Australiaan Melbourneen viimeinkin

Keittiössä. Kitchen.

Makkarimme. Our bedroom.

Melbourneen oli helppo sujahtaa uuden majoitusemäntämme avulla. Omakotitalo, jossa asumme, on reilun kokoinen Glen Waverleyn alueella (35 min junalla citystä itään), 3 makkaria, 2 vessaa&kylppäriä, työhuone sekä iso keittiö ja olohuone. 2 eri siipeä näppärästi, että ei emäntä häiriinny omassa siivessään. Lentomatkalla oli ihan käsittämätön juttu, että vieressämme istui aussityttö, joka ilmeni tämän meidän emännän tyttären kaveriksi. Vieruskaverimme oli tulossa samalta reissulta Intiasta, jossa myös tämä tytär oli ollut kanssaan, mutta tullut jo aiemmin kotiinsa takaisin (ei asu tässä talossa enää). Menipä 7.5 h kivasti tuon tytön kanssa rupatellen. Yllätykseksi talossa löytyi myös kaksi koiraa: pieni puudeli Loui ja ruskea kultainennoutaja Bronte, jota alettiin kutsumaan brontosaurukseksi (viitaten Vesa-Matti Loirin vanhaan kappaleeseen), aika iso koira. Meikäläinen kun ei oikein koskaan ole ollut eläinihminen, vain akvaariokalojen kasvattaja, niin outoa on sopeutua siihen, että noi koirat on, etenkin ekat päivät, perässä kuin poikaset. Kun menen vessaankin, kuonot tunkee oven väliin. Nuolevat varpaita, ja milloin housuissani on kuolainen nuoluvana. Bronte on supersosiaalinen ja tunkee aina kuononsa haarojen välistä (kuin olisi mun ratsuponi) ja lösähtää jalkojeni päälle makaamaan, jos satun istumaan tai seisomaan jossain. Aamuisin kuulee, kun Bronte oottelee ja läähättää jo oven takana, että heräillään. Sitten ne meinaa seota, kun näkee, että pannat otetaan käteen ja ollaan lähdössä ulos. Täkäläisille koirille on tyypillistä elää vain takapihoilla, eikä suinkaan käydä tarvelenkeillä isäntien kanssa. Huomattiinkin, että ekana päivänä, kun tutkittiin ympäristöä koirien kanssa pari tuntia, ne oli ihan perässä vedettäviä ekan tunnin jälkeen. Täällä voisi tulevaisuus olla koirien personal rainerina. Bronte on itse asiassa hoidossa pari viikkoa täällä, ja saapa nähä, miten paljon laihtuu meidän kanssa lenkkeillessä.

Karibiakekkereillä Australiapäivänä.
Victoria's Caribbean festival on Australia Day.

Meitin mamma, seuran puheenjohtaja ja mä.
Our host, President of the VicCarib club and I.

No joo, asuu täällä ihmisiäkin, eli tuo emäntämme on uskomaton, hyväsydäminen nainen, joka on kasvatellut lähes kaksikytä vuotta sijaislapsia, pääasiassa ongelmaisia teinejä eri kulttuureista. Nykyisin hän avustelee vanhempia ihmisiä kodin ulkopuolella päivätyökseen. Hyvin mielenkiintoista kuulla tarinoita naisen elämän varrelta, hän on asunut 40 v täällä. Hän sitten heti vei meidät paikallisten karibialaisten piireihin, kun Australiapäivänä mentiin juhlimaan kaupungin lähelle puistoon. Otettiin omat juomat ja ruoat mukaan, ja jokainen tulija oli tehnyt tai ostanut ruokia, joita jaettiin siinä värikkäässä porukassa.  Hyviä makuja testailtiin. Musiikkina soi reggae ja muut karibian rytmit, ja porukka jutteli keskenään, jotkut keikuttelivat lanteitaan samalla. Emännän ent. mies on ko. kulttuurin edustaja, ja siksi tämä yhteisö on hänelle hyvin tuttu. Mielenkiintoisimmat juttukaverit tulivat Jamaicalta, äiti ja tytär. Sitten yhteisön puheenjohtaja värväsi meitä jonnekin Mumba-kulkueeseen, joka on Melbournessa viikkoa ennen maaliskuun formulakisoja, näiden omat karnevaalit. Hommataan vaan omat höyhenet, ja keikutetaan lanteita, niin hyvä tulee. Ja meidät kutsuttiin Ritchmondiin (lähellä keskustaa) Bob Marleyn synttäribileisiin, jossa soittelee useita bändejä sekä DJ, nyt viikon päästä olisi. Mutta joo formuloista puheenollen, emäntämme jo katseli sinne asti kalenteria, että sellaista meille olisi maaliskuussa tarjolla.  Hurjaa ajatella niin kauas tulevaisuuteen, mutta kyllähän ko. tapahtuma toki kiinnostaa.

