Melbourne, saisiko tästä citystä joskus tarpeekseen?

Richmondissa ja Botanical Gardenissa taas
Taidetta Richmondin asemalla. Art on Richmond station.
Ossit ja turre (maahanmuutto-kampanja). Aussies and a tourist (immi campaign).
Värikäs ravintolan seinä. Colourful wall of the restaurant.
Jonkun muisto isälleen. Somebody remembering the dad.

Oli taas päivä, jolloin ei pitänyt tehdä mitään kummosia. Parin salipäivän jälkeen tuntui, että lepo on tarpeen ja kuitenkin aamupalan jälkeen päätettiin startata kaupungille puolilta päivin. Richmond oli jo odotellut tarkempaa syyniä, kunnes nyt sinne rantauduimme juna-asemalta. Heti aseman ulkopuolella tervehti kaupunginosalle niin tyypilliset graffitit, että oli pakko jumittua kuvaamaan. Tuttu nurkka oli Corner Hotel, eli kummelilisittain "musacorner", jossa kaiken maailman starat käy heittämässä keikkaa. Katseltiin, että mm. tuttu bändi Big Country (UK) ja jotain muita pikkuveli-saarivaltiosta sekä USA:sta oli tarjolla lähikuukausina. Osa oli jo reilu kk ennakkoon loppuunmyytyjä.

Siitä Swan Streetiä etiäpäin, joka onkin selkeästi pääkatu, koska se oli paikka toisensa perään täynnä ravintoloita, joissa lounastajat nauttivat evästä. Jopa lihapullamesta löytyi eli Meatballs & Wine, siinäpäs yhdistelmä! Päädyimme Colesiin, josta ostimme jääteetä ja vaniljakokista, sekä croissantin että pizzaleivän. Käveltiin katuun tutustumisen jälkeen Yarra-joen rantaan Botanical Gardenin puolelle. Siinä laiturilla sattui olemaan sopiva penkki, jossa sitten paistateltiin hellepäivää (suomalaisittain hellettä eli yli 25C) ja syötiin evästä. Ohitse lipui pari sightseeing-laivaa ja pari soutuvenettä, jossa piskuinen perälissu huuteli soutajille rytmiä. Pari mustaa joutsenta myös uiskenteli siinä, ja sitten jännityksellä seurattiin yhtä villakoiraa, jonka pallo oli karannut vesille rannasta. Omistaja toisen koiransa kanssa seurasi tilannetta. Pikku koira koitti aina rantakiviltä ulottaa turpansa siihen palloon juosten etukäteen virtaussuuntaan, että saisi sen napattua rannalta käsin. Koira oli ihan märkänä, muttei mennyt uimaan. Tätä kurottelua ja juoksua  etuviistoon kesti n. 10 min, kunnes sitten omistaja sai vaarallisen näköisesti itsensä hinattua jyrkille rantakiville jonkun kepin kanssa. Jännitettiin, pitääkö lähteä onkimaan sitä tyyppiä sieltä joesta kohta. Siinä se haroi sen pallon koiran suulle. Heitettiin vastarannalta aplodit, kun pallo viimein oli koiran suussa. Mies vähän ihmetteli...
Soutajat Yarran joella.Rowing on Yarra river.

Siitä täytettiin pullo vedellä, kun juomavesipiste osui tietysti siihen ihan viereen rannalle. Lähdettiin kävelemään Botanical Gardeniin, jossa jo kerran aiemmin käytiin. Se on vaan niin upee taidonnäyte. Rakennettu jo 1800-luvulla... tai miten ton nyt sitten "rakentaa"... eli puita on esim. 1850-luvulla istutettu sinne, ja nyt ne on aika mahtipontisia. Eli jos haluaisi nähdä puutarhurina kättensä jäljet vastaavassa puistossa, niin ehtii kuolla kaksi kertaa ainakin ennen sitä, jos puista puhutaan.  Huomattiin heti, että joitain kiinalaisturistibussilastillisia oli puistossa visiitillä. Onneksi aurinkopenkit olivat reilusti vapaana! Gondolimies tökki kepillä lammen pohjaa, ja turret nököttivät veneessä aurinkovarjot ojossa... Sitten terassikahvilassa oli paljon porukkaa ilmastoiduissa tiloissa. Otettiin jäätelöt, ekat sellaiset tikkujädet Ausseissa, kinuskisuklaata. Ihasteltiin hyviä tuoksuja ja kaikenlaisia isoja ja erikoisia puita ja sun muita kasveja.
Oi että näitä puita ja maisemia! What the trees and views!
Älä! (anopin pallit) Don't!!! (what Homer Simpson would say...)
Olikos nää niitä anopin kieliä vai? Nice cactus...
Pure ISOA käpyä kuoma! BIG cone found.

