mutta vain ihan tavallinen puisto, koska Suomessa puistot vaan ovat niin hyviä, että kauneutta riittää luonnon omasta takaa. Olen oppinut arvostamaan raitista ilmaa eritoten Aasian oleskelun jälkeen, ja sitä, että puhdasta suolatonta vettä on läsnä lähes joka paikassa. Missä muualla maailmassa voi luonnossa peseytyä ja saa kanisterikaupalla juomavettä ilmaiseksi huoltoasemilta?! Ei ole tarvetta pullovesille, ei niiden raahaamista kaupasta kotiin. Saati, että näkisit tyhjiä pulloja ja jätettä kasakaupalla pusikoissa, joiden ohi kävelet tai pyöräilet. Se siisteys on kaikkialla, sitä osaa arvostaa. Tietysti on muitakin siistejä maita maailmassa, mutta omamme on kärkikastia.

Ja kummasti on mökillä viihtynyt, vaikka siellä on täysin hiljaista ja pelkkää luontoa, ja olemme keskenään puuhastelleet siellä. Mökillä näkee kättensä jäljet, mikä on todella antoisaa. Viikate on heilunut, kattoa on paikkailtu ja raaputeltu sammaleesta, kaislikkoa karsittu, laituri viritetty kohdilleen ja puuhommia tehty, vene laitettu taas vesille, piha parturoitu, jne. Kirpputorilla on kivaa käydä etsimässä täydennystä mökkikalustukseen. Ja vaihtelu virkistää, kun voi poiketa läheisiin kyliin ja kaupunkeihin tai kotiin, kun kaipaa ihmisiä ympärilleen.

Voi poiketa vaikka Hamina Tattooseen.
Visiting festivals, here Hamina Tattoo.


Ilmaisia harrasteita ja nähtävyyksiä

Frisbee golf-alue. 
Free disc golf tracks on Tampere.

Suomessa voi harrastaa ilmaiseksi esim. Frisbee-golfia tai vaikka ihan patikointia, petankkia ja vaikka mitä lajeja puistoissa. Tampereellakin löytyy ulkona kuntokeskuksia, jonne pääsee hoitamaan peruslihaskuntoaan lenkkeilyn ohessa. On kirjastot, jonne pääsee myös musisoimaan ilmaiseksi, vaikkei omistaisi itse yhtään soitinta, tai lukemaan lehtiä tai kuuntelemaan musiikkia. Marjastus ja kalastus ovat melkein ilmaisia, riippuen kalastustavasta. Luonnonpuistoihin ei (tietääkseni) ole pääsymaksuja ja monet muualla nähtävyydeksi luokitellut maisemat ovat tarjolla ilman turistiruuhkia ja maksuja, sekä myyntikrääsää. Toki huomioiden ulkomaiset turistit, niin voisimme me Suomessa kehitellä kaikenlaisia luonto- tai muita kohteita/nähtävyyksiä oheispalveluineen. Otetaanpa vertailuksi Balin riisiterassit…minusta normaalit Suomen peltomaisemat ovat ihanan rauhoittavia ja hienoja. Olipa sitten kyseessä keltaiset rypsipellot tai viljapellot. Eikä ole ruuhkaa katsojista. Ja ne järvet pilkahtelevat joka puolella. Uinti järvissä on ilmaista, toki sinilevää näinä päivinä on joissain paikoissa.

Tähän ilmaisten huvien listaan ei kuulu vessassa käynti useinkaan. Todella ärsyttävää, että kansalaisen perustarpeella rahastetaan monissa paikoissa. Kuvittelepa festaritapahtuma kaupungissa. Ainoat "ilmaiset" wc:t ovat festareiden maksullisilla alueilla... hävettää Suomen puolesta! Sitten porukka lorottelee pusikoihin ja porttikongeihin.


Asettumisen ihanuus

Oma takapiha on jees.
Own back yard is nice.

Nyt kun on asunto toistaiseksi alla, niin on ihanaa saada ne tärkeät muutamat tavarat, vaatteet sun muut järjestykseen ja lähelle varastosta. Jotenkin paikan vaihtamiseen on alkanut puutumaan ja ainainen pakkaaminen ei enää kiinnosta. Ehkä on liian väsynyt reissaamiseen ja muiden armoilla olemiseen. Sängyt reissussa ovat olleet mitä sattuu ja selässä tunne sen mukainen. Muutenkin asunnon varustelu reissussa on ollut joko ei-mittään, surkea tai sitten ok; kaikkea huoneiston, huoneen ja askeettisen mökin väliltä.  Ympäristö on ollut joko saasteinen, merenraikas, meluinen tai hiljainen. Kaikkeen kuitenkin sopeutuu, olemme me ihmiset niin kummallisia eläimiä. Sisustamispuuhiin emme nyt aio silti kummemmin ryhtyä. Huonekaluista vain sängyt ja puutarhatuolit ovat omia, muut ovat vuokranantajan, hyvä niin. Takapihasta olemme nauttineet suunnattomasti. Nyt on niin mahtavat ilmat, että ulkona on tullut muutenkin pääsääntöisesti vietettyä aikaa. Pyörällä on ihana viilettää pitkin mantuja. Siltikään mua ei kauhistuta ajatella ilmojen viilenemistä, kun tietää, että sisällä tarkenee ja saunaan voi mennä milloin vain. Mutta katsotaan, säilyykö tämä mielenlaatu talven pakkasissa ja pimeydessä. Kyllä tää Suomen kesä tuntuu jälleen mukavalta, tänä vuonna kelitkin on kuivemmat ja kuumat (sikäli 15-20C ei haittaa sekään). Pakkaaminen ärsyttää, olipa sitten vaan kesämökille tai päiväreissulle jonnekin menossa. Ahdistus! Syy olla paikallaan.


