Ballarat ja Grampiansin kansallispuisto

Meillä suunnitelmat (anteeksi mitkä?!) pitää kuin vesi ja vuotaa kuin seula. Piti mennä Tasmaniaan muutamaksi viikoksi, mutta joku fiilis harasi molemmilla vastaan. Kateltiin, mitä siellä on nähtävää, mitä majoituksia tarjolla, entäs auto,... Ja todettiin, että ei nyt just nappaa. Jostain sitten tuhahti aivopieru ja päädyttiin tänne Victorian Grampiansin kansallispuistoon, eli otettiin auto alle noin pariksi viikoksi, ja lähdettiin explordeeraamaan Etelä-Australiaa. Löydettiin sattumalta netistä yhden Halls Gapissa (paras tukikohta) sijaitsevan leirintäalueen tarjous: 4 yötä kahden hinnalla mökeissä. Kun katsottiin kuvat Retro Clamper-mökistä 70-80-luvun väreineen, niin puhelin heti kouraan ja varaamaan.


Vanha hieno hotelli. Old fancy hotel.

Ajeltiin Ballaratin kautta ja kyllä kannatti pysähtyä siellä. Olinkin oppaasta lukassut, että siellä on parasta viktoriaanista historiallista arkkitehtuuria, ja kyllä olikin hienoa. Tympeiden perusmaalaislaatikkotalojen sijaan pääkatuja koristivat hienot eurooppalaistyyppiset massiiviset talot pylväineen ja torneineen. Parkkeerattiin Lydian (?) Streetin varteen Her Majesty's Theatren eteen. Hieno ja edelleen toimiva teatteri, jossa näemmä Kylli-tädin musikaali pyörii. Vastapäätä oli Craigh's Hotel, sekin 1800-luvulta, jolloin täkäläinen kultaryntäys sai nämä upeat talot aikaan. Aika hienot kahvilat ja atrium oli sisällä, huoneetkin näyttivät kuvissa hienoilta.

Sitten Sturt Streetillä (pääkatu) löytyy kaupungintalo eli informaatiopiste sekä upeita kirkkoja useampikin.
Kultapörssi. Mining Exchange.
Taidemuseo ja nykytaidetta. Art museum.

Taas takaisin Lydian kadulle, jossa oli Mining Exchange, eli kultapörssi ja muita upeita rakennuksia. Taidemuseoon (siel oli viihtyisä kahvilakin) tupsahdettiin hetkeksi lämmittelemään. Kyllä, nyt oli kylmin päivä yli vuoteen meille, eli mittari näytti 13,5C ja tuuli vilvoitteli paljaita tuulihoususääriä, tuulitakki ja kaksi paitaa päällä. Taidemuseossa oli kahdessa kerroksessa vanhaa ja uutta taidetta. Kyl toi 1800-luvun taide uppoo paremmin kuin nykytaide...
Järvellä. On the lake.

Viereisellä Camp Street kadulla on myös mielenkiintoista nähtävää, mutta parkkimittari kutsui autolle. Huomattiin tuossa kävellessä muuten aika viehättäviä kahviloita sisäpihoineenkin. Kaarattiin lopuksi kaupungissa olevalle järvelle jahtiklubin viereen syömään omia eväitä. Olin tekassut salaatit meille ja leivät. Inkiväärioluen kera. Jänniä kalastuskoppeja rannassa. En nyt ihan uimaan tuonne menisikään...
Ballarat college.
Goodbye Ballarat!

Matkalla ulos kaupungista (C222 tietä) nähtiin lukiolaisia laumoittain koulupuvut päällä ja pari hienoa koulua. Viimeinen silaus oli riemukaari. Tie C222 on joku muistotie (remembrance), ehkä siksi. Tänne vois tulla vielä toisenkin kerran. Ballaratiin pääsee junallakin Melbournesta vaikka viikonloppureissulle.


Ballaratin poistumistie oli mukavaa puukujaa, jossa lajikkeet vaihtuivat. Maisemat alkoivat metsistyä, mutta kullan keltaiset niityt pysyivät. Lampaita oli joka puolella ja hevosia ja karjaakin. Vuoria alkoi kohoilemaan Araratin kohdalla. Siellä käytiin Aldissa ja Wooliksessa/BWS tankkaamassa kylmälaukullinen ja pari muovikassillista muonaa, ettei tartte Halls Gapissa maksaa turrehintoja heti.


Kenguruita nurkissa. Roos everywhere on Halls Gap.

Vedettiin liinat kiinni just ennen Halls Gapia, kun kenguruita loikoili tien sivussa. Sitä ennen olin jo bongannut pari emua. Me oltiin about koko matka täpinöissään metsään menosta. Halls Gap Lakeside Tourist Park oli 4 km päässä turrekylästä padon vieressä upealla paikalla. Ihan superpositiivinen yllätys. Varustelu on erinomainen niin mökissä kuin alueellakin. Kengurut loikkii pitkin mökkipihoja (vaarallista pimeelläkin kävellä niiden ohi), peurat syövät takapihalla, kakaduparvet rääkyvät ja lentelevät (argh) ja ilmeisesti vompatit örisevät yön pimeydessä pihallamme... Tuskin maltamme odottaa tuonne yli kilometrinkin vuorille kiipeilyä. Nyt kun ne on ihan suorastaan pihalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta