maanantai 29. toukokuuta 2017

Matka Suomeen alkaa Balilta

Mango smooth on Bali.

Vietimme siis viimeiset reilu viisi viikkoa Perthin Scarboroughissa. Ei niihin merinäkymiin koskaan kyllästy, niin hienot rannat on Wessissä (WA) ja ihana kirkas vesi. Viimeinen päivä oli oikein sopivasti tyyni ja aurinkoinen kesäpäivä. Keskustassa kävästiin vain pari kertaa, ei oikeen innostuttu siitä. Jotenkin Perthistä puuttui joku fiilis ja idea. Vähän hajanainen tuo city. Ihmisetkin on, osa rahakasta hienostoväkeä ja osa esim. aikuisista miehistä käyttäytyy kuin pikkupojat (voivat potkia futista olutpullot kourassa sun ikkunaan tai heittää auton pelteihisi frisbeetä).

Heippa hei rannat ja Australia (tässä mies tripod-tuolin kera kalaan). Byebye beaches and Australia (here fisherman going fishing with tripod-chair).

Viileä ilta (15C) tulossa. Cool night coming.

Koitettiin vielä kerätä lisämotivaatiota lähtöön kaasuttelemalla skootterilla rantatietä auringon laskettua, että oikein tulisi fiilis kuin olisi ollut pikkupakkasessa ilman välikalsareita. Ehkä vähän liioittelua 15C lämpötilassa, mutta ihan meni luihin ja ytimiin. Päivät on täällä edelleen olleet hienoja ja oli taas näiden 18-22C päivien jälkeen luvassa 25C, vaikka kohta on talvi. Itselleen kun on asettanut Suomeen menon ajankohdan, niin mielikin alkaa sopeutua pikkuhiljaa... Niin aina, asian kuin asian suhteen. Roast kypsyy takuulla, kun tarpeeksi pitkään hauduttaa.

Stopover Balilla

Aamiainen, helppo elämä. Breakfast in Bumi Ayu Bungalows, easy life.

Stopover vai layover, kas siinäpä pohdittavaa, mutta hemmotteluloma ennen kotimaahan lentoa. Kolmen ja puolen tunnin lennon päästä laskeuduttiin Balille tutulle kentälle ja tutun tehottomaan passijonoon. "Taidanpa mennä tauolle" tuumi hygieniasuoja naamallaan tympeä virkamies. Jonommehan ei vetänyt ennen sitäkään. Viereinen jono veti kuin junan vessa ja toisen puolen jonokin kuin aasian käsihuuhtelupönttö. Vielä tiskillemme juuttui vaalea nainen, joka kaivoi paperinipun kassistaan, selitteli ja kaivoi lisää kassiaan. Joku jäi täyttelemään jotain lappua tiskille. Argh! Mitenpä muuten sitä yötään viettäisi kuin Aussien ja aivastelevien (vailla suojaa) kiinalaisten kanssa jonottaen. Matkatavarat lojuivat hihnalla valmiina odottamassa, kun sinne päästiin. Juhan tavarat läpivalaistiin, sitten taksisuharit hyökkäsivät peräämme kuin paarmalauma hikilenkillä. "Welcome! Taxi?!", "Where are you from?" "Where are you going?" Käytiin vessassa ja vesiostoksilla. Sitten taksicounterille toteamaan, että suolaiset 20 aud pyydetään Sanuriin kuljetuksesta. Siitä pois lähtiessä tarjouksia alkoi satelemaan (as usual) kuskeilta. Päätettiin maksaa 15 aud yhdelle ukkelille (samaisen sinilintu-taksin edustaja). Mä sanoin, että takuulla on toi autorivin pienin pirssi ja niin oli. Oltiin varmoja, ettei edes matkalaukut mahdu perään, mutta niin se ukko survoi kontin kiinni onnistuneesti, ja sain takapenkille seurakseni mustan pienemmän kassin, kaksi reppua ja käsilaukun (yht matkatavaraa on n. 65 kg).
Casablancan baarissa sama bändi kuun ennenkin. Casablanca Salsa night, same band as usual.
Uusi katto sateenvarjoista vaihtuvin värein. New umbrella roof with changing colours.

Ukko kaahaili mutkatietä 80 km/h ja tööttäili sadeviittaisia skoottereita alta pois. Näin jo vision, että kohta ollaan elvyttämässä jotain skootterikuskeja, jotka jäävät alle. Se sanoi "selamat datang!" Mä sanoin "terimakasih". Sit se sanoi jotain "panjar", mä kyselin et täh. "Raining". Koskapa satoi ja tiet oli lammikolla. Sanoin "panas" ja se toisti sen, eli kuumaa. Oltiin taas kosteassa tropiikissa, yöllä 27C. Perthin koppuratukka pehmeni hetkessä pöyhkeäksi. En ollut nihkeissä farkuissa pahoillani ilmastoidusta autosta (ei ollu tehoilmari). 

