Melbourne, saisiko tästä citystä joskus tarpeekseen?
Richmondissa ja
Botanical Gardenissa taas
Taidetta Richmondin asemalla. Art on Richmond station. |
Ossit ja turre (maahanmuutto-kampanja). Aussies and a tourist (immi campaign). |
Värikäs ravintolan seinä. Colourful wall of the restaurant. |
Jonkun muisto isälleen. Somebody remembering the dad. |
Oli taas päivä, jolloin ei pitänyt tehdä mitään kummosia.
Parin salipäivän jälkeen tuntui, että lepo on tarpeen ja kuitenkin aamupalan
jälkeen päätettiin startata kaupungille puolilta päivin. Richmond oli jo odotellut tarkempaa syyniä, kunnes nyt sinne
rantauduimme juna-asemalta. Heti aseman ulkopuolella tervehti kaupunginosalle
niin tyypilliset graffitit, että oli
pakko jumittua kuvaamaan. Tuttu nurkka oli Corner
Hotel, eli kummelilisittain "musacorner", jossa kaiken maailman
starat käy heittämässä keikkaa. Katseltiin, että mm. tuttu bändi Big Country (UK) ja jotain muita
pikkuveli-saarivaltiosta sekä USA:sta oli tarjolla lähikuukausina. Osa oli jo
reilu kk ennakkoon loppuunmyytyjä.
Siitä Swan Streetiä
etiäpäin, joka onkin selkeästi pääkatu, koska se oli paikka toisensa perään
täynnä ravintoloita, joissa lounastajat nauttivat evästä. Jopa lihapullamesta
löytyi eli Meatballs & Wine,
siinäpäs yhdistelmä! Päädyimme Colesiin, josta ostimme jääteetä ja
vaniljakokista, sekä croissantin että pizzaleivän. Käveltiin katuun
tutustumisen jälkeen Yarra-joen rantaan
Botanical Gardenin puolelle. Siinä laiturilla sattui olemaan sopiva penkki,
jossa sitten paistateltiin hellepäivää (suomalaisittain hellettä eli yli 25C)
ja syötiin evästä. Ohitse lipui pari sightseeing-laivaa ja pari soutuvenettä,
jossa piskuinen perälissu huuteli soutajille rytmiä. Pari mustaa joutsenta myös
uiskenteli siinä, ja sitten jännityksellä seurattiin yhtä villakoiraa, jonka
pallo oli karannut vesille rannasta. Omistaja toisen koiransa kanssa seurasi
tilannetta. Pikku koira koitti aina rantakiviltä ulottaa turpansa siihen
palloon juosten etukäteen virtaussuuntaan, että saisi sen napattua rannalta
käsin. Koira oli ihan märkänä, muttei mennyt uimaan. Tätä kurottelua ja
juoksua etuviistoon kesti n. 10 min,
kunnes sitten omistaja sai vaarallisen näköisesti itsensä hinattua jyrkille
rantakiville jonkun kepin kanssa. Jännitettiin, pitääkö lähteä onkimaan sitä
tyyppiä sieltä joesta kohta. Siinä se haroi sen pallon koiran suulle.
Heitettiin vastarannalta aplodit, kun pallo viimein oli koiran suussa. Mies
vähän ihmetteli...
Siitä täytettiin pullo vedellä, kun juomavesipiste osui
tietysti siihen ihan viereen rannalle. Lähdettiin kävelemään Botanical Gardeniin, jossa jo kerran
aiemmin käytiin. Se on vaan niin upee taidonnäyte. Rakennettu jo
1800-luvulla... tai miten ton nyt sitten "rakentaa"... eli puita on
esim. 1850-luvulla istutettu sinne, ja nyt ne on aika mahtipontisia. Eli jos haluaisi
nähdä puutarhurina kättensä jäljet vastaavassa puistossa, niin ehtii kuolla
kaksi kertaa ainakin ennen sitä, jos puista puhutaan. Huomattiin heti, että joitain
kiinalaisturistibussilastillisia oli puistossa visiitillä. Onneksi
aurinkopenkit olivat reilusti vapaana! Gondolimies tökki kepillä lammen pohjaa,
ja turret nököttivät veneessä aurinkovarjot ojossa... Sitten terassikahvilassa
oli paljon porukkaa ilmastoiduissa tiloissa. Otettiin jäätelöt, ekat sellaiset
tikkujädet Ausseissa, kinuskisuklaata. Ihasteltiin hyviä tuoksuja ja
kaikenlaisia isoja ja erikoisia puita ja sun muita kasveja.
