sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Ulkona syöntiä ja vaellusta Dandenong Rangella

Ulkoilua ja rantailua
Ihana japanilainen pääruoka, sashimia. Fantastic sashimi.


Nyt tätä kirjoittelen maha pystyssä ja ihanat makusirkukset pyörii vieläkin kielellä tulisen wasabin ja makean happamien inkiväärien kera. Käytiin tuossa justiinsa kaveriperheen kanssa Glenin japanilaisessa Yokohama Teppanyaki - nimisessä ravintolassa. Mä en yhtään ole kärryillä tuosta "teppana"-kulttuurista, mutta siinä voidaan pöydässä valmistaa kokkien toimesta ruokia ja heitellä jopa sapuskaa ilmareittiä asiakkaiden suuhun. Kuulostaa vähän hauskalta, mutta niin se olikin. Välillä sapeli vaan heilui tötteröpäisten kokkien käsissä. Lapsetkin nauroivat vieresissä pöydissä, kun jotkut seurueet ottivat tuota teppanyaki-ruokaa. Kaverilla oli synttäripäivä ja otettiinkin koko porukka (mä, toi perhe ja heidän saksalainen vaihto-oppilas) erilaisia menu settejä. Sakura Set oli ihan just niin hyvä kuin villissä mielikuvituksessa pystyi arvaamaan, kun ymmärsi vain siinä mainitut "Prawn", "California rolls", "sushi and sashimi combination", "dessert" ja muu oli hepreaa mulle. Eipä ole paljoa japanilaisissa ravintoloissa tullut roikuttua. Hinta 45 AUD  (30e). Rapulettuja alkuun, jotain hyviä pullia, susheja, sashimia (wasabia ja inkivääriä runsaasti ja soijaa oheen), misokeittoa, erilaisia maukkaita salaatteja sekä jädeä lopuksi. Kyllä oli hinta-laatu kohdillaan. Vinkkasivat vielä mulle, että lataapa Zomato-apps, jolla näkee lähinnä olevat yleiset sekä koti-ravintolat.

Juha ei muuten ollut mukana tällä kertaa, kun se oli jo mennyt sopimaan formula-treffit yhden kaverinsa kanssa sporttipubiin. Lopulta olivat päätyneet cityyn Crown-kasinon baariin katsomaan kisoja. Vähän laatuaikaa erillämme.
Pintxos, ne mahtavat pikku makunautinnot.
Pintxos, soo delicious.
Terassinäkymät kaupungille. Terrace view to the city.


On tullut muutenkin ulkona syötyä paljon, jotta emäntä saa tilaa muuttohommilleen. Pinewoodin ruokakorttelissa on käyty pariin otteeseen ja kaupungilla myös. Perjantaina Naked for Satan ja pintxos-sirkus kävi taas suussa ja menikin aika pikku tunneille tutun kanssa höpötellessä kattoterassilla. Siellä on sitten mahtavat isot lämmitysputket katossa, jotta hyvin tarkeni tuulisessa kelissä. Lakaisivat meidät suorastaan ulos tuolta. Kesäksi täältä Melbiksestä tuntuu löytyvän asuntoja, kun ihmiset lähtee Suomeen tai muualle lomalle. Naurettiin tuon Juhan kaverin tapausta, kun hän on kohta kolme vuotta ollut täällä suomalais-kansainvälisessä firmassa töissä ja nyt hänen oli tarkoitus palailla loppukesästä Suomeen, mutta hän totesikin, että no kai tässä voiskin muuttaa Hawaijille, jos tyttöystävä saakin sieltä duunia. On se hieno asenne, että minne vaan voi lähteä ja muuttaa. Pallo tuntuu täällä himppasen pieneltä... Meillä oli juurikin aikomus toukokuussa lähteä Queenslandin suuntaan ja seuraavat kk:t on auki.
St Kildan rannalla paperipussin (olut) kanssa.
St Kilda beach, notice paper back beer.

