Viinitilakierros Yarra Valleyssä

Maistelukierros Chandonissa.
Tasting round on Chandon.

Viinitila Yarra Valleyssä. Winery on Yarra Valley.

Ruusujen väri kertoo viinilajista.
Color of the roses revealing grapes.

Oltiin sovittu emännän kanssa, että lähdetään ennen puolta päivää Yarraan viinitilakierrokselle. Hänelle oli työn puolesta mahdollista lähteä päiväksi tuonne. Jotenkin mukavaa, että sai oppaan (autokyydistä puhumattakaan), joka tuntee viinitilat kuin omat taskunsa. Heillä on tuttavapiirissä ollut tapana toisinaan poiketa viinitiloille lounastamaan sunnuntaina. Matka Yarraan sisälti reiluja ylä- ja alamäkiä. Jotenkin pelkästään niistä maalaismaisemista nautti. Alueella laidunnetaan myös karjaa (mm. nautoja, lampaita, vuohia) sekä kasvatellaan hedelmiä ja mansikoita. Juustojakin täällä tehdään, kiva niin, ja erityisneitsytoliiviöljytkin (I love Finnish!) saa kotimaisina. Saavuttiin ensin Chandonin tilalle, joka on kyllä hienosti kuorruteltu trimmattuine kasvineen meille vierailijoille. Jokaisen viiniköynnösrivin päässä on ruusupuska, jonka väri kertoo, mitkä rypäleet on kyseessä. Rypäleet itsessään on tumman punasinisiä, mutta viinin värit on sitten eri juttu, koska viinin väri tulee nimenomaan kuoresta (valkoviinissä kuorta ei ole sisältynyt prosessiin).

Ja sitten asiaan, eli viiniä saatiin huulten kostukkeeksi puoliympyräpöydällä, jonne sai tulla maistelemaan 5 AUD hinnalla (3,5 e). Yleensä tiloilla voi maistella ilmaiseksi, mutta näillä oli aika reilut maistiaisannokset ja kyseessähän oli enimmäkseen skumppaa, jota shampanjaksikin kutsutaan emofirman Moet&Chandonin Ranskan tiloilla. Henkilökunta kallisteli pulloa meidän tahtiin ja kertoi liukkaalla aussienkulla, mitä makuja löytyy ja mikä viini on kyseessä, onneksi oli sama löpinä paperillakin (nimim. selvää pässinlihaa). Meidän makurakkulat oli sitä mieltä, että kolme ensimmäistä kuplivaa oli same-same, eli kuivakkaa ja pirskahtelevaa. Kuvattuja makuja oli hankala löytää. Mutta meille sokerisuille maut parani loppua kohti, kun maisteltiin Chardonnaytä ja etenkin se 6. maistilasi eli Pinor Noir - Shiraz punainen skumppa oli aikas herkkua. Hintakin oli suorassa suhteessa sokerin määrään, eli hyllyyn jäi nuo 32 AUDin pullot. Ehkä täällä Ausseissa tuo hintahaitari vähän supistuu, kun on niin hyviä viinejä halvalla tarjolla. Lounaspaikka oli upea sisä- ja ulkoterassi, josta näki viiniköynnöspellot, jonkun kastelulammen ja upeita sinertäviä ympäröiviä vuoria. Tämä maisema on meille kuin Balin Ubudin riisipellot: paikka, jonne vois vaikka asettua vähäksi aikaa rauhoittumaan.

Kiva pirssi, muttei meitin. Nice car, but not ours.

Mielenkiintoisin osuus koettiin vasta poislähtiessä. Katseltiin siinä puskassa kypsyviä rypäleitä ja otettiin valokuvia, kunnes joku viirusilmäporukka (2 naista ja pieni lapsi) tuli siihen kuvailemaan. Lapsi passitettiin pitelemään rypäleitä käsissään pensasalueelle, johon ei saisi mennä. Lapsi siinä napsi suuhunsa noita ei-kypsiä rypäleitä, kun mammansa räpsytti kameraa ja komenteli lasta eri paikkoihin ja asentoihin. Emäntämme tokaisi heille, että siellä on kiellettyä olla. Naiset katsoivat meitä jollain "me nyt voidaan tässä kuvailla, jos halutaan" - ilmeellä, eivätkä kovasti noudattaneet kieltoja. Sitten he lähtivät kohti parkkipaikkaa... Hetken päästä katsottiin, että lapsi oli siinä kulkureitin sivussa trimmatulla nurmikolla housut kintussa, ja teki tarpeitaan. Voitte vaan kuvitella mun ja muiden paikalla olijoiden paheksuvat ilmeet. Ei pysty vaan käsittämään, miten joillain puuttuu täysin joku häpy-geeni, ettei mitään hajua käytöstavoista.

Omistaja eli Dominique. The owner Dominique.

Jutustelua Valentinen kanssa. Chatting with Valentine (waitress).

"Kellarin ovi" tarkoittaa maistelupaikkaa.
Cellar door means tasting available.