Oi että näitä puita ja maisemia! What the trees and views! |
Älä! (anopin pallit) Don't!!! (what Homer Simpson would say...) |
Olikos nää niitä anopin kieliä vai? Nice cactus... |
Pure ISOA käpyä kuoma! BIG cone found. |
Aurinko siinä alkoi laskea jo, kunnes havahduttiin ihanaan kaktuspuisto-osaan. Siinä sitten anopin
palleja ihmeteltiin ja muita piikkipötkylöitä ja piikkipensaita. Ja jos mä saan
joskus rakentaa puutarhan itselleni, niin siellä tulisi olemaan useita
Crassula-lajikkeen kasveja, eli mehikasveja. Sellaisia pulleita, jotka imee
veden sisäänsä ja kestää kastelematta viikkoja. Me kyllä onnistuttiin
sellainenkin (rahapuu) tappamaan kotona, kun vaan oltiin liian pitkään poissa.
Mutta ne on jotenkin kivoja hiplattavia, ja niistä saa puristamalla joskus
vettä ulos.
No joo, ruusuosasto oli jo kukkeat päivänsä nähnyt, mutta
muuten riitti kaikkea ihasteltavaa (taas kerran). Jotkut parit muhinoivat
ruohikolla, jotkut lukivat, jotkut olivat picnicillä, joku teki läppärillä
hommia (ton konttorin mäkin voisin ostaa), jne. Jännää kontraa antaa taustalla
näkyvä city, jonka pilvenpiirtäjät kohoilee puiden yläpuolelle. Vähän kuin
Nykin keskuspuisto, mutta tästä puistosta vaan tykkään paljon enemmän. Olisipa
tajuttu aiemmin päivällä mennä Observatorion
terassiravintolaan, aivan huipun näköinen paikka, Shrine of Remembrance -
muistorakennusten nurkilla. Sinne rakennukselle päädyttiin auringonlaskua
katsomaan. Lopulta hypättiin ratikkaan ja ajettiin Flindersin asemalle ja
hypättiin Glenin junaan ja bussilla loput kotiovelle.
Valkosipulijättikatkaravut ja fetasalaatti odottivat
nälkäisiä kotiin palaajia. Hyvin pärjäsi jollain pullaeväällä koko päivän
kartsalla. Joskus tällainen kevyt päivä
tekee terää täällä hedonistien valtakunnassa, kulinaarikaupungissa. Niin,
siis emme vieläkään ole saaneet tästä citystä tarpeeksemme. Jokainen uusi
kaupunginosa on kuin uusi lomamatka jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan. Ja kun
siihen lisätään kavereita, joilta kutsuja satelee kaikenlaisiin tapahtumiin,
niin... Mutta asunto pitäisi vaihtaa ainakin vapun jälkeen viimeistään. Vappu,
sekin on oikein kivaa juhla-aikaa meille. Täällä suomalaisyhteisö ilmeisesti on järkkäämässä
sima-munkki-telttasauna-livemusa-bbq-juttua vappupäiväksi, että paree nyt
miettiä, mitä sitten tehhään. Täällä lakitetaankin joku patsas meikäläisten
toimesta. Täällä ensi viikolla on tärkeä päivä eli ANZAC
day, Australian ja Uuden Seelannin veteraanien muistopäivä 25.4.
AFL-futispelissä taas
päästadikalla (MCG)
Perjantaina sitten innostuttiin lähtemään taas
suosikkijoukkueemme Hawthorn Hawksin
aussifutispeliin Adelaidea vastaan. Luvassa olikin jo ennakkoon tiukkaa taistoa,
vaikka haukat onkin vanha mestari. Juha ja kaverinsa ostivat kannattajahuivit, ja
sitten lipputiskiltä napattiin 25 aud (15e) yleisliput, joilla peliä voi
seurata alakerran seisomakatsomoista tai ylähyllyn istumakatsomoista. Oli
kauhea nälkä ja hamppari olisi maistunut, mutta moni muukin jonotti just
hamppareita. Tällä kertaa tarjoilu himpun tökki, kun oltiin väärään aikaan
liikkeellä, just ennen peliä. Valittiin sitten surkeammat hodarit hädässä.
Lopulta löydettiin ylähyllyltä istumapaikat. Oli aika jännä peli, joka ratkesi vasta viimeisellä Hawksien 6-pisteen maalilla.
Tuuletettiin ja laulettiin ihan innoissaan. Molemmat takoivat yli 100 pinnaa.
Mä olen kyllä ihan aussifutisfani, tästä vauhdikkaampaa lajia saa hakea.
Socker-futis jää toiseksi, vaikka suosioltaan onkin maailmanlaajuisempi, mutta
kun maaleja tulee vaan niin vähän.
Pelin jälkeen kierreltiin keskustaa, ennenkuin löydettiin itsemme Delgrave Streetin yläbaarista. Siellä oli tarjoilijatytöillä iloinen meininki. Kyselivät, mistä ollaan kotoisin, kun ei "shiraz"-viiniä osattu lausua ausseittain (en kyllä ihan hiivannut, missä ero)... Jostain syystä soittivat Bomfunk MCn vanhan Freestyler-kappaleen, ei huono! Yhden junalla kotia kohti. Olipa taas virkistävä keikka peliin. Jotenkin harmittaa lähteä täältä, mutta kun kelit viilenee...
Kommentit
Lähetä kommentti