Ihania tropiikin kukkia puutarhassamme. Wonderful tropical flowers on our garden.

Saavuttiin hotskalle Sanurin Bumi Ayu Bungalows, tuttu hyvä paikka. Varmisteltiin ukolta respassa, että eihän huone ole takakujan lähellä, jossa mm. koira metelöi kaiket yöt. Ei ei, vaan siinä altaan takana. No, huoneen ovi kun lähestyi, niin ottipa pannuun, just anto sen viereisen huoneen, jonka naapurimökissä kärsittiin viimeksi metelistä (takakujan vieressä), tosin puolet halvemmalla kärsittiin, se kun oli standard huone 30 aud/yö (hinta lievittää tunnelmaa). Laukun kantaja kun sai lastin purettua, niin mentiin takas respaan. Seuraavaksi rivitalon yläkertaan kauemmaksi metelikujasta. Ok. Kantaja roudasi taas kamat. Autettiin ja tippiä kouraan. Sitten korkattiin tuore ostos Caol Ila 12v sinkkumalttiviski ja naukattiin terassilla maistiaiset. Juha haki vettä ja ison Bintangin herättämällä hotellin ravintolahemmon. Hyvä palvelu ja edullinen (täkäläisittäin)! Puoli neljä nukkumaan ilmastointi päällä.
Näitä lepokoppeja on rannalla. Relaxing cabanas on the beach.

Matkalla oltiin taksista katseltu taas törkyisiä kujia ja mietitty, että kumma juttu, miten tänne tekee aina mieli tulla ja kohta ei lähtisi kirveelläkään (perinteisesti) pois, paitsi koska viisumi 30pv. Nyt on varattu kolme viikkoa lomaa lomasta ennen Singapore-Doha-Helsinki-lentoa. Kiva myös loppuviikosta nähdä Balin tutut, kun palaavat reissultaan. Täällä myös kiehtoo helppous, kun ei tarvitse tehdä kotitöitäkään ja hierontakin tekee terää. Ja trooppinen ilma ja luonto. Edelleen totean (kuten aiemmin olen verrannut Balin ja Aussien hintatasoja), että eläminen täällä on halvempaa, mutta majoittuminen ei välttämättä. No okei, aamiainen tuodaan pöytään hintaan kuuluvana (paitsi 30 aud huoneissa).


Meidän allasalue. Our pool area.

Fairmont Sanur, ei huono, eikä halpa. Not bad nor cheap.

Jotenkin Ausseista lähtiessä oli vaan tyhjä olo, ei tullut vielä isoa haikeutta (mitä arvelin tulevan), aika oli nyt kypsä poistua maasta ja makustella muuta. Hieno ja hyvä maa elämiseen... Nytpä tietää hyviä paikkoja sielläkin ja tuntee aimo nipun mukavia ihmisiä. Osa heistä varmaan nähdään kesällä Suomessakin visiitillä. Kesällä on paras aika saapua Suomeen tunnustelemaan itseään. Ja jos juhannus ei sytytä henkistä kokkoamme, niin mikä sitten...

Täytyy kirjailla sitten fiilareita ylös, miltä siellä sitten näyttää pitkän Aussilaiffin  jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Siis mitä mitä??? Joko olette Suomessa vai vielä Balilla? Entäs Suomen jälkeen, vai jäättekö sinne? Voi että, voin hyvin kuvitella teidän fiilikset vähän samankaltaisiksi kuin meidän. Mieli tekisi vähän itkeäkin, niin paljon kaipaan jo Thaimaata, vaikka vasta alle viikko ollaan oltu Suomessa.
    Me ollaan tämä kesä täällä ja sitten eteenpäin. Vuosi vuodelta paluu Suomeen tuntuu aina vaan järjettömämmältä ja mahdottomammalta jäädä pysyvästi. Ihan kuin ei enää kuuluisi tänne.

    Mutta mä odotan innolla teidän Suomifiiliksiä! Kirjoita pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Balilla vielä pari viikkoa ja sitten Suomeen. Suunnitelmat auki osin vielä... Ymmärrän täysin noi fiiliksenne. Kyllä tarkoitus on kirjailla tänne fiilareita ja mitä tästä etiäpäin tapahtuu. Seuraillaan myös teidän tapahtumia ;)

      Poista