Onnellisuus, mistä se koostuu? (blogihaaste)

Alkuun suosittelen tätä videota:

https://m.youtube.com/watch?v=ja-n5qUNRi8

Odotatko sinäkin onnea saapuvaksi? Are you waiting, too?

Juuri sattumoisin mietimme tässä yksi päivä puistikossa, mistä tekijöistä onnellisuus oikein koostuu, ja siis meidän tapauksessamme. Ja sitten tuttuni Heidi, Thaimaanrannanmaalarit-blogin kirjoittaja, haastoi mut kirjoittamaan juuri tästä aiheesta. Elikkä tässä sitä tulee, vähän insinöörimäinen lähestymistapa onnellisuuteen (apua, koittakaa kestää!). Seuraavassa pureudun minun onnellisuustekijöihin (vaikka peilaan nykytilaan ja paikkaan tätä tilannetta, niin ei tarkoita ettenkö onnellinen voi olla muuallakin):

Asunto

Asunto vaikuttaa todella paljon mielialaan niin lomalla kuin arjessa. Asunnon pitää olla perussiisti ja sijainnin pitää tukea muita onnellisuustekijöitä (esim. liikkuvuus, harrasteet, palvelut). Ei saisi olla sisäisiä tai ulkoisia häiriötekijöitä. Asunnossa ei saa tulla ahdistunut olo, eli ei liikaa rojua, ei sisäilmaongelmia, ei häiriköiviä kanssa-asukkeja tai lemmikkejä, ja tilaa hengittää niin sisällä kuin asunnon ulkopuolella. Feng shuita emme tunne emmekä lähde etsimään, mutta jokaisella on oma sisäinen feng shuinsa. Jos on jaettu asunto, niin pääasia on tarvittava oma yksityisyys ja huomiointi. Tämä on ollut nyt 3 kk ihan hyvällä tasolla.

Onko sinulla vapaus liikkua? Free to move around?

Liikkuvuus

Monta kertaa lomalla on tullut vapauden tunne, kun on saanut vuokra-auton alleen, eli pääset ajelemaan ihan minne suuntaan haluat ja omalla aikataululla, jne. Toisaalta, kuten aiemmin Suomessa on huomannut, ei oma auto ole välttämätön, kun on vaan toimiva julkinen liikenne. Täällä Melbiksessä se toimii, moni sanoo, että täällä on Australian paras julkinen liikenne. Myki (julk. liik. kortti) antaa vapauden liikkua lähes minne tahansa lähinähtävyyksiin, kaupunginosiin, jne. Myös plussaa on, jos kävellen pystyy hoitelemaan harrasteet ja palvelut (mm. kauppareissut).

Tykkäätkö sateesta? Do you like rain?

Sää, lämpötila ja valoisuus

Ilmalla ja ilmastolla on aika iso vaikutus mielialaan, sanokoon kuka sanoo, että sää on vain pukeutumiskysymys. Ällöä pukea kalsareita jalkaan tai kärsiä hyytävästä tuulesta. Valoisuus on ehkä vielä isompi vaikutin kuin lämpötila. Ei viileäkään ilma haittaa, jos vaan ei sada tai ole pimeää. Melbiksen sää on nyt nämä 3 kk ollut aivan täydellinen, muutama sateinen päivä, vaikka toki moni on sanonut, että pian alkava talviaika täällä on ihan p...ka. Toisaalta, jos jossain on edes suurin osa vuotta ihanteellinen sää, niin sitten voisi miettiä vaihtoehtoa viettää kylmä aika jossain muualla. Täällä ehkä ainoa joskus häiritsevä asia on ilmastointi, eritoten joissain julkisissa kulkuneuvoissa. Ja asunnoissa (etenkin vanhat omakotitalot) saattaa olla viileää öisin/aamuisin, meillä on muutaman kerran ollut.