Meillä naapurihuoneessa asuu yksi suomalainen meitä nuorempi nainen, joka tekee väitöskirjaa Suomeen. Vaikuttaa hyvin mukavalta, tosin on poissa jonkun verran täältä kavereiden luona ja päivisin nenä kiinni tietsarissa huoneessaan. Hän haluaisi jäädä tänne, vuoden viisumi taas loppuu, mutta tulevaisuus on epävarma, saako viisumijatkoa. Suomeen ei tee mieli takaisin, kuulemma vain tohtoriksi voi käydä valmistumassa.

Mä ja Serena, huomaa sama paitaväri.
Me and Serena having same shirt color.

Vanhat legendat eli Martina ja Lindsay.
Old legends, Martina and Lindsay.

Kosteutin ja viilenninvekotin.
"Hip to be cool."

Sitten keskiviikkona päästiin asiaan, miksi Melbikseen nyt tultiin, eli Australian Avoimiin tenniskisoihin. Tarjolla oli Ground passi, eli pääsy ulkokentille ja alueelle (44 AUD=30 e). Kahdelle pääarenalle maksaa liput jotain satasesta useampaankin, ja siellä pelaa kaikki top10 rankatut nimet. Parhaat pelit oli jo loppuunmyyty. Ulkona myös pääsee näkemään huippujen harjoituksia sekä nelinpelejä, ja noita alemmin sijoitettuja pelaajia. Tällä kertaa Jarkko Nieminen ei enää pelaa, joten ei oikein ollut suoraa suosikkia. Suomalaiset Lembonganin tutut tulivat meidän kanssa kisoihin ja mukavaa olikin viettää päivä alueella. Tosin ulkona helle ja kuuma aurinko, kun täällä on just otsonikerroksessa reikä. Ja mä jätin aukkarasvan kämpille, kun piti olla pilvee ja sadetta. Piti paperista alueopasta pitää pään päällä, kun ei toi läpinäkyvä kertsisadetakkikaan olisi suojannut ja varjopaikat olivat kortilla. Kavereillamme oli sentään sateenvarjot mukana auringon eteen. Heh, hauska siinä punakkana päivän lopuksi huomata, että myydäänhän täällä halvalla aukkarasvaakin!!!! Ääk!

Se on kans täällä hyvä, että sekä tennisalueella että kartsalla on ilmaisia juomapisteitä siellä täällä, josta voi ottaa vettä omaan pulloon juotavaksi. Ruokakojuja on paljon, ei tarvii jonotella oikein missään. Illalla alkoi tulla vettä kaatamalla hetki, jolloin kaikki pakkautuivat sisätiloihin katsomaan telkuista tennistä. Top10-pelaajia voi myös seurata ulkona screeniltä löhötuoleissa, jos ei ole lippuja isolle areenalle. Nähtiin päivällä livenä pari lengendaarista naispelaajaakin, Martina Navratilova sekä Lindsey Davenport nelinpelissä ausseja vastaan. Tuo oli viihdepeli, monitorissa näkyi "VERY FAST" nopeuden kohdalla ja välillä he muutoinkin hauskuuttivat yleisöä.  Sitten seurattiin mm. Radwanskan harjoittelua, maailman listan kärkipäässä. Hävisi kylläkin sitten Serena Williamsille pelin selvin luvuin.

Arvaamattomat kelit: välillä Esteri tiputtelee rutkasti.
Changing weathers: heavy rain sometimes.

Fedukan aukiolla tennistä screeniltä.
FedSquare audience of tennis (screen).

Seuraava kudontakohde, puut?
Next targets for knitting, trees?