Sitten suunnattiin seuraavaan kohteeseen, eli pienemmälle tilalle Dominique Portetille. Emäntämme tuntee jonkun omistajan "serkunkaiman kummin", ja ilmoitti sen henkilökunnalle (tuolla ei montaa asiakasta ollutkaan), halusi tavata omistajan. Sitten omistaja Domi pyrähti paikalle ja esittäytyi ja jossain kohtaa tokaisi: "Eikös Suomi ole se seuraava Euroopan maa konkurssissa?". Jotenkin leuka loksahti, että mitäs se ranskis oikein horisee. Korjailtiin vähän käsitystä ja todettiin, että joo säästöjä kyllä tarvitaan, mutta ei tässä nyt ihan konkassa olla, että on monia Euroopan maita (mm. etelässä), jotka on enempi kuralla. Parempi keskusteluanti tuli Valentine-nimiseltä nuorelta naiselta (tarjoilijana), joka oli Suomi-fani ja ollutkin Jyväskylässä ja Kuusamossa ja haaveili pääsevänsä taas koiravaljakoiden pariin jonnekin Lappiin. Ja kuulemma meillä on niiiin upee luonto. Aina se on niin, että ruoho näyttää aidan takana vihreemmältä. Vaihdettiin yhteystiedot, kun Juhan ex-työkaverilla sattuu olemaan joku koiravaljakkobisnes, ja josko muutenkin voi helppiä Suomi-asioissa, tms.

Osterin lipittäjä. Oyster tasting.

Missä elokuvassa sanottiin "Follow the white rabbit"?
In what movie was this question asked?

Tynnyrikokoelma. Barrel selection.

Siitä sitten jo kivassa päivähöpnässä vähän tankkaamaan ruokaa Innocent Bystander ravintola-bodegalle. Näin viikolla on hyvä tuolla Yarrassa suihkia, kun viikonloput on kuulemma ihan ruuhkaisia, myös täällä ravintolassa Healesvillessä. Kiva pikku kylä muuten. Otetiinpa maistiksi parit osterit sitruunan kanssa. Jotenkin oli suussa sulavampaa kuin muistipiirini rekisteröimät Shanghain nyrkin kokoiset kumiköntit (v2005 työreissulla). Merivedelle maistui lähinnä, mutta tulipa kokeiltua. Sitten tilattiin yksi linssisalaatti ja vasikka-possupullia ja lammaspullia meille kolmelle jakoon. Yllättävän täyttävä lunchhi. Ja piti maistella naapuritalon White Rabbit Breweryn pari Ale-olutta, jotka eivät kyl olleet aleessa.

TarraWarra Estate.

Olimme valmiita jatkamaan rundia TarraWarra Estatelle. Siellä on rakenteilla iso viinitunneli, jonne tulee kaikenlaista konferenssitilaa yms. Tuo oli korkealla kummulla, upeet näkymät yläterassilta. Just löivät ovet (klo 17) kiinni nenän eestä, joten jäätiin lipomaan kieltä terassille. Viinitiloilla muuten on myös konsertteja, esim. Simply Redillä näytti olevan jossain viinitilalla keikka, kun vilkuilin aiemmin keikkakalentereita täällä Osseissa. Olis hienoo moinen.

Seuraava kohde. Next place.

Historiallinen paikka. Historic place.

Veistos äidistä ja lapsesta. Sculpture about the mom and the child.

Jännä puukeskittymä. Interesting garden of trees.

Sitten käytiin vielä kiertelemässä Yering Station-historiallisella tilalla, jossa on myös Chateau Yering Hotel. Hienot puitteet ja helikopterikenttä mm. hääjuhlien pitämiseen. Edelleen suu kuivana lähdettiin sitten takaisin kohti Gleniä. Kauppakeskuksen kautta himpeen, ja grillaamaan broileria ja syömään mango-feta-salaattia. Ja minä tietysti huuhtelin Moscatolla ruoan alas ja Juhalle maistuu aina lemppis Ale-olut Murphyn hyllystä. Emäntämme totesi tuossa, että "tähän voisi tottua" eli että me kokkaillaan. Meillehän se sopii, että emäntä ei sotkeennu ruokapuuhiin ja voimme laitella mieleistämme safkaa. Ja jos se jollekin kelpaa, niin great. Mukavaa syödä välillä yhdessä ja höpötellä niitä näitä. Huonenaapurimme ei ole näihin karkeloihin osallistunut, hän on vege (tekee omat pikaruoat) eikä kovin seurankipee, ja eilenkin oli jonkun mieskaverin luona yötä.

Meriruokaa kaupassa. Seafood available on store.

Pakko ostaa, nimi on enne.
Must buy, nomen est omen.

Nyt sitten ollaankin tänään en-tee-mitään päivää kotosalla, kun on sadepäivä sopivasti. Huomattiin eilen illalla, että lähibussimme 902 menee Chelsean rantakylään, jotta pääsisi suoralla bussiyhteydellä rantsuunkin, kun ilmat taas kirkastuu loppuviikoksi. Eläköön Myki-kortti, joka vapauttaa liikkumaan lähes minne vaan.

« Previous Post

Next Post »