Ympäristö ja turvallisuus

Ympäristö vaikuttaa hyvin paljon viihtyisyyteen. Mukavaa on, jos luontoa löytyy läheltä, sopivasti sykettä/ihmisiä, mutta myös turvallinen fiilis, että pimeälläkin uskaltaa liikkua ulkona. Täällä Melbiksessä on harvoin tullut mitään vaarallisen oloisia tai ahdistavia hyypiöitä vastaan tai ollut julkisissa kulkuneuvoissa, riippuu toki lähiöistä, kuten muissakin maissa. Aseman nurkat on varmoja paikkoja kaikkialla löytää "hampuuseja". Esim. tämä Glen Waverley on osoittautunut hyväksi paikaksi, koska täällä on aasiavoittoista porukkaa (toki nekin tekee joskus rikoksia, sitä en väitä), emmekä ole koskaan nähneet täällä häiriköitä. Tai oikeastaan ainoat häiriköt on olleet autolla kaaharit, jotka tuossa viereisellä valtatiellä erityisesti yöaikaan kaasuttaa kilpaa. Ikkunat jos on auki, niin saattaa kuulua. Liikennekuolemat onkin uutisten mukaan täällä olleet ed. vuoteen nähden nousussa.

Saako onnea koiran tekemisestä onnelliseksi?
Are you happy making somebody happy (e.g. a dog)?

Palvelut

Ihmisellä on perustarpeet, ja jos niitä saa tyydytettyä ilman isompia ponnisteluita lähiössään, niin sitten homma toimii. Lasken palveluiksi mm. kaupat, ravintolat, harrasteet, terveydenhoito ja julkiset liikkumavälineet. Nämä on meillä osunut aika hyvin kohdilleen täällä: kävelyetäisyydellä (säde n. 2 km) on sali, maauimala, kauppakeskukset, (terveyspalveluita löytyy, ei ole tarvittu), ruokaravintoloita useita vaihtoehtoja, (keilaus, elokuvat, ei tarvittu vielä), useita busseja kulkee vierestä, juna-asemat (3 löytyy lyhyen bussimatkan päässä), jne. Kotimaassakaan tässä suhteessa ei ollut valittamista.

Kustannukset, rahatilanne

Ei voi mitään, mutta rahallakin on tekemistä onnen kanssa. Jos joudut maksamaan itsesi kipeäksi onnellisuuden tekijöistä, niin onni saattaa jäädä hyvin lyhytaikaiseksi. Tai sitten pitää alkaa paiskia montaa hyväpalkkaista duunia, ja vapaa-aika kutistuu olemattomiin. Eli maksimoit onnea toisesta päästä, niin syöt sitä toisesta päästä. En väitä, että raha tekee onnelliseksi, mutta rahattomana onnellisuuden saavuttaminen vaatii jo aikalailla koko onnellisuuspaletin uusiksi laittamista. Henkiset asiat silloin korvaavat isolti kaikkia muita tarpeita... voihan joku Taavi Kassila elää hyvin askeettisesti Intiassa ja olla onnellinen (näin olen ymmärtänyt), mutta en vaan usko, että pystyisin itse koskaan samaan. Sikäli elämämme ei ole kovin kulutusvoittoista, enempi kulutamme palveluita kuin ostamme materiaa. Kun kustannukset toimii rajoittavana tekijänä, niin joko pitää olla hyvää tuuria löytääkseen kaiken edullisesti, tai sitten pitää tehdä kompromisseja eri tekijöiden osalta niin, että onnellisuus optimoituu.