Niin ja tää talvi täällä vaan ei näytä koittavan, vaikka kuinka haasteita kaipaa, että miten täkäläisessä kylmässä selviäisi... ja jos sais sitten potkua siirtyä pohjoiseen. Huomenna taas alkaa lämpöaalto lähelle 30C ja sama oli just pari päivää sitten. Käytiinkin St Kildassa taas rannalla ihmettelemässä kaikenlaista kiitäjää: joku mies narukukkarot päällä porotti ruohikolla, joku poltti ruohoa, jotkut musisoivat, jotkut sekoilivat huumeissaan nurtsilla, jollain oli pumpputissit lähes paljaana, jne. Sitten oli rullalauta-kisat rannassa, aika rauhallinen meininki, mutta hieno oli lautailualue.

Dandenongilla 1000 steps-reitin patikkaa
Portaita ja portaita. Steps and steps.
Puiden halailu on terapiaa. Hugging trees make you feel better.
Kaukana kavala maailma. Far out there is there world.
Ihana sademetsän kosteus. Moisture as on rain forest.


Dandenong Range on tuossa tunti keskustasta ja vajaa tunti meiltä (julkisilla). Range on "kukkulaisto" tai "selkä" ehkä suomennettuna, mutta kuitenkin tuo kohoilee reiluun 600 metriin. Junalla taikka bussilla (sillä mentiin) täältä pääsee Upper Fern Tree Gullyn kylään, josta sitten lyhyen kävelyn jälkeen voi löytää itsensä kukkulan portilta (National Park eli kansallispuisto). Olinkin lukenut, että tuo on vähän sademetsämäinen alue, mutta se kosteus vähän yllätti. Siellä on useampia vaellusreittejä, mutta suosituin lienee 1000 steps Kokoda Memorial Walk, pituus 1.4 km, joku 2. maailmansodan aikainen muistoreitti, jonka nimistä reittiä sotilaat oikeasti tallasivat tuolloin Papua Uudessa Guineassa. Siellä reitti on yli 90 km pitkä, ja sinne retkelle moni jäi... Tuolla siis alun iisipiisin kävelypätkän jälkeen alkaa vastaan tulla kiviportaita, jotka eivät ole kovinkaan tasaisia ja voivat sateella olla tosi liukkaita. Ja loppua kohti tuntuu meno jyrkkenevän. Portaat ovat aika kapeat, ja joku ryhmä voi helposti tukkia ne pysähtymällä reitille. Jännää saniaismaastoa, korkeita puita ja muuta vihreää maastoa. Papukaijoja näki sekä punaisia että vihreitä, pari jänöäkin nähtiin alhaalla ruohikolla ja joku kanalintu pusikossa. Tuli sellainen tunne, että tällaista patikkaa voisi kyllä toistekin mennä, ja oikein mietti Uutta Seelantia ja Queenslandin Daintree Forestia, että voispas olla kivaa vähän trekkailla tuolla. No, nyt ei ainakaan tuonne ekaan kannata mennä, on vähän liian kylmää meille arkajaloille. Sademetsä sen sijaan vois olla kivempi.
Näissä maisemissa on kiva evästää. Nice snack break on this scene.


Päästiin levähdyspaikkaan ylös, jossa oli aika nippu sakemanneja, nehän tottakai rakastaa kaikkia metsiä. Siitä jatkettiin vielä ylemmäs, jossa ihan ylimpänä löytyi ruokailupaikka ja vessatkin. Pari mehiläistä koitti kilpailla meidän eväsleivistä, piti ottaa liikunnallinen evästauko. Vesihanoja löytyy aina tarpeellisista paikoista, niin täältäkin. Tuolta olisi päässyt kävelemään jonnekin ilmeisesti näköalapaikallekin. Muutenhan tuolta pöheiköstä oli haasteellista tiirailla alhaalle jäävään kylämaastoon. Alaspäin valittiin sitten eri reitti, jossa oli sekä portaita että normaali tie, jota autollakin mahtuisi ajamaan (nyt ei ollut sallittua). Nähtiin kuntoilevaa porukkaa, jotka menee tuota  reittiä montakin kertaa putkeen ja eräskin n. 150 kg lyhyt nainen veti jo varmaan ainakin kolmatta kertaa tuota porrasreittiä, joten voi vaan nostaa hattua. Juha sai pohkeensa jumiin tuosta patikasta. Alaspäin tulo tuntui mulla enempi polviin käyvän, pohkeet oli ihan ok.