Torstaina lähettiin kans kaupunkireissuun vinguttaen Mykiä, joka on julkisen liikenteen kortti, max 7.8 AUD=5 e/24h, Visalla voi ladata automaateilla saldoa. Oltiin Federation Squarella eli keskusaukiolla katsomassa löhötuoleissa tennistä screeniltä. Taas porotti, vaikka piti sataa, mutta nyt oli sateenvarjot mukana suojana. Tää arvaamaton sääalue johtuu ympäröivistä kukkuloista, jotka tekee ylläreitä. Löydettiin suosittu kreikkalainen ravintola keskustasta ns. kreikkakadulta eli Longsdale streetiltä, Stalactite. Siihen sitten jämähdettiin muutamaksi tunniksi lihapatojen ja -pullien, saganakin (paistettu juusto) ja viinien pariin. Löydettiin matkalla takaisin FedSquarelle useita panimopubeja, joihin ei nyt ehditty jäämään, kun piti ehtiä katsomaan Federerin ja Djokovicin peliä. Maybe later.

Rillaamassa ja poreissa kavereiden luona.
BBQ with friends and hot tub.

Kiva rillausalue. Nice BBQ area.

Perjantai meni Glenin keskustaan tutustuessa, puhelinliittymiä etsiessä (ei vielä tullut sopivaa vastaan, Suomi-puheluihin koitetaan löytää) ja päivärepun ostossa.  Lauantaina mentiinkin sitten suomalaiskavereidemme luo keskustaan grillaamaan lammasta ja kanaa, sekä poreilemaan heidän residenssin kuumille ulkoaltaille. Oli kyllä niin mukavaa vietellä iltaa ja vaihtaa ajatuksia noiden reilusti nuorempien kanssa, jotka jo tuossa vaiheessa ovat pohtineet elämän tarkoitusta yms. Tietysti tennismatsikin katsottiin. Lähtivät Sydneyhin tänään. Naurettiin, että voidaan jossain vaiheessa tehdä treffit jonnekin "välimaastoon" Ausseja, vaikka Ulurulle eli punaiselle kivelle (Ayers rock). Noh, toivottavasti vielä törmäillään.

Tää sunnuntai on mennyt "koti"-oloissa. Tää tuntuu kummasti kodilta, kun voi laitella ruokaa, pyykkäillä, ulkoiluttaa koiria, käydä kaupassa (meille ruokakauppakäynti on kuin lapselle karkkikauppaan pääsy), jne. Ruokakaupat on ihan mahtavia, kun kaikki on niin nätisti esillä, valikoimat on hyvät, hedelmät aina tuoreita, erilaisia kuin mihin on tottunut, mereneläviä ja lihoja hyvin ja edullisia. Kaasugrilli on pöhissyt meillä muutamana päivänä ja salaattejakin on tullut syötyä paljon. Aussiruoka on osin halvempaa ja osin kalliimpaa kuin Suomessa, pääosin halvempaa kuitenkin. Meillä on jo kantiskortti Dan Murphyyn, eli paikalliseen virvoitusjuomaliikkeeseen ;), jolla on saanutkin hyviä aleita ja Aleita. Oltiin yksi päivä siellä sattumalta viinimaistajaisissa, lipiteltiin eri viinejä pöydän kulmilla, jossa esittelijä tarjoili niitä. Kyseli, mitkä viinit kiinnostaa. Ja kutsui ensi viikolla espanjalaisten viinien maistajaisiin (mm. Riojan eri viinejä). Kysyttiin, että onko se maksullista. Setä sanoi, että "joo, vitosen pistän taskuuni...hehe, ilmaista tietenkin!" Onhan nää yksityiset kuitenkin liiketoimintaa ja markkinointia tekeviä, eli vähän eri meininkiä kuin Suomen monopoli-Alkoissa. Meitsi on hurahtanut Moscato-kupliviin ja Juhan makunystyrät sykkii eri (Pale)Ale-oluille, joita on runsaat valikoimat hyvin tarjouksin. Viinit lähtee muutamasta taalasta ylöspäin, hyllyt on rypälejärjestyksessä. Emäntämme aikoi viedä meidät ensi tiistaina Yarra Valleyhin  viinitilalle Moet&Chandon, ranskalaisen firman täkäläinen tila. Tonne on joku n. 40 min ajomatka täältä Glenistä, iso viinilaakso, jossa on useita eri tiloja.

Hetelmätarjontaa Colesissa, namskis.
Fresh fruits on Coles.

Ei vegeille! Not for vegetarians!

Tästä merieläväistiskistä myös Aasialaiset tykkää.
Asian people also like this seafood.