Sosiaalinen ympäristö, ihmissuhteet

Tämä on erityisen tärkeää aina, kun muutat jonnekin uuteen paikkaan, myös lomamatkoilla. Jotkut ihmiset tykkää eristäytyä mökille tai muutenkin oleilla omassa rauhassaan, mutta meille ystävät, muut ihmiset ja elämä kodin ulkopuolella on hyvin tärkeää. Töissä usein muodostuu omia tarpeellisia sosiaalipiirejä, harrasteissa sekä muuta kautta. Täällä onkin ollut ilahduttavaa suomalaisen yhteisön tiiviys, vaikka osa porukkaa onkin vaihtuvaista (nuoret WHlaiset). Muutamia tuttuja on myös ei-suomalaisia paikkakuntalaisia, mutta heidän kanssaan on enempi hyvää päivää tuttu, kuin mikään varsinainen treffailukaveri. Näitä on naapurit, salikaverit, kauppakeskustyöntekijät, yms. Kahdestaan jos jouduttaisiin viettämään 24/7, niin voi olla, että paettaisiin erillisille vuorille vähäksi aikaa. Silti keskenämme jaettu onni on kaksinkertainen onni. Tämän hetkiset sosiaaliset piirit ovat olleet yllättävän piristävät. Tässä toki on aina haasteensa, onhan kotimaassa ollut hyvä vuosien kaveripiiristö ja sosiaaliympyrät. Onneksi on sähköiset välineet apuna...

Saatko vibooja taidenäyttelyssä? Feeling good on art exhibition?

Kulttuuritarjonta

Tämä menee osin harrasteiden kanssa ristiin, mutta tämä sisältää kaikkea ruokakulttuurista taiteen ja ihmisten pariin. Jostain luimme, että Aussit on vielä enempi kulttuurien sulatusuuni kuin Pohjois-Amerikka, ja siltä se ainakin tuntuu, hyvässä mielessä. Itse ei erotu mitenkään joukosta, ja toisaalta on tarjolla eri kulttuurien ruokia, harrasteita, yms. Isoissa kaupungeissa löytyy enempi meidän kaipaamaa kulttuuria kuin pienistä paikoista. Taidetta, musiikkia, urheilutapahtumia, teatteria ja vaikka mitä löytyy joka viikko. Tässä kaikki kehuvat Melbournea. Me olemme olleet tähän tarjontaan enempi kuin tyytyväisiä. Ihmettelemme, miten "kuin kala vedessä" täällä uiskentelemme, olo ei tunnu yhtään turistilta, mitä viisumimme sanoo. Mietimme myös, että asuminen jossain päin maailmaa, jossa erotut turistina (näytät siltä), ei olisi kenties niin antoisaa.

Tekeekö ruoan laitto onnelliseksi? Does preparing food make you happy?

Itsensä toteuttaminen

Jännä, mitä tähän sitten lasketaan kullakin. Sali- ja uintiharrastuksen kautta on päässyt itseään toteuttamaan, ja ehkä tämä blogi kuuluu tähän sarjaan. Meillä kun ei nyt ole työtäkään, kun ollaan sapatilla. Moni toteuttaa itseään työn kautta. Koirien ulkoilutus on ollut tätä osastoa, sekä ruoan laitto itse. Kai tämä on jotain tekemistä, mistä saa tyydytystä tavalla tai toisella. Vielä mitä kaipaan välillä, on musiikin harrastaminen, esim. pianon soitto. Joskus olen unta nähnyt siitä, että olen huoneessa, jossa on useita pianoja tarjolla. Sitten yksi jännä onnellisuuden tuottaja on mm. villasukkien kutominen toisille ihmisille. En todellakaan ole rahallisesti siitä hyötynyt, omianikaan en ole takaisin aina saanut lankakuluista, mutta kuitenkin on ihanaa kun tietää, että ne sukat lämmittävät jota kuta ja kenties se henkilö ajattelee mua silloin tällöin sukat jalassaan.

Tekeekö hyvä ruoka kutaa? Does tasty food make you feel happier?