Omat menot ja kaverit

Grilli-ilta kamujen kanssa.
Grilling with friends is good time.

Ystävien tapaaminen joko mieheni kanssa yhdessä tai erikseen on mukavaa, kun ei tarvitse jutella peilikuvansa kanssa (lasken mieheni peilikuvaksi). Saa peilailla ajatuksiaan toisiin nähden, tulee muutakin ajateltavaa kuin omat asiat. Omien menojen virittely on tuonut virkistystä elämään. Tosin kuvittelin, että olen baanalla kavereita tapaamassa yhtenään, kun pääsen Suomeen, mutta näemmä on tullut joko laiskaksi tai rauhallisemmaksi reissussa. Onhan niitä tavattu, mutta monta tapaamista vielä odottaa. Mikäpä kiire tässä on, kavereita ehtii näkemään pitkin vuotta. Syksyn tullen ihmiset palaavat lomiltaan ja arki rutinoituu, ja siihen on hyvä sovitella tapaamisia. Odotan innolla, kun sisäsalikausi käynnistyy, ja pääsee tempomaan salilla. Siihen asti on hyvä nauttia ulkoilmasta ja ulkoharrasteista.


Ulkonakäynnin kalleus, markettien mahtavuus

Mistä muualta saa salmaritaateleita?
Where else can you buy liqorice dates?

Suomessa aina havahtuu siihen, miten kallista on käydä ulkona treffeillä. Syöminen ja juominen on huikean hintavaa, kun vertaa lähes mihin tahansa muuhun maahan. Toisaalta jos harvemmin käy ulkona, on hinnat ihan se ja sama. Ruokakaupoissa on kuitenkin mahtavat valikoimat ja yllättävän edullista ravintoloihin nähden. Ja erityisesti perusmarketeissakin ilahduttaa se monipuolisuus, mikä on aiheuttanut ihania väristyksiä. Kaikenlaista superfoodia on joka kaupassa, ja tietysti kotimaiset kausituotteet ovat ihan mahtavia, HEVI-osastolla nauttii monipuolisista valikoimista. Hyvästi Aasian papu-porkkana-sipuli-kaali-valikoima! Näin kärjistäen.


Palvelun taso

Hyvää palvelua esim. Periscopessa.
Great service, e.g. Periscope, Tampere.

Suomessa on viime vuosina ollut hyvinkin yllättynyt palvelun hyvästä tasosta. Todella ystävällistä palvelua saa monissa paikoissa. Vain harvoin törmää töksäytteleviin asiakaspalvelijoihin. Ja muistamme kyllä kehuakin suoraan päin näköä, jos palvelu meitä ilahduttaa. Kyllä nykynuoret osaa, jos myös vanhemmatkin. Englannin osaaminen yleisesti on huikean hienoa, kehui ystäväni kanadalainen anoppikin. Kyllä turisteilla on Suomessa hyvät oltavat, kun tätä rataa kehitymme.


Mutkattomuus viehättää, mutta liika suorapuheisuus ei

Suomalainen avautuu baarissa.
Finns open up on the bar.

Olen myös oppinut arvostamaan suomalaista perussuoruutta ja -rehellisyyttä, vaikka toki maailmaan mahtuu muunkinlaisia suomalaisia. Etenkin Aasiassa korostuu se, että ihmisen sisällä on eri ääni kuin miltä ulkoisesti näyttää. Tavallaan kuitenkin ihailen myös ihmisiä, jotka pystyvät jättämään negatiivisia asioita taka-alalle, ettei niitä tarvitse tuoda jatkuvasti esiin ja korostaa jutustellessa. Keskitytään positiivisiin asioihin ja katkaistaan negatiivisuuden kierre. Jokaisen ei tarvitse tietää kaikkia toisen henkilökohtaisia ongelmia. Itse huomaan, että mielenlaatuni vaihtelee ympäröivien ihmisten mukaan. Suomalaisten kanssa on kuitenkin mutkatonta olla, kun ei tarvitse kokoaikaa miettiä, onko tuo kaveri lintu vai kala, ja mitkä ovat perimmäiset motiivit henkilön käyttäytymiseen.


Juomakulttuuri ja juottoterassit, uusi alkoholilaki

Kippis hyville ruokakaupan oluille!
Cheer for new alcohol law!