Höyryveturi ja paikallispubi Belgravessa
Savusauna-tuoksun aiheuttaja. This caused smoke sauna smell.
Konnan kanssa. With the conductor.
Siippa ja höyrystynyt veturi. Hubbie and Buffing Billy.

Sitten keksittiin, että mennäänpä käymään bussilla Belgravessa, joka on parin kylän päässä. Sieltä lähtee Buffing Billy höyryveturijuna jollekin hienolle metsäreitilleen. Se kyllä lähti jo puoli kolme, mutta juuri kun tultiin Belgraveen, niin juna tuli takaisin asemalle. Höyry ja savu leijui ilmassa koko kylän laajuudelta, jotenkin tuli kotoinen savusauna mieleen. Suorastaan juostiin juna-asemalle (nykyaseman takana erillinen) ja nähtiin, kuinka porukkaa tuli ulos sieltä. Sitten vähän huvitti, kun kyltissä luki "Next train: Not going", eli "seuraava juna: ei mene". Ja vaunussa luki VR (olisko Victorian Railways?), joten erehdyttävästi tulikin Suomen VR ja takkuavat junat mieleen. Mutta siis toi juna taitaa mennä vain kerran päivässä. Konduktööri oli tosi ystävällinen ja halusi ottaa meistä N kpl kuvia, ja poseerasin senkin kanssa siinä laiturilla. Luuli varmaan, että oltiin junaretkellä. Luulkoon! Hauskaa oli ainakin tunnelmoida siinä veturin höyrypilvessä.

Sitten maha sanoi, että jotain voisi syödä ja oluen napata. Löydettiin itsemme paikallisesta Bell's Tavern pubista, aluksi se oli aika tyhjänä. Mietittiin, ettei täällä olekaan tullut käytyä moisessa paikallispubissa lainkaan. Siellä oli jokunen tomuinen duunari työpäivän jälkeisellä oluella ja rasvaruoalla. Me otettiin alet ja parman kanaa, aika herkkua, kahdelle riitti hyvin yksi annos. Yksi "Kiviset ja Soraset"-elokuvan näköinen iso mies tuli laittelemaan avattavaa ikkunaseinäämme kiinni, kun puin hupparia päälle, ja sehän huitasi pöytäämme niin, että uusista oluista yksi sentti läikähti lattialle. Juha oli ihan, että eihän toi nyt mitään haittaa, mutta ukko vaati hakea meille uudet oluet. Sitten se kuurasi sen meidän pöydän kuivaksi. Hetkeä aiemmin oltiin vähän kisailtu TV:n miljonäärivisaa, että kuka arvaa oikeat vastaukset. Siellä ne paikalliset pelasi kilpaa kasipalloa ja nauroivat. Hyvä meininki, jota pari tuntia katteltiin siinä. Sitten bussilla päästiin takaisin. Aika piristävä päivä ihan eri maailmassa.

Sitten olikin tuohon parin päivän salitauko, kunnes taas tänään käytiin pumppaamassa. Salin omistajalla on tulossa lonkkaleikkaus ja se on ihan helisemässä, kun se siirtyi jo toukokuulle, kun veri oli kuulemma leikkaukseen liian sakeaa. On se jännää ajatella, että ihminen voi urheilla liikaa, niin että paikat hajoaa, jos koko ikänsä on riehunut, kuten tuo kehonrakentaja-voimannostaja-painija-TaeKwonDoka..jne. Ja toisaalta ihminen voi pilata itsensä liikkumalla liian vähän, eli kohtuu kaikessa. Itse saattaa olla tuossa välimaastossa, vielä on paikat suht. ok, ettei tarvita keraamisia tai muita varaosia. Miettikääpä tuota asiaa!!! Eli sopivasti sohvaa ja poissa sohvalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti