Amazing Race Kreikkaan

Naxos Chora city.

Eipä sitä arvannutkaan, millainen Amazing Race Kreikkaan ja Naxoksen saarelle tuleekaan, kun Kuala Lumpurista lähdettiin. Meillä oli siis varattuna Scootin lennot KL-Singapore ja Singapore-Ateena. Moneen kertaan varmistelin netistä, että onhan meillä ScootThru-lennot, että matkalaukut siirtyvät suoraan automaattisesti Singaporessa eteenpäin, ettei tarvita maahantuloa, ja omatoimista laukkujen hakua ja siirtymistä check-in:in kautta seuraavalle lennolle. Normaalisti näin ei tarvitse tehdä, jos liput ovat yhden liputuksen ja varausnumeron alla. No, ei tässäkään tapauksessa, nyt kun selvisi. Ajettiin Grab-taksilla KLIAn kentälle ja ihan kentälle tullessa iski epäusko, että olikohan se Scootin lähtötiski KLIA2:lla eikä KLIA:lla? Lipussa luki Kuala Lumpur International Airport Terminal 2, ja aloin miettiä, että onko se sittenkin KLIAn isomman kentän terminaali 2, vai KLIA2-kenttä, jossa vain yksi terminaali. Taksi pysähtyi KLIA2:n eteen. Huh, olihan se tämä paikka sittenkin. Olisi tuonkin voinut tarkistaa aiemmin netistä. Seuraavaksi etsittiin Global Tax Refund-pistettä, koska meidän piti saada GST-verot takaisin puhelinostoksestamme Low Yat-elektroniikkataivaassa. Liikkeessä täyttivät blanketit valmiiksi veron palautusta varten. Näytimme ostoksen Refund-pisteen virkailijalle, joka kuittasi, että ostos ja kuitti vastaavat toisiaan ja edellytys palautukselle täyttyy, passin kera. Mutta mitään palautusta ei vielä herunut. Kuittasi lapulle jotain.

Oma tyyny lennolle.

Own pillow for the Scoot flight.

Seuraavaksi Scootin check-iniin, koska netissä ei voi tsekata sisään kuin vain Singaporesta lähteville lennoille. Emme olleet viitsineet maksaa erikseen istumapaikkavalinnasta, koska Ateenan koneessakin näytti olevan tilaa, jotta rinnakkaiset paikat onnistuisivat. Jostain syystä tiskin kaveri pisti meidät tuolle 11h lennolle ihan eri puolelle konetta istumaan, minut eteen Silent-osastolle (lisämaksullinen paikka normaalisti) ja Juhan parikytä penkkiä taaemmaksi. Kysyimme, eikös voisi antaa viereiset paikat. Ei voi, kone on kuulemma aika täynnä. Siitä marssimme sivuun tutkimaan koneen varaustilannetta. Oli molempien viereisillä penkeillä tilaa. Mitä helkuttia, sappi vähän kiehahteli. Yrittivätkö, että toinen maksaa sitten erikseen, jotta saa toisen viereen paikan. Ei ymmärrä. Mentiin takaisin ja sanottiin, että ei se kone ole täynnä, voitko muuttaa paikkoja. Kaveri intti, että ei hän pysty, hoitakaa viereiset paikat Singaporessa. Niin kai sitten. Hmp!

Saimme veronpalautuksen (6 %) lähtoporttien puoleisella Globalin tiskillä suoraan pankkikortin kautta. Käteistähän emme enää tarvitse täällä. Yötä vasten lähdettiin lentämään. Oltiin muuten etukenossa eilen päivitetty Suomen puhelinliittymään datapaketti voimaan, jotta Euroopassa on sitten paketit käytössä, nyt kun Malesian liittymän piiristä poistutaan. Saatiin vielä höpöteltyä kentällä Suomeen liittymän saldoa tyhjemmäksi

Changin kentän jalkahieronta.

Foot massage (free) on Changi airport.

Taas edullista Single Malt viskyä.

Always great Single Malt discounts.

