Suomalaisten tapaaminen, St Kilda festarit ja koiran normipäivä

Perjantaina emäntämme teki lohisalaattia ja maisteltiin "tarjous-shampanjaa"... nää tarjousjuomat huvittaa täällä alkoliikkeissä suuresti. Mukavasti on moni ilta mennyt pitkään poristen ruokien ääressä. Lauantaina oli kuuma päivä eli yli 30C ja grillailtiin Juhan kanssa kahdestaan (koirat tietysti kuolasivat vieressä) lammasta ja syötiin salaattia. Siitä lähdettiin junalla illaksi keskustaan Flindersin aseman viereen joen varren terassille, jossa oli Melbournen suomalaisten tapaaminen. Olipa mukavaa jengiä! Jotain reilu 20 kappaletta paikalla. Kaikki tuntuivat viihtyneen täällä hyvin. Keskusteluissa korostettiin turvallisuutta, viihtyvyyttä ja kaupungin toimivuutta. Useat suomalaiset viihtyvät lämmössä tropiikissa (Queensland) ja täällä olevat korostivat, että tämä kaupunki toimii myös talviaikaan hyvin. Täällä on lomia n. kk firmoista ja osalla palkatonta lomaa tuetaan hyvin. Työssä viihtyvyys on tärkeää monelle, osa sanoikin työn olevan kuin harrastus. Suomalaisilla on hyvä maine täällä, eli jos sinulla on jossain firmassa suomalaisia tuttuja, niin helppoa on saada sitä kautta töitä. Osa oli sitä mieltä, että IT (tietotekniikka) on täällä n. 10 v Suomea jäljessä, mutta minusta ainakin yhden Samin (Australiaan!-blog) työpaikalla on poppista hyvin samat asiat kuin meidänkin firmassa. Tai no ehkä lähes vuoden jälkijunassa, mutta kuitenkin...

Useat olivat jo asuneet muissa maissa kuin Suomessa ennen tänne tuloa. Kiva oli nähdä yksi jo kotimaasta tuttu kaveri, joka on ollut täällä neljä vuotta ja saa kansalaisuudenkin juuri. Tyypillistä on, että monella tulee kesäisin Suomi-nostalgia ja käy mielessä muuttaa sinne... Useat ihannoivat Suomen designia (Marimekko, Arabia, Iittala) ja ruokia (karjalanpiirakat, lakritsit, salmiakit, ruisleivät, suklaat, leivonnaiset,...). Suomi-kerhot eri puolilla Australiaa myyvät Suomen herkkuja ja pitävät yllä mm. pesäpallojoukkueita. Jotain villasukkakudontakerhojakin löytyy (jee, mulle harrasteita). Täällä on Altonassa Melbiksen Suomi-kerho. He järjestävät pian mm. Timo Soinin vierailun tänne. Vaihdeltiin yhteystietoja ja meidänkin lähellä asuu yksi mukava suomalaisperhe, jotka pyysivät käymään. Sitten löysin täältä yhden vanhan koulukaverini, joka on asunut täällä 17 v ja sitä ennen Japanissa. Mielenkiintoista. Toivottavasti ehdimme tavata. Hän asuu kauempana kaupungista.

LunaParkin edessä. In front of Luna Park.

Acland street.

Kirpputoriratikka. Flea market tram.

Sunnuntaina oltiin St Kilda Festivaleilla, jotka on Australian suurimmat ilmaiset musa- ja katuruokafestarit. Muistelimme 8v sitten olleemme myös St Kildassa ko. päivänä. Olikin jengiä kuin Tampereen wappuna potenssiin X. Kivasti oli ratikka 16 pois käytöstä ja oli aika ryysis muissa citystä lähtevissä ratikoissa. Taiskohan olla 3. ratikka, kun saatiin itsemme tungettua kyytiin. Kiltsin ravintolat ja terassit olivat täyteen ammuttuja, olihan kivan lämmin päiväkin. Jytämusat soi baareissa ja kansa heilui kuin heinämiehet. Kadut oli suljettuna autoliikenteeltä ja kansaa vaelteli suuntaan ja toiseen. Kaikenlainen kulttuurikirjo oli edustettuna ja tosi montaa kieltä kuuli puheltavan joka puolella. Nauratti, että viinakauppaan oli hillitön jono ja n. 100 m kaupasta oli parin metrin kyltti "St Kilda Festival precinct is a dry zone, fines will apply" eli festarialue on kuiva vyöhyke (alkoholiton), sakkoa luvassa, jos läträät. Silti kaikkien järkkäreidenkin vieressä porukka ryysti olutta ja sidukkaa tölkeistä ilman huomauttelua, ja välillä nokkaan kantautui ruohon käry. Loppupäivästä etenkin oli jengi aika jurrista, vaikka olikin sunnuntai.

Livemusaa rantabaarissa. Live music on the beach bar.

Rannan päälavalla Client Liaison. Main stage on the beach.

Sambaa.