Vasemman puoleinen liikenne on jo Kuala-Lumpurista ja Indoista tuttua, osaa jo kattoa oikeeseen suuntaan, kun tietä ylittää. Paljon kuljetaan julkisilla peleillä, tosin lähin kauppakeskus on 1.2 km, kävellen. Keskustassa kulkee myös raitsikat eli Tramit, jotka on ilmaisia tietyn keskusalueen sisäpuolella. Taksi on suht. edullinen, aloitusmaksu jotain 6 AUD. Eilen yöllä tultiin 2,5 km ja maksoi 12 AUD (8e). Täällä toimii muuten kans "lähimaksu" eli luottokortilla heilautus tiettyyn rahamäärään asti (35AUD), PayPass tai PayWave nimellä.

Koiratäti puistossa brontosauruksen kanssa.
Who let the dogs out!?

Lähitienoon asujaimistoa.
Neighbourhoods.

Luonto on jotenkin ihanaa ja erilaista, eucalyptyspuut tuoksuu tosi voimakkaalle ja niitä on paljon, ja välillä nokkaan kantautuu muitakin voimakkaita kasvien tuoksuja. Täällä ei ns. isoja puskia tai puupöheikköjä ole pahemmin, kaikki on aika hyvin karsittua ja hoidettua yleisillä paikoilla. Meidän takapihalla asuu opossumi, joka muistuttaa nenältään possua, ja varpailtaan koalaa. Ei olla nähty, koska puu, jonka latvuksessa se asuu, on niin tiheä ja se liikkuu vain pimeällä. Kuvan emäntä on siitä meille näyttänyt, hassu. Koirien ulkoilureitti vie läheisille kahdelle lammelle, joissa asuu kaikenlaista nokka- ja sorsalintua. Sitten on ihailtu lähistön isoja omakotitaloja. Ja kuten arvata saattaa, jokainen talo on ihan eri näköinen (rakennusmääräykset täällä taitaa olla/olleet löyhiä), ja on trimmissä olevia hienoja puutarhoja ja joissain väleissä ihan hoitamattomia rytöjä. Kuulemma keskihinta omakotitalolle tällä alueella on millin AUD. Nää taitaa olla keskim. jotain 170-200 neliön huikkeella. Kiinalaiset rikkaat nostavat hintoja, koska ne tuo lapsensa tänne julkisiin ja parempiin kouluihin ja ostavat taloja. Vinoja silmiä näkeekin runsaasti junassa ja Glenin kauppakeskuksilla. Täällä on myös tyypillistä, että taloja huutokaupataan ("auction" lukee kylteissä). Emäntämme asuu vuokralla ja maksaa tästä talosta 2200 AUD/kk. Täällä on keskuslämmitys (kaasu), eli lattiassa on lämmitysaukkoja eli ritilöitä, joissa on säleikkösäädöt. Meitsi yksi päivä sanoi, että onpas näppärät lattia-aukot, jonne voi lakaista tomut ja pistää imut päälle. Onneksi en ehtinyt siivoilla noita tukkoon. Harakat saa hyvin lämmikettä, kun ikkunat vuotaa runsaasti ja on yksinkertaiset. Tässä yksi poikkeuksellisen kylmä yö oli kuulemma kuin talviyö, eli 13 C, ihan tuntui, että kylmyys menee luihin ja ytimiin. Piti tuossa höyhenpeiton alla olla villasukat jalassa. Kesällähän me katseltiin, että kotimaan kesälämpötilat olivat sattumoisin samoja kuin täällä talvella. Niiden suomalaisten tuttujen kerrostalossa keskustassa oli puolestaan ilmastointi päällä, kun ne on tosi tiiviitä ja lämpösiä asuntoja. Eli lähinnä nää vanhemmat talot vuotaa kuin seula ja on talvella kylmiä.

Tämä asuminen normaalissa ympäristössä on just sitä, mitä me tältä reissulta haettiinkin, vaikka nyt ollaankin toisen nurkissa nuohoomassa. Mukavaa morjestella ja jututtaa naapureita, kuin itse asuisi täällä. Kylläpä taas on helppoa jämähdellä tänne Melbikseen, mutta katsotaan, päästäänkö tässä jossain välissä käymään Tasmaniassa ja/tai Queenstownissa/Uusi-Seelanti.

« Previous Post

Next Post »