Yksi aina ärsyttävä asia kasvukeskuksissa, ja joskus pienemmilläkin paikkakunnilla, on juopuneet ihmiset ja julkijuopottelu. Vedin tässä herneet nokkaan eräskin päivä siitä, että joku ukko otti tehtäväkseen kommentoida mun takapuolta pidemmänkin aikaa, kun kävelin hänen edellään. Se humalassa häiriköinti on vaan ärsyttävää. Sanainen arkku aukeaa heti, kun promillet nousee. Ja humalahakuisuus ärsyttää ylipäätään. No, sitä kyllä oli myös Australiassa viikonloppuisin ja juhlapyhinä ja heidän toimestaan Balilla lomakohteissa. Onneksi tuleva sukupolvi on tässä suhteessa (uskoisin) järkevämpi ja omaa terveitä elämäntapoja, jos eivät kroppaansa pilaa nettipeleillä ja kännykkää tuijottamalla. Suurin ongelma näkyvästi ovat keski-ikäiset miehet, ja osin naisetkin. Sikäli näitä paikkoja voi välttää, jos haluaa. Ei kannata hengailla kaupungeilla liian myöhään, kun asiat pistävät pahemmin silmään. Eikä kannattaisi mennä minnekään festivaalialueelle, jossa odotettavissa on kyseistä käytöstä ja humalaisia. Ellei nyt sitten ole joku Must-see-bändi kyseessä. Pitäisi valita sellaiset festivaalit tai tapahtumat, jossa käy vähemmän häiritsevää porukkaa.
Suomessa on ilahduttavasti tullut paljon hyvätasoisia ja viihtyisiä ravintoloita, joissa voi kahvitella, lounastaa tai illastaa. Ja toisaalta on edelleen niitä tylsiä juottoterasseja, joissa ei tarjoilla minkäänlaista purtavaa asiakkaille. Kalusto on tylsä ja tehotiivistetty. Niissä ei tietenkään pidä hengailla, jos ei tykkää sellaisesta. Itse voi siis vaikuttaa moneen asiaan, joka aiheuttaa levottomuutta tai jopa stressiä itselle. Uusi alkoholilaki on sikäli positiivinen, että hyviä oluita saa nykyisin paremmin normaaleista ruokakaupoista.  


Valoisat yöt ja Haulitorni.
White nights, Pispala Shot tower.

Uusista ravintoloiden aukioloajoista ei ole kyllä itsellä kokemusta, kun oleminen ravintoloissa rajoittuu alkuyöhön eikä aamun puolelle. Ilmeisesti Suomessakin ns. Happy Hoursit on nyt sallittuja, hyvä niin.
Hienoa on myös, että Suomessa on alettu valmistamaan pienpanimo-oluita laajalla alueella. Tämä huomattiin jo viime kesänä Suomeen tullessa. Vielä kun saataisiin noiden oluiden hintatasoa alemmaksi, ehkä alkoholiveroa pienemmäksi. Karhut ja Lapin kullat ovat jo pitkään kaivanneet jotain tasoa rinnalleen.


New Tampere rules!

Kuuma on hottis. 
Kuuma (hot) is new attraction on Tampere.

Olipa ihana yllätys mennä Ratinan huudeille ja nähdä, miten vanhat rappeutuneet jugend-talot linja-autoaseman kulmilla olivat saaneet uuden elämän Ratinan kauppakeskuksen kupeessa. Itse Ratinan alue on nyt todella viehättävä ajanviettoalue kattoterasseineen (Periscope). Jos ratikkatyömaa keskustassa on häirinnyt silmää, niin Ratina korjaa puutetta aika lailla. Pääsimme nauttimaan nuorten yleisurheilun MM-kisoistakin Ratinassa, miten hienoa näyttää kaupunkimme maailman tuleville Suomi-turisteille. Tampereen kompakti paketti oli kuulemma tehnyt vaikutuksen ja ilmainen hanavesi kisapaikalla kuin muuallakin. Säistä nyt puhumattakaan. Uusi Kuuma-kompleksi Ratinan suvannossa tuo uutta ilmettä. Saas nähdä, miten uusi Areenan alue muuttaa taas Tamperetta. Futiksen MM-kisoja pystyi katsomaan ulkoterassillakin screeniltä, mikä oli myös mukavaa.

Nuorten Mm-kisoissa.
Few daya on U20 WC competitions.

No, jos Suomessa riittää nyt hehkutusta, niin on riittänyt minulla aiemmin valitustakin. Nyt vaan yritän kellua tässä Suomi-fiiliksessä mahdollisimman pitkään ja pohtia, mikä on se pitkän aikavälin suunnitelma. Minkäänhän ei tarvitse olla lopullista, aika aikaansa kutakin. Palatakseni alkusanoihin, niin sellainen mansikka-mustikka-keitos voi olla hyväkin ratkaisu. En ole vielä päättänyt, kumpaa marjaa tulee keitokseen enemmän. Just nyt mansikka maistuu makealle.

Olenko muuttolintu ja muuta pohdintaa elämästä?

Väliaikaista kaikki on vaan, vai onko? Värikkäissä syysmaisemissa, toistaiseksi täällä.  Here we are  so far, it was colourful autum...