Aurinko siinä alkoi laskea jo, kunnes havahduttiin ihanaan kaktuspuisto-osaan. Siinä sitten anopin palleja ihmeteltiin ja muita piikkipötkylöitä ja piikkipensaita. Ja jos mä saan joskus rakentaa puutarhan itselleni, niin siellä tulisi olemaan useita Crassula-lajikkeen kasveja, eli mehikasveja. Sellaisia pulleita, jotka imee veden sisäänsä ja kestää kastelematta viikkoja. Me kyllä onnistuttiin sellainenkin (rahapuu) tappamaan kotona, kun vaan oltiin liian pitkään poissa. Mutta ne on jotenkin kivoja hiplattavia, ja niistä saa puristamalla joskus vettä ulos.
Auringon laskun hetki, romantiikkaa. Sunset romance.
Mitkä juuret! What the roots!

No joo, ruusuosasto oli jo kukkeat päivänsä nähnyt, mutta muuten riitti kaikkea ihasteltavaa (taas kerran). Jotkut parit muhinoivat ruohikolla, jotkut lukivat, jotkut olivat picnicillä, joku teki läppärillä hommia (ton konttorin mäkin voisin ostaa), jne. Jännää kontraa antaa taustalla näkyvä city, jonka pilvenpiirtäjät kohoilee puiden yläpuolelle. Vähän kuin Nykin keskuspuisto, mutta tästä puistosta vaan tykkään paljon enemmän. Olisipa tajuttu aiemmin päivällä mennä Observatorion terassiravintolaan, aivan huipun näköinen paikka, Shrine of Remembrance - muistorakennusten nurkilla. Sinne rakennukselle päädyttiin auringonlaskua katsomaan. Lopulta hypättiin ratikkaan ja ajettiin Flindersin asemalle ja hypättiin Glenin junaan ja bussilla loput kotiovelle.

Valkosipulijättikatkaravut ja fetasalaatti odottivat nälkäisiä kotiin palaajia. Hyvin pärjäsi jollain pullaeväällä koko päivän kartsalla. Joskus tällainen kevyt päivä tekee terää täällä hedonistien valtakunnassa, kulinaarikaupungissa. Niin, siis emme vieläkään ole saaneet tästä citystä tarpeeksemme. Jokainen uusi kaupunginosa on kuin uusi lomamatka jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan. Ja kun siihen lisätään kavereita, joilta kutsuja satelee kaikenlaisiin tapahtumiin, niin... Mutta asunto pitäisi vaihtaa ainakin vapun jälkeen viimeistään. Vappu, sekin on oikein kivaa juhla-aikaa meille. Täällä suomalaisyhteisö ilmeisesti on järkkäämässä sima-munkki-telttasauna-livemusa-bbq-juttua vappupäiväksi, että paree nyt miettiä, mitä sitten tehhään. Täällä lakitetaankin joku patsas meikäläisten toimesta. Täällä ensi viikolla on tärkeä päivä eli  ANZAC day, Australian ja Uuden Seelannin veteraanien muistopäivä 25.4.

AFL-futispelissä taas päästadikalla (MCG)
Hurraa Haukat! Go Hawks!!!
Delgrave Streetin pub.

Perjantaina sitten innostuttiin lähtemään taas suosikkijoukkueemme Hawthorn Hawksin aussifutispeliin Adelaidea vastaan. Luvassa olikin jo ennakkoon tiukkaa taistoa, vaikka haukat onkin vanha mestari. Juha ja kaverinsa ostivat kannattajahuivit, ja sitten lipputiskiltä napattiin 25 aud (15e) yleisliput, joilla peliä voi seurata alakerran seisomakatsomoista tai ylähyllyn istumakatsomoista. Oli kauhea nälkä ja hamppari olisi maistunut, mutta moni muukin jonotti just hamppareita. Tällä kertaa tarjoilu himpun tökki, kun oltiin väärään aikaan liikkeellä, just ennen peliä. Valittiin sitten surkeammat hodarit hädässä. Lopulta löydettiin ylähyllyltä istumapaikat. Oli aika jännä peli, joka ratkesi vasta viimeisellä Hawksien 6-pisteen maalilla. Tuuletettiin ja laulettiin ihan innoissaan. Molemmat takoivat yli 100 pinnaa. Mä olen kyllä ihan aussifutisfani, tästä vauhdikkaampaa lajia saa hakea. Socker-futis jää toiseksi, vaikka suosioltaan onkin maailmanlaajuisempi, mutta kun maaleja tulee vaan niin vähän.


Pelin jälkeen kierreltiin keskustaa, ennenkuin löydettiin itsemme Delgrave Streetin yläbaarista. Siellä oli tarjoilijatytöillä iloinen meininki. Kyselivät, mistä ollaan kotoisin, kun ei "shiraz"-viiniä osattu lausua ausseittain (en kyllä ihan hiivannut, missä ero)... Jostain syystä soittivat Bomfunk MCn vanhan Freestyler-kappaleen, ei huono! Yhden junalla kotia kohti. Olipa taas virkistävä keikka peliin. Jotenkin harmittaa lähteä täältä, mutta kun kelit viilenee...

Kommentit