Hahndorf saksalaiskylä ja lähihuudilot

Kahviloita ja turrekauppoja. Cafes and tourist shops.

Tultiin sunnuntaina Hahndorfiin. Ensin katsottiin, että tämähän on virkeä kylä, kun saavuttiin iltapäivällä. Kun oltiin löydetty huone vanhasta myllystä eli Old Mill (1800-luvulta), huomattiin, että kylä hiljeni aikalailla. Kylässä on vain yksi pääkatu ja paljon turreille tehtyjä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Vähän tuli mieleen Tamborinen kansallispuiston Eagle Heights turrekatu. Majoitusta etsiessä meihin suhtauduttiin ynseästi, kun ilmoitettiin, että etsimme alle 100 aud huonetta. "Ette tule löytämään", sanoivat nuo respat, joilla oli ulkona kyltit "majoitus alk yöltä 99 aud". Tunnustivat, että se on vale, koskaan ei ole hinta alle 150 aud. Moitittiin, että aika noloa. Vanhan myllyn perushuone ei onneksi ollut kuin 85 aud.

Vanha mylly, jossa yövyimme. Old Mill, our accomodation.

Illan pelasti nepalilainen ravintola, jossa oli mahtava palvelu ja maukas ruoka. Seuraavana päivänä lähdettiin käymään turreinfossa. Mukava alkuperältään hollantilainen vanha nainen kertoi vinkkejä ja kävästiin ihmettelemässä kylän historiaa museossa ja taidenäyttelyssä. Tänne asettuneet saksalaissiirtolaiset ovat olleet kovia tekemään töitä 1800-luvulla täällä, tuottaneet ruokaa adelaidelaisille täällä kukkuloilla. Nythän täällä on lähinnä viini- ja mansikkatiloja ja panimoita tms. Jotenkin kylästä ei nyt ihan heti Saksa tullut mieleen, mutta tarkemmin katsomalla kuitenkin oikein viehättävä paikka. Kuulemma viikonloppuisin voi olla liikaa ruuhkaa ja kiinalaisia. Viikolla hyvin hiljaista, iltaisin etenkin ja alkuviikosta.

Museo ja värikäs näyttely. Museum and colorful exhibition.

Suunnattiin leipomon kautta Woodsideen, jossa on Suklaatehdas Melba's ja juustola vieressä. Ensin nautittiin piirakoita evääksi ihanilla viininviljelymaisemilla. Suklaatehtaalla sai katsoa eri pisteissä, kun tekivät kovaa lakriksilevyä (liian kovaa!), jättisuklaamunia ja suklaapalleroita. Maisteltiin eri suklaita. Kannatuksen vuoksi ostettiin pehmeetä tuoretta lakua. Se olikin taivaallista! Juustola jätettiin käymättä. 

Herkkuja. Delicious beers, chocolate and pies.

Makustelusetti. Beer tasting.

Jatkettiin vielä Prancing Pony-panimolle maistelemaan oluita. Vinkkikiitos AJK:lle, Suuri Seikkailu blogista jälleen bongattu. Otettiin kuuden oluen setti lankulle (15 aud). Oli IBU-lukujärjestyksessä (international bitter unit), paitsi tummin olut viimeisenä. No, alkoi maistua aika katkerille loppupään oluet, kun IBUt meni yli 30. Vahvimmalle maistui indian red pale ale, IBU 60. Huomiona, että suuremman IBUn olut ei välttämättä maistu katkerammalle, riippuu maltaista. Lähdettiin takaisin kylään. Maanantai-iltana useat ravintolat olivat kiinni, mutta löydettiin thaikkuravintola, josta otettiin hyvä takeaway pähkinäkana mukaan. Täällä ei oikein tee mieli raskasta saksalaisruokaa, joka on sitäpaitsi ylihintaista.

Tiistaina lähtiessäjuteltiin taas mukavan respanaisemme kanssa. Hän se jaksoi kertoilla vinkkejä kaikkeen. Lähdettiin kohti McLaren Vale-viinilaaksoa. Tykkäämme eniten sen laakson ja Barossan viineistä... Sekin on täällä lähellä...

« Previous Post

Next Post »