Kokemukset, elämykset

Tämä vielä erikseen, vaikka näitä tuottaakin jotkut edelliset alueet myös. Hyvä ruoka voi saada lähes kyyneleet silmiin. Hyvä maisema voi tehdä saman. Hyvä seura, tunnelma, itsensä ylittäminen, ... Maratoneja olen juossut 10 kpl täysiä matkoja, ja ainoastaan siksi, että siitä saa hienon fiiliksen maalissa. Toisaalta se antaa myös tsemppiä harjoitteluun, kun on tavoite. Tavoitteen saavuttaminen asiassa kuin asiassa saa aikaan hyviä fiilareita. Joe Cockerin konsertissa olen pillittänyt, ja parissa muussakin. Se, että Whistler's Mother-näyttely sattui olemaan täällä, oli ihan kummallinen juttu. Nytkin kuuntelen reggaeta, ja useat kappaleet saavat hyvän ja rennon olon aikaan. Adrenaliini tuottaa monelle onnea, itse en nyt ihan kovin extreme-hommiin ole ihastunut, mutta ymmärrän heitäkin. Joillekin mikään ei riitä, aina pitää hypätä korkeammalta, vaarallisemmin,...

Tunnetko onnea adrenaliinista?
You do get happiness from adrenaline?

Näiden asioiden kautta esim. voi teoreettisesti pohtia onnellisuutta. Tärkeä kysymys on, voisinko olla vieläkin onnellisempi, ja mitä siihen tarvittaisiin, mitä pitäisi muuttaa taikka lisätä? Pakko sanoa, että hyvin lähellä ollaan oltu huippua, vaikka mielialat ovat saattaneet vaihdella eri tekijöistä riippuen. Joskus edesmennyt Spede Pasanen tätä asiaa toi esiin Turhapuro-elokuvassa: pitääkö ensin kurjistua, että voi kokea maksimaalista onnea? Tavallaan tässäkin on perää. Muistan, että joskus lomalla Nykissä, kun ei saanut nukuttua kaupunkimelun vuoksi, kaipasi kauheasti kotisänkyyn huopatossutehtaalle ja oli onnellinen, kun sai käpertyä reilu viikko myöhemmin omiin peittoihinsa (toki takana oli rankkaa kiertoreissua 9 kk muutenkin). Ja aina vuosittaisen mehupaaston (kauan sitten) jälkeen yksi näkkileipäpalanenkin tai kuivattu luumu tuotti ihanan maun kielelle, ja kun sai jotain pureksittavaa hampaisiin. Ihminenhän nauttii lomastaankin enemmän, kun on painanut niska limassa duunia ja kiroillut pomoja, asiakkaita ja/tai toimimattomia systeemeitä. Mutta onko siinä sitten järkeä, että pitäisi välillä kärvistellä ollakseen välillä erityisen onnellinen?

TÄMÄ EDELLÄ ESITETTY LISTAUS VOIDAAN TÄYSIN ROMUTTAA!!! Ei onnea pysty mallintamaan tai yksilöimään, on liian monta vinkkeliä... Tunne on aina oikeassa ja sitä on kuunneltava...

Pääasia on, että pieniä hyviä fiilareita tulee siellä täällä, että kaikki ei tunnu ikävältä tai joku yksittäinen asia ei pääse painamaan mieltä alas. 

Kun vaan keksii, mitkä asiat noita hyviä fiiliksiä aiheuttaa, voi niitä tämän tästä hakea. Jos joku asia jatkuvasti häiritsee elämässä tai aiheuttaa pahaa oloa, on siitä syytä päästä eroon. Ja jos kaipaa jotain, niin sitä pitää tavoitella rohkeasti. Onnellisuus on tasapainoa. Joskus voi tulla fiilis, että on yhtä ympäristönsä kanssa ja tuntee kuuluvansa sinne. 

Yksi asia on myös, mitenkä laajasti ja itsekkäästi onnea miettii, omalta, toisen vai koko ihmiskunnan osalta... Voit olla luopuvainen osasta omaa onneasi, jos joku muu saa kauttasi onnen ja sitä kautta sinä saat hyvän olon. Esimerkkinä omaishoitaja, tms. En enempää lähde "äiti-Teresa"-poluille, mutta näitäkin voi miettiä... Ei ne ihmiset suotta tee hyväntekeväisyyshommaa, jos eivät siitä jotain iloa saa itselleen. 

Luvatkaa tehdä itsenne onnelliseksi edes kerran päivässä!

Terveyttä ja iloa elämään!

« Previous Post

Next Post »