Coorong kansallispuisto, suolajärviä ja hiekkaa

Pinkki suolajärvi Salt Creekissä. Scenic Road.

Ajateltiin pöristellä Coorongin kansallispuiston läpi Kingstonista Meningenin järvikylään asti. Otettiin leipomosta lihapiiraat mukaan, vedettiin tankki täyteen ja seuraavan kerran havahduttiin 90 mailin pituisen puiston reunalla 42 mailin kohdalla, josta oli pääsy rannalle. Tuo puistikkohan on lähinnä tunnettu lätäköistään meren ja valtatien välissä sekä rikkaasta lintulajistostaan. Tietenkin hiekkarantaa riittää 90 mailin pituudelta dyynien kera, että hyvähän sekin on nähdä.

Missä se ranta ny on? Where is the beach.

Eilen tavattu mies oli vinkannut tuosta 42 mailin kohdasta, joten sinne siis. Ajeltiin hiekkatietä kohti rantaa ja matkalla pysähdyttiin kuvaamaan suolalätäköitä, jotka olivat valkoisia ja näyttivät kuin talvella Suomessa jäätyneet lammet. Tuolla vähän matkan päässä oli autoparkki, jonne suosittelin jättämään Camrymme. Olihan kyltissä, että vain nelivedot (4WD) saavat jatkaa. Juha katsoi hiekkapätkää ja tuumi, että hyvin auto olisi siitä mennyt...

Vieläkö tästä olisi muka normiautolla päässyt? Only 4WD route.

Jatkettiin jalan polulle, minkä kyltissä luki 1,2 km rantsuun. Kyllä matka hiekkaisissa nyppylämäisissä puskissa tallustaen sandaalit jalassa tuntui ihan parilta kilsalta. Linnuntietä lie mitattu, kun taas polku oli siksakkia. Päästiin tosi tuuliselle rannalle. Miten hampaissa voi narskua hiekka, kun suu oli kiinni?! Aika autiota, ei ketään... Autojen jäljet näkyivät hiekkarannalla. Onneksi tuuli, koska muuten tuonne olisi voinut paahtua.

Rannalla. On the beach.

Kivat kasvit. Nice plants.

Etsittiin suojaisa rantapuska, jonka taakse dyyneille jäätiin evästämään. Ihanaa olla paikassa, jossa oli niin kaunista eikä ketään muita. Päätettiin kävellä autotietä takaisin. Täällä päässä kävelypolkua kylttikin kertoi 1,5 km eli pidemmän matkan kuin toisesta suunnasta. Askelmittari arveli tulomatkan perusteella matkaksi 2,5 km. No, varpasilleen käveltiin hiekkaisella ajotiellä. Juha vieläkin väitti, että Camryllä olisi rantaan päässyt, kunnes hiekkatöyräät tiellä nousivat monikymmen senttisiksi. Sinne olisi jääty auton kanssa sutimaan, jos ei olisi uskottu 4WD-kylttiä. Mä olin tullessa tarkkaillut kapealla polulla, ettei näy käärmeitä, mutta luin sitten hetkeä myöhemmin, että tuolla voi tulla vastaan ruskeita myrkkykäärmeitä sekä punavatsainen mustakäärme (myös myrkyllinen). Paluumatka sujui nopsaa varpasilleen kävellessä. Oivaa kuorintahoitoa jaloille.

Salt Creek, suolaa suolaa enemmän suolaa

Shingleback lizzard, omituinen otus, kuin tuhatjalkainen kaukaa...

Lumihankee vai suolaa? Snow or salt?

Kivat maisemat. Nice view.

Mies sormen päässä suolajärvessä. Man on my fingertip, on salt lake.

Seuraavaksi päätettiin ajaa Scenic Drive (maisemareitti) Loop roadia pitkin, joka kulkee valtatien ja suolajärvien/puskien välissä. Kuunneltiin Daruden Sandstormia hiekkapäivän kunniaksi. Alkuosa tiestä oli muuten tylsä, mutta nähtiin tiellä Shingleback-lisko, käärmeen pää ja jonkun paksun tynkähäntäliskon takaosa. Hassu otus. Sillä on erikoinen sininen pullea kieli. Ylitti tien hyvin verkkaisesti. Loppupäässä tietä alkoi maisemat osumaan kohdilleen. Nähtiin pinkki suolajärvi, kuin himalajan suolan lähde. Maistettiinkin suolaa, maistui suolalle, heh yllättävää. Ihan kuin olisi ollut loskaisella jäällä (Suomessa) sandaalit jalassa. Väri vaihteli auringon mukaan. Kohta taas osuttiin isolle suolajärvelle, Salt Creekin lähellä. Jopa yksi vaeltajakin saapui paikalle, muuten kun edelleen hiljaista. Nuo suolajärvet olivat enempi valkean ja betonin harmaan välimaastosta, jokunen pinkkikin näkyi. Sitten joidenkin kuivuneiden lampien kuorrutteena oli kanervamaisen punaista mättäikköä.

Punainen kuorrutus. Red cover (plants).

Mielenkiintoisin seutu rantojen lisäksi. Most interesting part, plus the beaches.

Hyh ku haisee! Smelly Coorong water.

Päätien varressa alkoi näkyä myös vihervetisiä isoja vesialueita. Aivan karmea haju, kuin Rotorualla rikin haju. Ihan kuin huussissa olisi ollut hyvin huonoon aikaan. Vesistössä on suuret pelikaaniyhteisöt, joille löytyi bongauspiste matkalta. Me nyt on nähty Queenslandissa paljon pelikaaneja, ettei jaksanut jäädä tuijottelemaan.

Meidän piti jäädä yöksi Meningen järvialueelle (Lake Albert), mutta ei tuo yhden kadun tuppukylä yhtään napannut tai tuo järvi. Päätettiin ajaa Hahndorfiin, Adelaide Hillsin saksalaiskylään. Siitä lissee myöhemmin...

« Previous Post

Next Post »