 

Lento itsessään meni hyvin Singaporeen. Singaporen kentälle tultaessa oli vähän väsymystä ilmassa, mutta toi kenttä on vaan maailman paras. Ensi töiksemme (oli aikaa reilusti vaihtoon) istuimme hierontatuoleihin tuloterminaalissa, jossa sai ilmaisen 15 min automaattihieronnan jalkoihin. Hyvin kone kouri koivet kuntoon. Juha valitti, että ihan sattui moinen tehokopelointi. Käveltiin Transfer-tiskille viereiseen E-siipeen. Siellä joku keskustelu kävi kuumana tiskillä, joten mitähän tästä tulee, mietin. Sanoimme, että haluaisimme vierekkäin Ateenan koneeseen istumaan, että KL:ssä kaveri sanoi, ettei pysty vaihtamaan paikkoja. ”Olisi sen pitänyt hoitaa se”, täti murisi kireänä. Totesimme, että kaksi kertaa yritimme, ja se vain sanoi, että Singapore hoitaa. Sitten täti laittoi Juhan viereeni istumaan ilmaiseksi lisämaksulliselle Silent-osastolle, jippii!!! Silent tuolla tarkoittaa bisneksen takana olevaa pientä osastoa, jossa on hiukkasen isommat jalkatilat, säätyvä penkkityyny (muuten tyynyt ja peitot ovat maksullisia) ja ei alle 12-vuotiaita lapsia. Ehdittiin jo ostaa reissua varten molemmille apteekista promotarjouksen ihanat Hello Kitty-tyynyt eurolla. No, hyvät tyynyt eivät koskaan ole turhia, niin monenlaisilla tyynyillä on tullut nukuttua. Ehdittiin seikkailemaan kentällä vielä jonkun aikaa. Suosikkimme Cactus Garden ei ollut enää auki (ulkoilmakahvila), mutta olimme sisätiloissa lopun aikaa. Odoteltiin lentoa puhelimien latauspisteellä, jossa selvästi naapurituolilla istui tod.näk. suomalainen nuori mies. Arvelin niin siitä, kun juttelin siskoni kanssa puhelimessa, ja kun mainitsin ”nää mun lenkkarit ei oo mitkään juoksukengät”, niin se kääntyi katsomaan mun kenkiä. Suomalaiseen tapaan ei mitään puhunut.

Hiljainen osasto. Silent seats.

Koneessa huomasimme, että meidän keskellämme oli yksi tyhjä penkki, ainoa koko osastolla, hyvää tuuria. Mun takana istui kaveri, joka oli about 2m pitkä, sillä oli hirveästi vaikeuksia saada jalkoja mahtumaan jalkatilaan. Kone näytti ihan uuden karheelta. Mitään viihdesysteemejä ei penkin takana ole, vaan Scootilta voi ostaa jonkun Viihdesoftan netin kautta, jos haluaa. Musiikkia kuunnellen ja nukkuen meni matka rattoisasti. Kanawrap oli herkullinen alkumatkasta, mutta aamuinen kanaruokani oli täysin mauton, eikä suolaa löytynyt koneesta lainkaan. Jos joskus vielä scootilla matkaan, niin syön pelkkiä wrappeja jatkossa.

Ropelikoneeseen ennätysajassa.

Amazing Race to Athens-Naxos plane.