Rannan ravintoloissa oli live-esiintyjiä ja ulkona samba- yms. tanssiesityksiä. Katutaidetta siellä täällä. Rannan terassiravintolassa oli joku hyvä soul/funk-livebändi, joka koukutti jäämään siihen ulkopuolelle katsomaan ja kuulemaan. Päälavalla rannassa esiintyi Client Liaison, jossa kukkahaalaripukuiset hippimiehet esitti jotain 80-luvun tyyppistä purkkapoppia. Kanssa hyppeli kuin joku kengurulauma ja välillä kohoteltiin käsiä ilmaan. Pörrötukkainen pantapää (kuin jumppavetäjä Jane Fondan videolta, asua myöten) teki jotain ihmeliikkeitä lavalla, milloin punnerteli ja milloin oli "Saturday night fever"-asennossa käsi ojossa. Jotenkin koomista, mutta viihdyttävää. Sitten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa Ackland streetiltä. Löytyipä kiva terassipöytä vapaana muuten täynnä olevista ravintoloista. Syykin selvisi: kasvisravintola. No, meillä oli muut ateriat mielessä, joten löysimme itsemme lopulta kadun pään Village Belle Hotellin baarista, jossa sai mainiota hampurilaista ja mautonta sekä sikarasvaista "fisu-shipsiä", että tuli sekin kiintiö saman tien täyteen.  Muuten tunnelma baarissa oli mainio, kaiken ikäistä porukkaa ja syömässä. Loppuillasta olisi siellä ollut live-musaakin, mutta poistuimme takaisin festareille ulos, kun olin saanut farkut ja pitkähihaisen päälle. Alkoi vähän viilentyä ilta. Sitten vielä nähtiin Luna Parkin viereisellä lavalla joku rock-bändi, hyvää musaa. Katsojissa oli jos jonkinlaista vipeltäjää. Yksi tyyppi heitti pyöräkypärän viereeni ja kaatui itse perään nurtsille. Sekaisin kuin seinäkello. Piti ottaa pari askelta kauemmas tyypistä, just in case.

Village Belle hotel bar.

Lähdettiin kävellen oikaisemaan Fitzroy streetille, kunnes näimme ratikan nro 3. Hypättiin kyytiin kiireessä, kun muisteltiin, että se menee keskustaan. Kattii kans, olikin menossa ihan eri suuntaan eli East Malverniin. Hypättiin hädissämme pois parin pyskän päästä ja käveltiin pitkä matka takaspäin Fitzroy streetille hoippuvia nuoria katsellen ja sit ratikalle 96. Sieltä Southern Cross asemalle cityyn ja kotijunaan. Kiroiltiin juurikin tuon East Malvernin aseman kohdalle tultua, että tuossahan se onkin (ratikan 3 päätepyskä) meidän kotimatkalla...

Sitten taas uber-taksia kutsumaan. Tällä kertaa joku iranilainen kaiffari tuli autollaan ja heitti kotiin. On kyl edullista, taas n. 35-40% halvempaa kuin normitaksi.

Näin maanantai on ollut kotipäivä ja viimeinen lämpösempi päivä. Tuli muuten täkäläinen pankkikortti mullekin (Juha sai jo oman viime viikolla postissa), mutta jouduin sen aktivoimaan puhelimitse (ja pyytämään PIN-koodin), kun ei näkynyt sitä jostain syystä nettisovelluksessa, jossa sen itse saa normaalisti hoidettua. Oon vähän jo ylpeekin, että ymmärrän aussienkkua, vaikka välillä saakin kuunnella korvat hörössä, kun nää puhuu ku papupadat, tolla murteellaan. On muuten ollut jännä huomata, että Aldi-kauppa veloittaa jopa tuon pankkikortin käytöstä 0,5%, joten pitääpä maksella tästä etiäpäin siellä käteisellä. Muualla ei ole huomattu samaa. Nyt on massu täys kana-halloumi-salaattia, hedelmä-herkkujäde-jälkkäriä ja pää täys asiaa, kun höpöteltiin useampi tunti tuossa emännän kanssa herkutellessa. Seuraava aktiviteetti lienee akvaariossa käynti cityssä. Nyt on muutama sopiva pilvipäivä siihen tarjolla. Ja olis St Kildassa hyviä konsertteja, kuten UB40 ja Simply Red, mutta katsotaan, saadaanko aikaiseksi lähteä.

Kanahalloumisalaattia.
Salad with grilled chicken and halloum cheese.

Normipäivä täällä on ulkoilua koirien kanssa, kaupassa käynti, arkiaskareita (esim. pihan hoitoa tai pyykkäystä), ruoan laittoa ja höpöttelyä huonenaapurin tai emännän kanssa tai lässytystä koirille, jotka eivät ymmärrä mitään sun jutuista. Joskus voi poiketa uimassa, tai cityssä. Joskus tulee ohimennen mieleen Kummelien Normipäivä, joka on aina yhtä hauska. Normipäivä kun voi itse kullekin olla hyvin erilainen, heh. Ja tässä sitten yksi Loui-koiran normipäivä:

"Oottelen, jos Juha antais makupaloja.
Brontekin on kytiksellä."