Aamulla ysin jälkeen saavuttiin Ateenaan. Käytiin ulostuloaulan Aktina Travel-tiskillä kysymässä Blue Star Ferryjen aikataulut Piraeus-Naxos. Olin jo netin kautta katsellut, että seiskan jälkeiseen aamulaivaan ei ehditä, mutta klo 17:30 lähtisi toinen laiva. Ei ollut mitään uutta tietoa tuohon, 5 h kestäisi Naxokselle matka 36 e kansipaikoin. Bussilla pääsisi mantereen toiselle puolelle Piraeuksen satamaan. Sitten Juha keksikin jokerivaihtoehdon. Lähtevien koneiden taululla vilahti Naxos, ja hierottiin silmiä, että meneekö sinne nykyisin lentojakin (lentokenttähän siellä on ollut, muttei lentoja, kun aiemmin ollaan oltu siellä). Lento tosin lähtisi klo 10:40 ja nyt oli jo klo 10. Marssittiin siltä istumalta tutulle Aegeian Airin lipputiskille. Tuttu paikka usean vuoden takaa. Siellä joskus vaadittiin peruuntuneen (lakko) lennon korvauksia ja päädyttiin Ateenaan lentofirman kustantamana 4-tähden hotelliin 3 päivän täysihoitoon odottamaan lentolakon loppumista. Nyt kysyttiin, ehdittäisiinkö mitenkään seuraavalle lennolle. Sitä seuraava lähtisi vasta klo 17 jälkeen. Virkailija soitteli jonnekin, myi liput (80e/nuppi) ja passitti meidät vastapäiselle check-in-tiskille, jossa meitä odotti seuraava virkailija. Klo oli jo 10:20, kun saatiin liput kouraan, lento lähtisi 20 min päästä. Olo oli ihan kuin Amazing Race-ohjelman matkaajalla. Jännää! Laukut hihnalle, ja täti sanoi, että ehtii ne koneeseen. Uskoo ken haluaa. Otettiin juoksuaskelia kohti turvatarkistusta. Ohitettiin jonot, näytettiin liput, että on kiirus, ja meidät ohjattiin tarkistushihnalle. Hiki päässä kaiveltiin läppäriä esiin, tavarat tippuili kassista. Takana oleva täti katseli kipakasti meitä. Lopulta päästiin läpi ja pikahiihdeltiin kohti porttia B19. Hikeä pyyhkien huokaistiin portilla, eihän täällä edes porukkaa mene vielä koneeseen. Kello oli 10:30 ja lähtöaika oli siirtynyt klo 10:50een. Ehdin vielä täyttää vesipullot vesipisteessä. Ihana tunne! Ei 5 h laivamatkaa, vaan pikapyrähdyksellä Naxokselle. Mähän vitsailin vielä lipun oston jälkeen, että minnekähän Kreikan Naxokselle me ollaan menossa, kun täällä on monta Naxos-nimistä paikkaa. Mutta oikealle saarelle päädyttiin. Koneessa paikallinen Tessalonikista kotoisin oleva mies kertoi meille, että nämä Naxoksen koneen ovat olleet viime aikoina aika täynnä, että hyvä säkä meillä, että saatiin paikat. Lupaavalta kuulosti, että täällä on muitakin turisteja, ettei ole tyhjää. Koneellinen porukkaa näytti näin lauantaiaamuna paikallisilta enimmäkseen.

Kypsät asunnon metsästäjät.

Looking for an apartment is full work.

Kentällä otettiin taksi. Kysyin onko tää mittaritaksi. Me ei pahemmin takseilla olla ajettu kuin Santorinilla vuosia sitten. Ukko sanoi, ok. Sitten katseltiin, että aloitusmaksu on 7e. Kyseltiin, mitäs peliä tämä on. Ukko selitteli, että lentokentälle pitää hänen maksaa 4e ja matkatavarat on 3e. Kuulosti kusetukselta, mutta minkäs teet, kun oli viimeinen taksi paikalla, eikä kävelläkään viitsinyt näitä paria kilsaa kamojen kanssa. Arvottiin osoitteeksi tuttu Palatia-hotelli, kun ei ollut mitään varauksia etukäteen tehtynä. Mittari näytti yhteensä 13 e. Vähän tikutti, mutta maksettiin pois. Kummasti tulee aina se ensifiilis paikasta taksikuskien välityksellä, joko paska maku tai hyvä fiilis. Siitä sitten kävin kysymässä majoitusta ensimmäisestä paikasta. Hinta 100e/yö. Boutique-hotelli, tyhjän näköinen, ei otettu. Oltiin tutkittu, että studioita saa 22-25 e/yö tähän aikaan vuodesta, mm. Agia Annasta. Koko Agios Georgioksen lahti (keskustan vieressä) näytti aika tyhjältä, ketään ei näkynyt missään. Uskaltaako rannalle edes lähteä majoittumaan kauemmas, kun paikat saattavat olla kiinni (kuskikin niin jutteli), kun ei ole sesonki. Olet sitten motissa. Aloitetaan nyt kaupungista, ja katsotaan sitten. Kuumuudessa rullattiin lentolaukkuja. Käytiin tutussa Palatiassa kysymässä. Ukko väitti, että hotellissa on vapaata vain ekassa kerroksessa (kaikki parvekkeet oli luukut kiinni, kun katsoimme), ja pyysi enemmän hintaa kuin Booking. Muistimmekin, että tuo ukko oli ihan sekopää, kun viimeksi tuolla oltiin. Jutteli ihan hulluja juttuja, ei hyvä. Jatkettiin matkaa, ja minä (osin kreikan taitoisena) kävin tutkaamassa huoneistoja, kun Juha odotti ulkona laukkujen kera. Mun ilme aina kertoi, millaisia semi-basementteja (kellarihuoneita) oli tarjolla. Hinnat 25-50 e/yö. Ihmeellistä, että viitsivät pyydellä jopa kesähintoja, kun kaikki luukut olivat kiinni, tyhjää täynnä. Osa hotelleista täysin suljettuja vielä. Mietittiin, että haukattiinko tässä nyt jotain ruskeeta mömmöä. Osa huoneita tarjoavista olivat himppasen koppavia, jos hinta tai huone ei kelvannut meille. Asia, mikä toimii aina: ota tauko, syö tai juo, niin kyllä se siitä. Astuttiin sisälle tuttuun New Car-autovuokraamoon, josko moikattaisiin tuttuja naamoja. Kicki ei ollut paikalla, mutta miehensä Yannis oli. Ei ihan heti meitä muistanut (enempi vaimon kanssa jutusteltu aiemmilla lomilla). Kysyi, saako olla frappea, eli kreikkalaista vaahtokahvia. No, toki. Ukko surautti kahvit muovimukeihin ja siinä me pillillä hörpittiin frappea juttelun lomassa. Juha kävi katsomassa ulkona autotarjontaakin, 20-35 e/päivä. Kallein avo-Fiat, söpö kuin mikä. Ehkäpä sitten otetaan myöhemmin pirssi. Nyt ei ainakaan kannata toiselle puolelle saarta ajella, kun ei siellä ole mikään paikka oikein aukikaan. Välillä muistelin kreikan kieltä, kun on vähän ruosteessa näin monen vuoden jälkeen. Ukkeli innostui huutelemaan Bravota. Varmaan siinä oltiin yli puoli tuntia ja sitten hän kutsui kaverinsa Georgioksen (vaimon veli) paikalle. Iso mies tervehti meitä, vähän mietittiin, että mitäs nyt tapahtuu. Yannis tiesi, että etsittiin asuntoa, ja sanoi, että miehellä on siisti asunto tuossa ihan kulman takana tarjolla, että käykää edes katsomassa. No, ei tässä menetettävää. Ei odotukset olleet kovin korkealla, kun tuo iso köriläs nappasi mun laukun vetoon ja johdatteli lähikujalle. Siihen mennessä Yannis oli ehtinyt vain sekoitella frappeaan, ehkä millin hörpätä. Kertoo täkäläisten frappen juonnista. Kuulemma 4h normaalisti yksi kahvi kestää.

Löytyhän se! 

Finally found Windmill apt!

Mies kantoi laukun ihan ylimpään kerrokseen asti. Peruskreikkalainen valkoinen kivirakennus, ei tiennyt, mitä odottaa. Portaikko ihan perussiisti, hyvä merkki että ylimpään mentiin. Kiva ulkoterassi tervehti uusine aurinkopenkkeineen. Oven takaa löytyi siisti yhden makkarin huoneisto. Tosi viihtyisä. Ja toinen iso terassi merinäkymin takana. No, huh mikä tuuri. Hinta 25 e/yö. Sovittiin, että ollaan nyt pari yötä ainakin ja mietitään jatkoa sitten. Käteltiin. Piti ihan kaupungille kävellessä mennä kiittelemään Yannista hyvästä teosta. Juha sanoi, että tuo sitten joku päivä kunnon viskiä, jotta voidaan maistella yhdessä. Yannis halusi vielä tarjota aika perinteistä (ei niin hyvää) kreikkalaista punaviiniä minilasillisen, ennen kuin jatkamme syömään. Siitä sitten oli mukavaa lähteä tutkaamaan tuttuja huudiloita keskustaan. Hiljaista oli edelleen kaduilla. Haettiin vain kebabit tutulta grilliltä ja käveltiin kotiin ja univelkoja kuittaamaan.

« Previous Post

Next Post »