"Aamulla heräillään Bronten kanssa haistelemaan ja kerjäämään emännän aamupalaa. Päästään usein ulos nuohoamaan puskia ja käymään tarpeilla, kun emäntä avaa terassin oven. Minä tykkään purra puutarhasta löytämiäni keppejä ja kaikkien yllätykseksi myös syön niitä. Ruohokin maistuu, vaikka mun vatsa usein sanoo yöks, että ne tulee vihreenä mällinä takaisin. Mun kaveri Bronte saa joskus hepulikohtauksen ja sutii edestakas pihaa niin, että pöly lentää ja nekin harvat ruohon tupsut, joita on jäljellä, ovat vaarassa irrota. Sitten se haluu mun kanssa leikkiä, että se tulee näykkimään mua, heittäytyy selälleen (myös ihmisten kanssa) ja hyökkäilee päälle. Mun huumori ei ihan kestä noin railakkaita juttuja ja alankin haukkua sille, että meepäs nyt muualle leikkimään. Sitten me saatetaan juosta pitkin huoneita tai puskia ulkona, kun toi jahtaa mua, ennenkuin hyytyy, iso koira kun on. Sitten toi Bronte tykkää ottaa emännän pihalla olevasta verenpisarasta oksasta kiinni ja vetää hampaillaan niin, että koko kukkapuska heiluu. Se on kuin Turner ja Täystuho, sanoi kerran toinen vieraamme, en tiedä, mitä se tarkoitti. Ne huutelee sille, että lopeta, jos sattuvat huomaamaan. Ei sitä kyllä ne irronneet oksat lopulta edes kiinnosta, repiminen on vaan jännää vissiin.

"Toi Bronte tykkää aina tupata kuononsa ihmisten haaroihin.
Mä tykkään taas nuolla Bronten suupieliä."

"Mä en tiiä, mitä pelii toi Bronte pelaa, mut se tykkää heittäytyä selälleen useinkin".

Sitten yksi kerta mä päätin näyttää, miten siisti koira mä oikeesti oon. Kävin isommilla tarpeilla tuossa vähän piilossa pusikossa, ja kun tulin nurmelle takaisin, niin otin etujalat tukevasti maahan, pyyhin pyllyn ruohontupsua vasten ja takajaloilla hinasin itseni siististi tupsun yli. Kyllä noi vieraat vähän pyöritteli silmiään, mutta noin mä putsaan pepun asioiden jälkeen. Kaverini karvakuono Brontosaurus tekee isot asiat usein piikkiseen risukkoon, paikkaan josta ei voi (eikä onneksi tartte) jätöksiä keräillä. Eräänkin kerran ulkoiluttajat joutuivat irrottamaan tuota ronttosta risukosta, kun se ei itte päässyt sieltä pois. Sitten toi Bronte on kova poika juomaan vettä, ja myös päästelemään sitä joka tolppaan ja postilaatikoiden juureenkin naapureiden iloksi. Mä sit tykkään mennä heti haistelemaan, ja joskus saatan saada suihkut päähäni. Toi vieras yrittää mua kiskoa sieltä alta pois, mut usein mä ehdin vähän kastua. Ne ei oikein tykkää, kun Bronte käy juomassa, ja sitten kuola/vesi valuen heiluttelee kieltä ulkona ja usein tulee nuolemaan jalkoja. Ja jos vieraat istuu esim. ruokapöydässä, niin se saattaa iskee märän kuononsa esim. Juhan housujen päälle, tai sitten rojahtaa jalkojen päälle makaamaan. Mä mieluummin tungen kuononi haaroväliin ja katon kulmien alta, josko heruis pari herkkupalaa. Luu jää kyl usein vetävän käteen, tai koirallehan toi sanonta ei taida sopia, kunpa saisikin sen luun...

Me tykätään kävellä ulkona hihnassa ja poukkoilla sinne tänne. Mä en niin noista muista eläimistä välitä, mut Bronte välillä jahtaa sorsia. Mä jaksan juosta ylämäkeen nopeemmin kuin toi naisvieras, mutta Bronte kyllä hyytyy tosi nopeesti. Sitä saa vetää perässä lopun matkaa. Meil on ruoka kaksi kertaa päivässä, mut kyl noi ihmisten herkut maistuisi välissä. Aina meillä on nälkä. Illalla noi vieraat valvottaa meitä emännän kanssa, ja mä en voi hyppiä niiden sängyllä, kun ne aina osottelee sormella, jos yritän. Mä nukun emännän sängyllä ja Bronte joskus sohvalla. Aamuisin me oltais heti valmiita ulos, mutta kun noi vieraat nukkuu usein pitkään. Me koitetaan läähättää, kolistella ja välillä haukahtaakin niiden oven takana, että ne heräis jo. Heidän aamuvirkumpi huonenaapurinsa käyttää meidät usein ekaksi ulkona."

Semosta koiran elämää täällä meidän talossa. Vähän kuin jo muistokirjoituksena, kun Bronte on kuulemma huomenna lähdössä hoidosta kotiin takaisin.

« Previous Post

Next Post »